Sitä sun tätä

Tässä yksi helppo ja nopea kahvileipäresepti, josta on tullut suosikkini ihan huomaamatta:

ARKISET KEKSIT (noin 20 kpl):

- 100 g voita
- ½ dl sokeria
- ½ dl siirappia
- 1 dl silputtuja, kuivattuja sekahedelmiä/marjoja/rusinoita...
- 1 dl rouhittuja pähkinöitä/manteleita
- 2 dl kaurahiutaleita
- 1½ dl vehnäjauhoja
- 2 rkl tummaa kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta
- ½ dl kermaa/maitoa

Vaahdota voi ja sokeri.
Lisää siirappi, hedelmät ja pähkinät.
Sekoita kuivat aineet ja lisää vuorotellen kerman kanssa.
Nosta taikinanokareita pellille leivinpaperin päälle.

Paista 175 asteessa 10-15 minuuttia.

Voit jättää myös kaakaon pois, silloin saat vaaleita keksejä. Keksit eivät ole kamalan makeita. Alkuperäisessä ohjeessa on 1 dl sokeria, mutta laitan itse vain ½ dl, kun en tykkää niin imelistä. Ovat hyviä kahvikeksejä arkeen.

***
Klik isommaks:

Tämä kuva taas on vastaus Tuuluskan lähettämään haasteeseen, joka kuuluu näin:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi

2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Tämä sisiliskokuva löytyy vuoden 2007 kansion alakansiosta, jossa on juhannuskuvia. Kuva on otettu 22.6.2007 Itä-Suomessa. On lämmin aurinkoinen iltapäivä, klo 16.37. Sisiliskot ovat lämmittelemässä auringonpaiseessa laiturilla, järven rannalla.

Minulle on näköjään tullut tavaksi, etten lähetä haasteita yms. eteenpäin ja jatkan samalla linjalla nytkin. Haasteen saa kuitenkin napata tästä mukaansa, kuka on kiinnostunut tutkailemaan ja julkistamaan mikä kuva sieltä neljännen kansion neljännestä kuvasta paljastuu. Laita vaikka kommenttiosaan viesti, jos nappaat haasteen matkaan, olisi kiva nähdä kuvasi :)

***

Ja vielä yksi juttu, joka on ihan pakko pistää tähän:
7-vuotias brittipoika Kieron Williamson on oikea taiteilijalahjakkuus, aivan uskomaton, vai mitä?!

Sinivalkoinen maailma

Eilen oli aivan pakahduttavan kaunis lauantaipäivä. En muista milloin olisi ollut niin upea talvipäivä täällä eteläisessä Suomessa. Lunta, aurinkoa ja sininen taivas.

Oranssia hehkua elämän polttopisteessä

Aloin tänään lukea Heli Karjalaisen runokirjaa Odota minua elämä. Kirjasta löytyi upeita, syvällisiä ajatuksia ja oivalluksia elämästä. Tämä runo hyppäsi silmilleni, kuin vastauksena eilisen postauksen ajatuksiini epätäydellisestä elämästä:

Ehkä suurin taito elämässä ei olekkaan se että saa
kaiken mitä haluaa. Ehkä suurempaa on osata
haluta sitä mitä saa.
Ei tyytyä siihen, vaan olla siitä tyytyväinen.
On kaiketi jokin syvä salaisuus siinä, että elämä
on aina sietämättömästi keskeneräistä.
Epätäydellistä, vain harvoin ohikiitävinä hetkinä
sellaista kuin toivon.Mitä minä teen elämän
sietämättömälle keskeneräisyydelle?
Tappelenko vastaan ja vaadin jotain muuta.
Kärsin ja kiukuttelen aina kun epätäydellisyys
sohaisee elämääni. Kuvittelen mielessäni,
millaista olisi ollut jos kaikki olisi ollut "oikein",
ja vuodatan vuolaita kyyneliä todellisuuden
ja kuvitelmien välissä olevan pohjattoman
kuilun täydeltä.
Vai onko niin ettei elämä olekkaan epätäydellistä?
Vain minun ymmärrykseni elämän
syvyydestä ja rikkaudesta on.

