maanantai 28. marraskuuta 2022

Puutarhavuosi 2022

Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista haastoi minut kertomaan menneestä puutarhakaudesta omassa pihassani. Mukava edellistä kesää onkin muistella kuvia katselemalla. Vastaan kysymyksiin vapaasti, käyttämättä vastausvaihtoehtoja, jotka löytyvät Minnan blogista.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

Tein takapihan valmiille betonialustalle puutarhanurkkauksen, muuraamalla vanhoista tiilistä muurin. Muurausta en ole ennen kokeillut ja hyvin rennolla kädellä tuon muurin teinkin. Ajatus olisi mahdollisesti jatkaa muuria myöhemmin ja lisätä muurin ympärille istutuksia, kuten tarhakalliokieloa. Keväällä rakensin myös kuormalavoista ja muusta kierrätyslaudasta uudelle grillaus-/nuotioalueelle pöydän. Puutyöt eivät ole koskaan olleet vahvuuteni. Vaikka pöydästä tuli ehkä liian matala, niin koen ylittäneeni itseni. Puutarhapuuhasteluksi luetaan varmaan myös grillaus, sillä otin sen taidon kesän aikana haltuun mieheltäni. 


2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Kyllä melkolailla. Jotain kasveja jäi istuttamatta ja toisaalta istutin taas jotain mitä en ollut auunnitellut. Kukkaympyrän reunat kaivoin auki ja täytin kivituhkalla ja puoleen ympyrään laitoin latteita luonnonkiviä. Homma jäi kuitenkin kesken, kun kivet loppuivat.


3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Lisää pensasruusuja ja muita koristepensaita, Yksi hunajamarja lisää ja talvella kuolleen pallosyreeni Palibinin tilalle marjatuomipihlaja Obelisk. Syksyllä laitoin maahan valkosipulia ja muita sipulikasveja, kuten tulppaaneja ja narsisseja. Perennoja istutin myös lisää. 


4. Menetitkö kasveja?

Jostain syystä talvi 21-22 oli hankala meidän pihassa. Edellisenä kesänä istutetut puuvartiset pensaat, köynnösruusu Pohjantähti ja hedelmäpuiden taimet eivät vihertyneet ollenkaan tai lumen yläpuolella olevat latvaversot kuolivat. Myös hortensiat paleltuvat joka vuosi lumen ylapuolelta. Ihme ja kumma, mutta nuo puuvartiset tekivät uutta versoa kesän mittaan, pallosyreeni Palibinia lukuunottamatta. Perennoja ei tainnut juurikaan korallikeijunkukkia lukuunottamatta kuolla. Ehkä kaikki syksyllä istutetut liljat eivät nousseet. Kärhöaidassa on yksi paikka, jossa ei näytä menestyvän mikään kärhö, joten siitäkin taas kuoli taimi. Jänikset söivät kaikki kärhöt poikki, joten menetin pääosin alppikärhöjen ja lumikärhön kukinnan. Kasvit sinänsä eivät kuolleet. Myös melko paksurunkoisen omenapuun onnistui jänis tai rusakko kaluamaan tosi pahasti. Puu taitaa kuolla, koska se kukki nyt ensimmäistä kertaa, mikä voi olla lopun merkki.


5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Hyötytarhaan lisää monivuotisia kasveja, kuten vadelmia. Päärynä olisi myös ihana, mutta koska nuo hedelmäpuut talvehtivät niin huonosti, en uskalla edes haaveilla päärynästä. Paviljonki olisi kiva, samoin maahan kaivettu pieni lampi, lisää käytäviä, ruusuja, pensaita ja istutusalueita. Tilaa kyllä riittää. Myös tietä rajaavassa pensasaidassa on paha aukko, kun sähköpylvästä kunnostettiin. Haluaisin saada myös lupiinikasvustot pois tontin rajalta.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

Alppiruusut eivät kukkineet ollenkaan. Pikkusyreeni Parfymin taimi ei vihertynyt keväällä ollenkaan, mutta teki kesän aikana juuresta uusia versoja, jotka kukkivat syksyllä. Myös muiden puuvartisten samantyyppinen ruskettuminen ja uusien versojen kasvattaminen jäivät mieleen. Koska heinäkuussa satoi paljon, kasvit kasvoivat valtavasti, eikä tarvinnut kastella kuin puiden juurella olevia. Rikkaruohoja piti nyhtää jatkuvasti, tavallista enemmän. Perhosia oli kesällä tavallista runsaammin, mistä olin iloinen. Kesällä oli myös myrsky, joka kaatoi kuusiaidan päälle koivun. Kuusiaitaan jäi muistoksi lovi.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Uuden mansikkapenkin laitto, pensaiden istutukset ja muurinurkkauksen muuraus. Tein myös alarinteeseen yhden taimen juurelta tielle salaojan.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi? 

