sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

*Palmunlehväni*

Palmusunnuntaina.


Pitsikori on veljen vaimon tekemä.



Eilen tikuttelin sohvapöydän äärellä kukkasia taitoluistelua katsellessa. Hieno esitys Laura Lepistöltä luistella mm-pronssille! Kissa kantoi yhtämittaa lankakeriä piiloon, vieläkään en tiedä missä yksi vaaleankeltainen kerä on. Se löytyy taatusti taas jostain kattilasta tai lehtikorista.

Hyvää pääsiäisviikkoa!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kaunista ja rosoista




Jos nyt vihdoin malttaisi jäädä neljän seinän sisälle rauhassa oleilemaan ja ottaa vaikka muutama keskeneräinen käsityö käsittelyyn. Olen muutaman kuukauden ajan haalinut kotiin erilaisia kankaita ja askartelutarvikkeita ja toivonut pääseväni eroon sitkeästä niskavaivasta, mikä on estänyt kaiken kivan näpertelyn. Lopulta päätin kokeilla kuinka paljon tämä tutkimus pitää paikkansa. Tuon jumpan avulla olenkin saanut taas terveen niskan ilokseni takaisin. Ja on nyt syytäkin huoahtaa. Eilen nimittäin ramppasin pyörällä eestaas kaupunkiin, syynä korvavaiva, jota ensin piti näyttää hoitajatätille ja sitten lääkäritätille, joka lopulta totesi, että korvatulehdushan siinä. Olenkin jo jonkin aikaa ihmetellyt, kun aina väsyttää, päätä särkee ja en kuule. Kaikesta pienestä krempasta huolimatta jään hyvillä mielin viikonlopun viettoon.

Ja vielä viimeisenä, mutta ei vähäisempänä:

Kiitos Ihmeellinen luonto-blogin Hannalle ja Harakalle tästä kauniista blogitunnustuksesta!

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kissamaisia metkuja

Uusia tapoja syntyy joskus ihan huomaamatta. Eräänä aamuna havahduin huomaamaan, että meillä on kissan kanssa tullut uusi aamurituaali. Kun olen syönyt puurolautaseni tyhjäksi ja kahvinkeitin alkaa purputtaa, asettuu kissa parvekkeen oven eteen odottamaan. Kun kahvi on tippunut, menen kissan ja höyryävän kahvimukin kanssa parvekkeelle. Kun moni muu polttaa aamutupakat parvekkeella, minä juon siellä aamukahvia kissan kanssa.

Etuovelle ei pikku kissallamme ole asiaa, siellä vartioi naapurin iso kissa. Miten muut kissat näyttävätkään niin jättisuurilta... olen kai jo tottunut meidän murun pieneen olemukseen.

Tässä pieni silitysapulainen silityslaudalla.

Vessatouhuissa. Hiekkalaatikossa on välillä vedetty vessaperit kakkojen päälle (onneksi rullat ovat sattuneet aina olemaan aika lopussa, kun tällaista on tapahtunut). Pallokin on usein kannettu hiekka-astiaan. Tuo pallo on mystinen esine, se löytyy milloin mistäkin: kumisaappaasta, lankakorista, kukkamullista... Ja kun alan kaupan kassalla latoa ostoksia kotoa tuotuihin kauppakasseihin, löytyy kassista usein leluhiiriä ja palloja.

Tässä pieni siivousapulainen kantaa pölyhuiskaa.

Lopuksi matot rullalle ja pihalle...

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Musta-harmaa


VÄRIKOLLAASIHAASTEESSA tehdään tällä kertaa musta-harmaita kollaaseja.
Toivottelen kaikille valoisaa viikkoa!

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kirppiskävelyllä






Lähdin kirppikselle. En kävellyt katuja pitkin, kiersin puiston kautta ja radanvarsitietä. Radan varrella kuvasin koivunrunkoja lumipenkassa. Hassusti könötin. Edessäni puiden takana oli kaupan lastauslaituri. Jotain ukkelit siellä kolistelivat ja huutelivat, luulivat kai, että tiiraan heitä puun takana. Minua huvitti.

Kirppikseltä löytyi aarteita. Kalalautaselle sileitä kiviä ja ihana lasivati. Harkitsin tarkkaan. Keväthame perhosilla ja kukkasilla. Aion opetella ajamaan hameen kanssa pyörällä. Oikeastaan haluaisin hamepyörän, sellaisen kauniimman ja yksinkertaisemman. Nykyisessä on liikaa piuhoja ja muttereita. Unelmanpehmeät Clarksin sandaalit näyttivät kayttämättömiltä. Minulla ei ole koskaan ollut Clarksin kenkiä. Ruskeat balleriinakengätkin halusin. Ihastuin niiden ruskeaan sävyyn ja tyttömäiseen malliin.