Toinen Heli Karjalaisen runo:

Ei elämä ole tehtävä. Ei elämä ole suoritus.
Ei elämä ole saavutus.
Elämä on.
Tekemisen sijaan voisi oppia antamaan.
Saavuttaminen sijaan voisi oppia jakamaan.
Pätemisen sijaan voisi oppia antautumaan.
Hallitsemisen sijaan voisi oppia joustamaan.
Vaatimisen sijaan voisi oppia rakastamaan.
Rakkaus on maailman ainoa elämää synnyttävä
voima, ainoa uutta luova prinsiippi.
Iman rakkautta kaikki mikä on, on kuoleman
palveluksessa.
Mitä suurempaa tehtävää ihmisellä tällä
maapallolla on kuin rakastaa?

Sinisävyjä ja epätäydellistä elämää

Ensimmäinen mosaiikkityöni.

Ensimmäinen isoäidinneliöni.

***

Kursseilla kulkemista. Yksi mosaiikkiviikonloppu. Yksi huovutusviikonloppu. Grafiikkaa kerran viikossa. Päivittäin atk:ta.

Heti ensimmäisenä atk-päivänä iski hiirikäsivaiva tai joku vastaava, mutta sen kanssa voi elää. Joka päivä on entistä kylmempi ilma. Kaivan kaapista aina vaan paksumpia ja paksumpia sukkahousuja ja vedän päälle vielä polvisukat. Aamuisin pihalla risteyksessä katselen kaihoten kaakossa sarastavaa valoa ja käännyn vastahakoisesti kohti pimeää pohjoista.

Iltaisin en voi tehdä mitään. Olen levoton. Sorrun katselemaan omituisia leffoja, joissa ihmisten vallanhimoa ja suuruuden hulluutta, hedonismia, mystisyyttä ja outoja kykyjä. Ällöttää ja ahdistaa. Vain muutama hienosti tehty kohtaus ja kaunis valokuvamainen otos tallentuu mielikuviin. Käydään hakemassa Siwasta puolukoita verilettuihin, karkkia ja kissalle kermaviiliä. Myynnissä olisi uutta lohiöljyä kissalle. Kissa ei pidä kalan hajusta tai mausta, sen turkki on karhea ja kiilloton.

Öisin herään kolmelta kissan leikkiin. Se kolistelee pallon kanssa ympäri kämppää. Onneksi alakerran naapuri ei valita. Kissa lopettaa. Mies alkaa kuorsata. Kuuntelen ja valvon aamuun. Nukahdan ja heti soi herätyskello. Oikeasti kännykkä hälyttää, mutta kuulostaa liian modernilta sanoa niin, enkä halua olla moderni.

Olen tyytyväinen tähän elämään, hiukan rosoiseen kylläkin.

Epätäydellinen elämä on kaunista.

Kidemaailma

Näitä talviluonnon kukkasia tai koruja, jäisiä kideketjuja täytyy ihastella niin kauan kuin niitä löytyy.


Hämähäkinseittikin on jäätynyt helminauhaksi.

Kelloköynnöksen kiekura.

Pihlajanlehteä kuorrutuksella, olkaa hyvät!


Kurkistus kidemaailman sisältä.

Pientä kivaa

Nurkkiimme on kertynyt valkoisia puuvillaisia mainoskasseja. En kauheasti tykkää noista mainoskuvista, joten ajattelin muuttaa yhtä kassia vähän siedettävämpään muotoon. Vanhoja kankaitakin kaapista löytyy, joten mitään ei tarvinnut ostaa. Noista sydämistä en näköjään pääse eroon, mutta kun se on niin helppo muoto käyttää askartelussa ja käsitöissä.

Unan kesäkukkaäänestyksessä voitin tämän kauniin ja makoisan palkinnon. Kiitos Una! Käykääpä ihmeessä ihailemassa Unan kesäisiä, upeita kukkakuvia. Kyllä kesä on värikästä aikaa. Talvella maisema näyttää valkoisen ja harmaan eri sävyiltä. Päivän valoisa aika on jo selvästi pidempi, joten kevät on nopeammin ovella kuin huomaatkaan.

***

Hyvää viikonloppua, tammikuuta ja talvea teille kaikille mukaville ihmisille toivottelen tämän kauniin kappaleen ja söpön videon myötä!