Ostin monta pensasruusua, joista olen innoissani.  


9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Suihkulähde osoittautui hankalaksi, koska se roiskii vettä maahan joten jos sen haluaa pitää käynnissä, vettä pitää lisätä ainakin joka toinen päivä. Perennakylvökset eivät onnistuneet, joten niiden siementen osto ei kannattanut.


10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Zinniat kylväytyivät lähes 100 prosenttisesti, myös ne värit, jotka aikaisemmin eivät onnistuneet. Muistan varmaan aina miten ne itivät neljäntenä päivänä kylvöstä. Edellisenä vuotena istutetut kanadanruusut talvehtivat täydellisesti ja kukkivat koko kesän pakkasiin saakka. Ne yllättivät positiivisesti. Daaliat, yhtä juurakkoa lukuunottamatta, versoivat hyvin ja kukkivat jo aikaisin kesällä. Hiidenkiven puutarhan Minnalta arvontavoittona saadut unikonsiemenet ja omat ostosiemenet itivät suorakylvönä hyvin ja sain nauttia runsaasta unikkojen ja muiden kylvökukkien loistosta. Sain myös nauttia runsaasta akileijojen kukinnasta ensimmäistä kertaa. Suurimman yllätyksen kuitenkin taisi tehdä kaksivuotinen kesäkuuruoho, jonka siemeniä olin joskus edellisvuosina heittänyt maahan. Olin unohtanut asian kokonaan ja ihmettelin, kun ne rupesivat joutomaalla kukkimaan. Lopulta sain niistä kauniita kuivakukkia sisälle koristeeksi. Lisäksi pihan reunamilla on pusikoiden raivauksen myötä alkanut kasvaa luonnonkukkia, kuten erilaisia kellokukkia, mistä olen todella iloinen.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Aikaisemmin mainitut talvivauriot puuvartisissa olivat suuri harmitus. Jotkut kasvit kasvavat ehkä väärässä paikassa ja ovat jurottaneet jo vuosia ja osan niistä vaihdoinkin jo uuteen kasvupaikkaan. Pionit eivät ole harmikseni lähteneet oikein kasvuun pihalla, osan paikkaa olen joutunut vaihtamaan, joten kukinta saattaa senkin vuoksi olla heikkoa. Jotkut liljat myös ovat taantuneet, joten koitin nostaa niitä ylös ja istuttaa uudelleen parempaan paikkaan. 

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Kasveihin ja multaan

13. Mitä opit?

Kannattaa satsata sellaisiin kärhöihin (mantsuriankärhö, viinikärhö), jotka kestävät jokatalvisen jänisten herkuttelun, jollei halua tehdä hankalaa kärhöjen suojausprojektia joka syksy. Pensaat ja puut kannattaa suojata verkoilla huolellisesti ja riittävän kaukaa, sillä jänikset työntyvät verkkojen läpi ja syövät versoja verkkojen läpi. Totesin myös, että koivun ja raidan latvuston alla ei oikeasti kasva kastelematta kunnolla mikään edes sadekesänä.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta.

Kukapa ei kevättä ja kesää odottaisi.

Laitan haasteen eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Kukkia ja haaveita

Lappalainen etelässä

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.


keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Kuusi kuvaa kesästä

On taas aika palata blogin pariin, kun kesän kiireet alkavat olla takanapäin. Talvikausi on kiva aloittaa kesäkuvilla. Nappasin Tuplasti terapiaa-blogista haasteen kertoa kuudella kuvalla kuluneesta kesästä. Haaste on jo ehtinyt pyöriä siellä täällä, joten en jaa sitä erityisesti nyt kellekkään.
Kesä on minulla aina työntäyteinen, sillä kesälomaa ei ole, joten kesästä pitää nauttia jokaisena vapaa-ajan hetkenä. Suuri monirunkoinen raita on pihamme keskipiste ja sen alle muodostuikin lempipaikkani tänä kesänä. Tuolilla viihtyi myös Minttu-kissa, ihan yksikseen ja joskus sylissäkin. Puun laajalle levittäytytvät oksat loivat ihanan, vihreän ja luonnollisen aurinkosuojan.
Heinäkuun alussa kävimme mieheni kanssa tutustumassa Joensuun ruusupuistoon. Sieltä löytyi uusia kasvi-ideoita omaan pihaan. Toisen puutarha- teemaisen kesäreissun tein työkavereiden kanssa Lepaalle ja Aulangolle. Sekin oli kiva kokemus.

