Kesällä en ehtinyt postata mökin valkoisesta varjopenkistä, joten palaan nyt aiheeseen.
Kasvupaikka on rehevä ja tunnelma tarkoituksella rento ja vallaton, onhan kyseessä piha, jota hoidetaan vain silloin, kun mökillä käydään ja silloinkin suurpiirteisesti.
Luonnonkasvit saavat aika vapaasti mellastaa, kunhan jonkinlainen roti säilyy. Alkukesästä kesäkuussa penkki on kauneimmillaan.
Kukkapenkki on vasta alkutekijöissään, toivon, että kasvit leviävät, kunhan vuosia tulee lisää.
Särkynyt sydän, akileija ja kesäpikkusydän, kalliokielo ja hopeahärkki kukkivat yhtäaikaa.
Toisessa päässä kukkii morsiusleinikki. Nurmitädyke ja illakko ovat pujahtaneet mukaan salaa.
Paikka on aika kylmä ja kostea, joten kaikki kasvit eivät tästä kohdasta tykkää. Muutama kokeilu onkin jo kuollut. Jaloangervo ja lilja ainakin kuolivat heti ensimmäisen talvensa aikana.
Taustalla näkyy myös mesiangervoa, jota olen siirtänyt lähiluonnosta.
Särkynyt sydän ja akileija yhdessä.
Valkoisia lemmikkejä löysin sattumalta viljelykarkulaisena naapurimökin ojasta. Toivottavasti nekin leviävät penkissä.
Särkynyt sydän illalla.
Miten tunnelma voikaan olla erilainen illalla varjossa ja aamulla auringon valossa.
Särkynyt sydän aamuvalossa.
Kalliokielo
Akileija
Keskikesällä kukkivat töyhtöangervo ja luonnosta karanneet harakankellot kesäpikkusydämen kanssa. Ylempänä rinteessä, auringossa kukkivat loppukesästä helminukkajäkkärät ja mäkimeiramit.
Töyhtöangervo
Töyhtöangervon takaa siirsin varjoliljan keskemmälle penkkiä. Töyhtöangervon takana on nyt sormivaleangervoa kasvamassa.
Valkoailakki
Syksyllä löysin toisesta kohtaa pihalta valkoailakin. Näitä toivoisin valkoiseen varjopenkkiin, joten haaveita ja suunnitelmia kukkapenkin suhteen riittää. Jotain kivaa olisi keksittävä myös loppukesän kaunistukseksi.