Parvekkeen talvi

Niin sitten päädyin taas jumittamaan tänne tietokoneen äärelle. Kesäinen nilkkavamma taas vihoittelee. Nilkka ei taida tykätä talvikengillä kävelystä. Hiihtämään olen päässyt, siitä nilkka ei ärsyynny ja pyörällä ajokin sujuu, jos pyörä suostuu pakkaskelillä yhteistyöhön. Kävin kyselemässä hintoja pyörän huoltoon, olisi maksanut yli 230 euroa. Taitaa jäädä huollot tekemättä. Pyöräilen niin paljon, että osat ovat kuluneet ja niiden vaihto tuossa huollossa eniten maksaa.

Sikäli olen kiitollinen näistä vaivoistani, että ne vahvistavat viimevuosina syntynyttä päätöstäni vaihtaa alaa ja olla palaamatta entiseen ammattiini. Liian paljon olen sairauslomia työssä ollessani viettänyt ja vapaallakin ollen monenlaisista vaivoista kärsinyt. Kun minulle sopivia työpaikkoja ei lamasta johtuen kovin ole tarjolla, täytyy miettiä muita vaihtoehtoja. Tämä vuosi voikin tuoda mukavia mullistuksia elämääni, liittyen opintoihin ja asumiseen, aika näyttää, jotain on jo suunnitteilla.

Olen muutoinkin sitä mieltä, että vastoinkäymisillä on usein jokin merkitys, jos niiden takana olevaa viestiä osaa kuunnella. Jos ei muuta, niin usein ne kasvattavat ihmisenä, ymmärtämään muita kärsiviä. Tai oikeastaan, minun kokemukseni on, että vaikeudet tekevät ihmisen pienemmäksi, luottamaan vähemmän omiin voimiin ja viisauteen ja luottamaan viisaampaan ja suurempaan, minulle se on Jumala. Kiitollinen olenkin siitä, miten usein olen saanut ihmeellistä apua ja viisautta ongelmia kohdatessani.

Niin sitten olen metsäretkien sijaan parvekkeella kissan kanssa haahuillut kuvailemassa pieniä yksityiskohtia, joita kaikki paikat ovat pullollaan :) Ihmeen hyvin ovat värit kanervassa ja suikeroalpissa säilyneet kovista pakkasista huolimatta. Tulevan kesän kasveja tekee jo mieli suunnitella parvekkeelle. Onko kellään kokemusta sellaisesta kasvista kuin hyasinttipapu? Voi olla, että kasvatan säleikköön kuitenkin perinteisempää ruusupapua.

Kaikkea hyvää elämääsi ja viikkoosi!

Miau!

Poseerausta ihmisemon pyynnöstä.



Kissan aito katse valloittaa aina sydämen.



Pieni harmaa kissatyttö Seemi täällä taas pitkästä aikaa kaikkia kissaystäviä tervehtii!
Mukavasti on pieni harmaa saanut pehmeää pyöreyttä luidensa ympärille, eli ruoka on alkanut maistaa paremmin, eikä alipainoa enää taida olla. Jos vaikka painaisi jo kolme kiloa. Ihmisemo on tyytyväinen. Sopiva, terveellinen, kissallekkin maittava ruokavalio on löytynyt. Meille tullessaan kissa ei tahtonut syödä mitään, silloin huoli kissan hyvinvoinnista oli kova.

Leikkikin maistuu pienelle harmaalle ja ihmisemon täytyy kaverina usein olla mukana, eihän yksin leikkiminen ole aina kivaa. Kovasti on meillä nykyään matot rullalla ja kaikenkarvaisia hiiriä, palloja ja laatikoita löytyy vähän kaikkialta. Jos ei aktiviteettia tarpeeksi löydy, alkaa johtojen järsiminen tai jokin muu tihutyö. Onneksi eläinkaupasta löytyi pienen harmaan mielestä herkullisia kuivattuja kanankauloja, joihin tuota järsimisvimmaa saa purettua.

Lopuksi kokoelma kissakivaa, hyödyksi ja huviksi:

Presidentin kissat
Meidän pieni harmaa näyttää aika lailla Rontilta. Moni on ihmetellyt sen harvinaista väritystä, jos vaikka olisi Rontille sukua :)

Kissan aktivointi: Väyrynen, Nyström
Tämän uutuuskirjan haluaisin lukea. Sisäkissa tympääntyy helposti ja näköjään mielellään oppii uusia juttuja (ollaan harjoiteltu mm. renkaan läpi hyppäämistä ja raksujen etsimistä piiloista).

Wauhtitassut-blogi
Kiva blogi kissojen elämästä. Mukavia kuvakertomuksia.