Viime kesä jäi mieleen lukuisista uintihetkistä. Kylillä on useampi järvi ja uimapaikka, joista valita. Enimmäkseen kävin töistä palatessa uimassa kotia  lähinnä olevalla uimarannalla. Kuva on juhannukselta, jolloin vietin lämmintä juhannuspäivää isommalla rannalla, jossa oli reilusti tilaa olla myös omassa rauhassa varjoisan männyn alla.

Kesällä kävi runsaasti vieraita ja tein useamman täytekakun omista mansikoista ja lähimetsän mustikoista.  
Kesä on Mintun lempivuodenaika ja kissa viihtyikin paljon ulkona. Myyriä tuli paljon saaliksi. 
Pihahommat, kasvit ja varsinkin kukat ovat minulle kesässä tärkeintä. Niistä myöhemmissä postauksissa lisää. 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

Kevätkesän kukkia Osa 2

Sitten vielä annos tulppaaneja ja narsisseja. Olen aina tykännyt tulppaaneista, mutta narsisseista on alkanut tulla yhä enemmän suosikkejani kevätkukkina, sillä ne ovat pitkäikäisiä ja helppoja kasvattaa. Ja tietenkin ne ovat ihastuttavan kauniita ja kun erilaisia lajikkeitakin löytyy jo hurjat määrät, niin narsissikoukku on syntynyt.
Jasmikkeiden alla kasvaa kesällä mm. harjaneilikkaa, tulikukkaa ja nauhuksia. Alkukesästä paikan ovat vallanneet narsissit ja tulppaanit. Kuvassa sama penkki vastakkaisista suunnista kuvattuna.
 
 
Apricot beauty tulppaani kukkii aikaisin, yhdessä narsissien kanssa.
Joillakin narsisseilla on mielestäni kasvot tai ainakin ystävällinen ilme. Oonkohan ihan hassu.
Taustalla 'Dream Touch' ja edessä 'Columbus'
Pionitulppaaneta on aina pakko istuttaa, vaikka eivät kestäkkään penkissä kuin yhden kesän. En ota sipuleita kukinnan jälkeen ylös. Nämä kukkivat muuten samaan aikaan kesäpikkusydämen kanssa ja sopivat väriltään hyvin yhteen.
Keltaisessa penkissä kukkii aikainen kevätvuohenjuuri yhdessä narsissien kanssa. Näillä narsisseilla on mielestäni hämmästynyt ilme.
Valkoisia tulppaaneja pitää olla näköjään jokaista sorttia. Tykkään erityisesti liljatulppaaneista.
Sinisessä penkissä kukkii lemmikit ja valkoiset tulppaanit. Pionitulppaanit ovat todella suuria. Valkoiset pionitulppaanit ovat ehkä kauneimpia tulppaaneja.
Tulppaaneissakin on monenlaisia erilaisia malleja. Tämän nimi ei ole tallessa.
Vielä alkukesän perennoista tässä kellukoita, jotka kukkivat tulppaanien ja narsissien kanssa yhtäaikaa. Niin kivoja kevätkukkia nämäkin.

Lähden piakkoin pienelle kotimaanreissulle, jota olen odottanut jo useamman vuoden. Vähän jännittää, kun ei ole tullut käytyä missään pitkään aikaan ja kun sitä tautiakin on tuolla pääkaupunkiseudulla vielä niin paljon liikkeellä. No, on maailmassa isompiakin huolenaiheita ja kun tästä kaikesta hullunmyllystä näyttää tulleen uusi normaali, niin on se jatkettava elämääkin niin kauan kuin sitä riittää.

