* * *

Kun jätän ikkunan auki
pimeään yöhön
kuulen mäntyjen hengityksen
hiljaisen hyminän
kuin lapsuuden iltalaulun
unen rajalla
unen sylissä
vielä unessa.

Ja unessa
kuljen avaraa valoisaa metsää
pihkarunkojen lomitse
sananjalkojen sylitse
ja hiljainen hyminä
kuin iltalaulu.
Ja metsällä
äitini ääni
isäni kasvot.

-Maaria Leinonen-