Reissussa

 

Äidin kukkapenkissä hehkuu syksy.

 Juvan abc-asemalle oli tehty kivoja syysasetelmia. Kärpässienet on veistetty styroksista.

Syksy puutarhassa

Vaikka nyt satelee vettä, on syyskuu ollut muutoin kesäisen lämmin. 

Keräsin tähän syyskuun aurinkoisina päivinä otettuja kuvia.

Mökkipuutarhassa sinnittelee vielä jokunen kukkiva yksilö.

Lyhtykoison vieressä syyskaunosilmä koettaa pitää vielä muutamaa kukkasilmäänsä auki. Paras loisto sillä oli elokuussa. Löysin juuri 'Plantsusta' lilakukkaisen syyskaunosilmän tai kutsutaanko punertavasävyisiä ruusukaunosilmiksi. Se pääsee värimintun kaveriksi kukkapenkkiin.

Silkkiunikko huojuu tuulessa yhdessä punaluppion tähkien kanssa.

Loppukesästä istutetut levisiat ovat hullaantuneet kukkimaan. 

Eivät malta jäädä talvilevolle lainkaan.

Yksinäinen virginiantädyke kukkii tuntemattomien heinien joukossa. Ostin tädykkeen kerran alepöydästä siinä toivossa, että sille löytyy joskus kaveri jostain. Vielä ei ole onnistanut.

Syyskuu mökillä

Kesäkeittiö sai syksyisemmän värityksen.

Mökillä on kiva leikkiä väreillä.

Myös eteisessä on nyt vähän syksyisempi tunnelma. Korissa lyhtykoisoa, kielon marjoja, mäkimeiramin kukintoja, kuusenkäpyjä ja sammalta.

Huussissakin kukoistaa auringonkukka.

Hän on aina juuri oikean värinen -vuodenajasta riippumatta.

Kranssin koristeet löytyivät luonnosta ja puutarhasta: heinän kukintoja, kielonmarjoja, puolukan lehtiä ja mäkimeiramin kukintoja.

Kävin taas hieman läpi vanhoja tavaroita ja laitoin osan esille koristeeksi.

Syksyn alku kotona

 Kehäkukissa on syksyn värit.

Meillä näitä saa kerätä omaan käyttöön kimpullisen kaupungin maisemapellolta.

 Parvekkeella kesälomaa viettänyt amaryllis on päättänyt ryhtyä syksyn kunniaksi kukkimaan.

Pelargonia piti keskikesällä kukintatauon. Nyt se on heittäytynyt aivan hurjaksi ja kilpailee pallokrysanteemin kanssa kukkien paljoudesta. Kannattaisi muuten ensin ottaa kuva ja vasta sitten kastella kasvit :)

Hetki meren äärellä

Eilen oli tyyni, aurinkoinen  syyspäivä. Tuli tankattua vielä kerran kesäistä meren tuoksua, aurinkoa ja lämpöä talven varalle Suomenlinnasta. Tämä paikka ei koskaan petä.  Se on edelleenkin mielestäni yksi Helsingin kauneimmista paikoista. Tuonne aavan meren äärelle, sileille kallioille voisin jäädä päiväksi loikoilemaan ja katselemaan poutapilviä.

 Kaunista viikon jatkoa!

Syksyisiä sävyjä

Värikollaasi-haasteen viikon värien nimenä on PAPRIKA.

Kollaasin kuvat on viikonlopulta mökiltä. Kävin sienessä, mutta kantarellejä oli enää vain vähän. Myrkyllisiä sieniä taas oli  paljon. Ne sopivat hyvin kuvattavaksi.

Hiirenloukku?

Mökkipihalla kohtasin kumman tapahtuman viikonloppuna, kun hiiri pakoili kissaa johtokelan sisällä. Kissa hiiren pihaan varmaankin oli kantanut ja kela oli osoittautunut hiirelle ainoaksi turvapaikaksi aukealla nurmikolla. Kissalle kelan sisällä räpistelevä ja pakoa pähkäilevä hiiri näytti olevan hauskaa viihdettä. Hiiri kylläkin tuntui välillä vievän voiton ja neuvottelevan kissan kanssa siitä, että sillä on oikeus päästä pakoon. Kissa jättikin hetken päästä hiiren rauhaan ja siirtyi syrjemmälle seuraamaan tilannetta. Olen huomannut, että meidän kisumisu hiukan varoo isompia hiiriä, se on ilmeisesti joskus saanut  tirvaisun hiiren hampaista nenäänsä. Päästäisiä se ei kyllä kunnioita yhtään. Minua niin suututtaa kissojen kidutusmentaliteetti. Hiiri- ja päästäisparkoja kiusataan hitaasti henkihieveriin saakka, lopullinen kuolinpuraisu annetaan vasta siinä vaiheessa, kun toinen on jo aivan puolikuollut. Tämänkin hiiren tapoin aika pian, kun huomasin sen olevan aika heikkokuntoinen, enkä kestänyt katsella, kun se vaivaisena yritti paeta nurmikolla.

Kissat yleensä inhoavat vesisadetta. Meillä kissa ei edes huomaa, että sataa vettä. Viikonloppunakin se metsästi sateessa turkki märkänä. Ehkäpä se kaupunkilaiskissana pääsee niin harvoin hiirimetsälle, että jokainen tilaisuus on hyödynnettävä säästä huolimatta.