Naapurissa asuu Mörkö. Ihmisemo on sen karvaisen otuksen niin nimennyt.
Se ilmestyy aina illansuussa pihalle tuijottamaan meidän ikkunaa kohti.
Aikansa tuijoteltuaan Mörkö alkaa hiipiä lähemmäksi.
Joskus se tulee aivan ikkunan alle koputtelemaan.
Silloin minä sekoan täysin. Tipun joskus tason päältä alas, kun en tiedä miten päin olisin.
Ihmisemo nauraa minulle ja väittää, että pelkään Mörköä.