Kävelin kotiin katuja pitkin nopeasti. Liikennevaloissa kurkin malttamattomana kassiin. Desinfioin kengät etikalla. Miehelle toin kauluspaidan. On kuulemma pehmeää puuvillaa ja mukava. Minulle tuli hyvä mieli.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Asetelma


Valokuvatorstaissa kuvataan asetelmaa.

Kuva otettu Humppilasta museorautatien asemalta. Hieno matkailukohde kesällä! Voi mennä kolistella vanhalla höyryjunalla, jos tykkää hitaasta vauhdista, nostalgiasta ja maalaismaisemista. Suosittelen lämpimästi!

Kirkkautta





Pohjoisen maan siunaus:
kevättalven huikaiseva kirkkaus,
kaikkialle tulviva valo
vastustamaton.

Ja me kaikki
kaamoksen kurittamat
nousemme yön sylistä
päästäinen
oravan poika
perhosen toukka
uudestisyntyneinä.
Talvilinnun reviirilaulukin
pelkkää iloa. Kiitosta.

-Maaria Leinonen-




Kevätlintu
pudottelee laulua
kuin helminauhaa
puun oksille
paisuvasilmuisen

Kannatti kärsiä
pimeä talvi
tämän kuullakseen
kun ilta sinertää
sulava lumi tuoksuu

-Maaria Leinonen-

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ruskea-musta


Värikollaasihaaste on palannut hiihtolomilta. Vuorossa on vaikea musta-ruskea väriyhdistelmä. On tuota mustaa ainakin varjoissa :)

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Sulamista




"Kevät keikkuen tulevi", joku viisas on joskus todennut. Meillä ainakin vuoroin paistaa aurinko, sataa rakeita, vettä ja lunta. Kävin tarkistamassa ovatko ladut vielä hiihtokunnossa. Metsässä oli aika roskaista, voi suksenpohjat hieman kärsiä. Hanki ei näyttänyt enää niin puhtaalta valkealta kuin vielä hetki sitten. Mutta ei takerruta noihin kevättalven nurjiin puoliin. Joku totesi lehdessä, että toiset ihmiset odottavat koirankakkoja, toiset sinivuokkoja. Minä kuulun noihin jälkimmäisiin odottajiin.

Vaikka talvikuvat alkavat jo ilmeisesti täällä blogimaailmassa olla suosiokäyrästöllä niitä "menneen talven lumia" -luokkaan kuuluvia, niin uskallan kuitenkin laittaa yhden talvisen kirjavinkin kaikille luontokuvien ystäville. Juha Vartiaisen Ice Luonnon jäätaide on hieno kokoelma eri valokuvaajien otoksia jäästä.

Tuli

Aiheena VALOKUVATORSTAISSA


Tulessa on kaunista
liekkien vaihtuva muotojen leikki,
värien ja sävyjen arvoituksellisuus.
Palavan puun ritinä.
Savun tuoksu.
Ihoa hivelevä lämpö.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Nämä

kuvat ovat pitkältä Hämeenkadulta, kaupungista, jossa olen vain ohikulkumatkalla elämäntiellä.

Kun ensimmäistä kertaa saavuin tähän kaupunkiin, katselin tätä katua auton ikkunasta ja ajattelin, että johtaapa harmaa ja kuollut katu kaupunkiin.

Nyt pidän tästä kadusta, se on kaupungin kaunein. Juuri siksi, että siellä on kaikki vuosisadan eri kerrostumat tallella. Myös ne muoviset, kirkuvan kirkkaat vuosikymmenet.

(Klikkaa kuvaa, niin näet tekstin)


Monesti kiinnyn enemmän paikkoihin ja tavaroihin kuin ihmisiin, mutta juuri ihmiset ovat tämän paikan sielu. Kadulla vastaantulijoita katsotaan silmiin, tuntemattomille jutellaan. Jopa autot pysähtyvät suojatien eteen.