perjantai 11. maaliskuuta 2022

Kevätkesän kukkia Osa 1

Viime kesän kukkijoista puutarhassani esittelen tällä kertaa lempivuodenaikani eli kevätkesän kukkia. Ihan jokaista kukkijaa en nyt näihinkään kuviin laita, vaan niitä, jotka tällä kertaa sykähdyttivät eniten.
Alppiruusujen juurelle olen istuttanut joukon erilaisia krookuksia. Kivasti ne jaksoivat nousta  oksasilppurilla silputun katteenkin alta.
Varjostan alppiruusut vanhoilla pussilakanoilla, joten niiden alle kertyy mukavasti lämpöä ja krookukset alkavat kukkia aikaisin, heti maan sulaessa.
Keväällä tulppaaneista ensimmäisenä kukkivat pienet villitulppaanit eli kasvitieteelliset tulppaanit. Ne ovat darwintulppanien kanssa pitkäikäisimpiä ja toivottavasti myös leviävät kukkapenkissä laajemmalle joka kesä.
Himalajanesikko ja julianesikko
Esikot ovat ehdottomia lempikasvejani kevätkasveista. Aina niiden kasavtus ei onnistu, jos paikka ei ole niille mieluinen. Nämä pienet esikot ovat viihtyneet ja olenkin koittanut muistaa jakaa niitä kukinnan jälkeen. Jakaminen helposti unohtuu, kun ne hukkuvat kesän aikana kukkapenkkiin muiden kasvien alle.
Himalajanesikko
Esikko tämäkin. Olisiko jokin loistokevätesikko.
Keväällä saa olla väriä. Jalo-onnenpensas kukkii yhtäaikaa tete-narsissien kanssa.
Seuraavassa postauksessa enemmän tulppaaneja ja narsisseja, mutta tämä kuva nyt noiden esikoiden vuoksi. Samat kasvit vastakkaisista suunnista.
Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä tarhakylmänkukkia, jotka ovat myös lempikukkiani keväällä. Nämä ovat mielestäni myös ihastuttavia myöhemmin kesällä siemenhahtuvapallojensa vuoksi.

torstai 3. maaliskuuta 2022

Perennapenkkejä Osa 3

Esittelyssä vielä yksi perennapenkki, jossa kasvaa vähän sitä sun tätä. Värimaailman olen kuitenkin pitänyt suppeana. Pääosin kasvit ovat valkoisia, tummanpunaisia ja hopealehtisiä. Keväällä penkissä toki kasvaa muitakin värejä.
Tässä kukassa mm. etualalla valkoinen ranskantulikukka ja takana tummanpunainen harjaneilikka.
Samaan aikaan kukassa myös taustalla valkoinen sormustinkukka. Hopeakäpälä etualalla.
Valkoinen pioni on vielä pieni, samoin vieressä kukkiva enkeliperhoangervo. Sormustinkukkaa on saanut kitkeä pois, ettei tukahduta muita.
Sormustinkukka yhdessä neilikkaruusun kanssa. Neilikkaruusu on ehkä näillä vyöhykkeillä äärirajoilla kestävyyden suhteen, kun ei ole kasvanut kovin suureksi tai sitten ei tykkää paikasta.
Punaiset liljat yhdessä helminukkajäkkärän kanssa. Syksyllä kitkin helminukkajäkkärää pois kottikärrytolkulla, kun leviää ihan liikaa.
Loppukesästä kukkivat myös valkoiset liljat, maksaruohot ja punakärsämö.
Hetken päästä kukkivat myös punahatut.
Penkin yläpäässä kasvaa myös matalia pensaita yhdessä pienten roskislöytöruusujen kanssa. Syyshortensia 'Sundae Fraise' kukassa. Tummalehtinen pensas on purppuraheisiangervo 'Little Devil'. 

Ensikerralla luvassa kevätkuvia ja sipulikasvien kukintaa.

torstai 24. helmikuuta 2022

Perennapenkkejä Osa 2

Tässä ensimmäinen kukkapenkki, minkä tein pihalle, kun muutettiin tänne. Toin siihen kasveja mökiltä. Ajatuksena oli saada edes jotain kasveja pihalle kukkimaan. Kuvat keski- ja loppukesältä. Keväällä penkissä kukkii sipulikasveja ja oranssia tulikellukkaa, yhdessä limenvihreän tarhatyräkin kanssa.
Yleiskuvia eri kanteilta.
Punatähtiputki 'Ruby Wedding' ja armeniankurjenpolvi.
Väriminttu ja palavarakkaus 'Morgenrot' sekä takana harmaamalvikki. Erotin palavarakkauden värimintusta juuriestematolla. Vaaleanpunaisen palavarakkauden lajikenimi 'Morgenrot' tarkoittaa muuten suomeksi ihanasti 'aamurusko'.

Armeniankurjenpolvi kukkii todella kauan ja innokkaasti. Välissä helminukkajäkkärää, joka kukkii pakkasiin saakka, leviten vähän turhankin innokkaasti. Helminukkajäkkärä on muuten ihana kuivakukkana kransseissa ja kimpuissa.

Samoja eri kuvakulmista.

Rusopäivänlilja

Tarhapäivänlilja 'Janice Brown'

Päivänliljat siirsin myös mökiltä, joten niiden kukintaa on saanut odotella parisen vuotta. Vihdoin odotus on palkittu, tosin vasta muutamilla kukilla. Ehkäpä runsastuvat vuosi toisensa jälkeen.