Alan jättää pitkiä jäähyväisiä tälle pikkukaupungille, jota aluksi pidin mitäänsanomattomana ja rumana. Tulen muistelemaan sitä lämmöllä, kun lähden.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Syvämietteitä auringon valossa



Joskus tulee miettineeksi elämän tarkoitusta. Joskus aiheeseen törmää muuten vaan. Niin minulle kävi yhtenä päivänä. Oli kuin menossa olisi ollut jokin teemapäivä, jonka aiheena oli "elämän tarkoitus". Ei yhtään kepeä aihe ollenkaan, mutta niin elintärkeä ja mielenkiintoinen kuitenkin. Törmäsin joku päivä sitten nimittäin noihin kahteen sanaan kaikkialla. Joku kirjoitti aiheesta blogissa, radiossa soi tämä Kolmannen naisen kappale, aloin lukea Viktor E. Franklinin kirjaa Ihmisyyden rajalla, joka kertoo elämän tarkoituksen näkemisestä keskitysleiriolosuhteissa. (Lisää aiheesta esim. täällä). Kaiken lisäksi kirjatessani ylös joitakin runoja runokirjasta, törmasin tähän runoon:

Elämä ilman tarkoitusta on kuin lintu vailla
siipiä.

Ei.
Elämä vailla tarkoitusta
on kuin laulu ilman säveltä.
Ei.
Elämä ilman tarkoitusta
on rähmäliitoa mutalammikossa.

Elämä ilman tarkoitusta ei ole elämää.
Turha siihen on yrittää löytää osuvia vertauskuvia,
kauniita vertauskuvia. Elämä ilman tarkoitusta ei
ole kaunista eikä osuvaa. Ei sillä ole mitään
tekemistä runouden tai mietelauseiden tai
sattuvien kuvien kanssa.

Elämä ilman tarkoitusta ei ole elämää.
Ihminen sietää sietämättömiä olosuhteita,
kestää ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja
ponnistelee yli kykyjensä kauan sen jälkeen
kun voimat ovat loppuneet - jos hänellä on syy elää.
Suunnattoman hyvinvoinnin, vaurauden ja helpon elämän
keskellä ihminen voi tuhota itsensä ja luovuttaa -
jos hänellä ei ole syytä elää.

Koko elämän kantava voima on tarkoitus.

Mutta mistä sen löytää sellainen joka on sen kadottanut?

Elämän alkuhetkillä kukaan meistä ei kysy
tarkoitusta. Me synnymme, parkaisemme
äänemme maailmaan ja alamme hengittää.
Etsimme lämpöä, rakkautta ja turvaa, ravintoa ja
läheisyyttä. Ja heti sitä saatuamme alamme säteillä
sitä ympäristöömme. Siinä kaikki. Vasta syntynyt
ihminen etsii rakkautta, saa rakkautta ja vastalahjaksi
rakastaa ja luottaa rajattomasti. Ehdoitta.
Muuta tarkoitusta puolen päivän tai puolen vuoden
ikäinen ihminen ei etsi. Mihin me sen sitten
kadotamme?

Miten me sen kadotamme?

-Heli Karjalainen-

Oikeastaan olisi hienoa, jos olisi oikeasti olemassa kaikennäköisten teema- ja liputuspäivien keskellä "Elämän tarkoituksen"-päivä. Turhempiakin teemapäiviä on keksitty!

Mukavan kepeää ja kaunista kevättalven päivää sinulle!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Huttua




Vihdoin ja viimein ostin talkkunajauhoja. Tein marjahuttua. Jo ensimmäinen lusikallinen toi mieleen lapsuuden. Siitä on yli kolmekymmentä vuotta, kun olen talkkunaa maistanut. Tämä marjapöperö on nyt vienyt sydämeni. Aivan ihanaa!!!

MARJAHUTTU

- 2 dl kermaa
- 2 dl maitorahkaa
- 2 dl marjoja (mustikoita tai puolukoita soseutettuna)
- 0,5 dl sokeria
- 1,5 dl talkkunajauhoja

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää muut aineet ja sekoita.

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

torstai 4. maaliskuuta 2010





Turkoosin-sininen vallankumous jatkuu pieninä pisaroina meillä kotona. Samoin kierrätysaskartelu ja vanhan uudistaminen (=tuunaus, inhoan tuota sanaa!). Olen alkanut kerätä kaikenlaisia pahvinpaloja. Vähän paksummat pahvipakkaukset ovat parhaita. Pahvinpalat ovat käteviä luonnospohjia akryylimaalaukseen. Mitä turhia tekemään väri- ym. kokeiluja ostopohjille. Tuossa kukkaluonnoksessa kokeilin kreppipaperin yhdistämistä maalaukseen.

Alimman kuvan peili on vanha, kaapissa kauan pyörinyt peili, jolle ei ole ollut käyttöä sen jälkeen kun yläosaan tuli jokin outo vika pilaamaan pintaa. Peitin viallisen kohdan pienellä mosaiikkikoristeella. Reunasta tuli epätasainen kun oli kamala kiire jonnekkin, enkä ehtinyt taiteilla tarkemmin, mutta mitä turhia nipottamaan. Tykkään peilin ovaalista muodosta ja olen onnellinen kun se on taas käytössä!