Kissafani-lehti
Kirjastosta näitä olen lainannut. Paljon hyödyllistä tietoa ja kivoja kissajuttuja.

Talvi

Tämä talvi on oikea aurinkotalvi, lumitalvi ja pakkastalvi. Luonnossa on niin kirkasta ja kaunista, että sielun silmiä ja ihan näitä konkreettisiakin silmiä häikäisee. Haaveilen luontoon pääsystä kameran kanssa. Täällä kaupungissa lähes kaikki kivat metsäreitit on ladutettu ja ladulle ei ole asiaa ilman suksia. Suksilla taas ei viitsi kameran kanssa toikkaroida, ettei jää kiireisempien jalkoihin. Haaveilen lumikengistä. Bongasin juuri Pellon pientareella-blogista yhdet ilmeisen hyvät lumikengät, päivän pienenä ilonaiheena siellä komeilevat. Miten on, teetkö sinä talvella omia polkuja metsään, vai pysytteletkö pihapiirissä?

Pirtsakkaa pakkasviikonloppua!!!

Loppiaisena

Kuusten syleilyssä

Lapsuuden pihakuusi.
On tuulessa humina tuttu.
Tuuheat oksat,
talon nurkalta,
ikkunasta ikkunaan,
sylissään uneen tuuditti.

Pienen metsäkuusen hennot, iloiset oksavarret
nyt vakaviksi, vahvoiksi vaihtuneet.
Yhtä matkaa kasvettu,
vuosikymmeniä vartuttu.
Minä tullut ja mennyt,
aina välillä palannut
ja taas lähtenyt.
Kuusi paikoilleen juurtunut,
olemaan ja pysymään.

Nyt kuusten helmoissa
metsässä kuljen.
Katseen nostan,
avaruuteen tähtiä tähyän.
Korkeuksissa kuusten kasvot
kurkkii hymisten:
-Pieneksi olet ihmislapsi jäänyt.
Ja oksa päätäni hellästi hamuaa.
-Kovin lumiturkki hartianne kapeiksi painaa, vastaan.
Silitän kuusen rosoista pintaa.

Pirtissä juhlava kuusi seisoo.
neulassormet koristein kihlattu.
Pian hyvästit tuoksuvalle jouluvieraalle heitän.
Oi kuusipuu!

Niin on rikkonaiset pyhäviikot vähitellen ohi ja joulusuklaat ja piparit kulutettu, -ainakin rasioista ja purnukoista! Hiihtämässä olen käynyt, aina silloin kun pakkanen on alle viidentoista jäänyt. Tein näitä rukiisia rieskoja, ohje löytyy myös Yhteishyvän ruokaliitteestä. Ovat helppoja ja nopeita, vähän kuin teeleivät, mutta terveellisempiä, kun vehnäjauhon sijaan käytetään ruisjauhoa, kaurahiutaleita ja pellavansiemeniä. Hyviä, suosittelen kokeilemaan!

Olen luvannut itselleni liikkua enemmän, pitää parempaa huolta kropastani ja tököttää vähemmän tietokoneen ääressä. Tämä lupaus meinaa sitä, että päivittelen blogia harvemmin ja vierailen kommentoimassa vähemmän. Eli jos minua ei näy eikä kuulu täällä blogimaailmassa, niin olen pitämässä huolta kropastani. Yliliikkuvat niveleni tahtovat aiheuttaa ongelmia: lihakset kramppaavat ja tulee nikamalukkoja. Onneksi taitavat OMT-fysioterapeutit saavat minut aina välillä kuntoon. Joku vuosi sitten kärsin jatkuvia selkävaivoja, kunnes OMT- fysioterapeutti yhdellä naksautuksella sai kivut loppumaan. Pois vaivat ovat pysyneet sen jälkeen, kun olen välttänyt yksipuolista taakan kantamista (esim. ei painavaa kassia) ja tehnyt selkärangan viereisiin lihaksiin vaikuttavia lihaskuntoliikkeitä. Välillä kipu muistuttaa, että nyt on jokin unohtunut. Niin, että liikettä niveliin!

Kauniita talvipäiviä!

Uusi vuosi

Vuosi 2010 on alkanut lumisena ja kauniina. Täällä eteläisimmässäkin Suomessa on päästy nauttimaan hyvistä hiihtoladuista ja -keleistä. Valkoisia hankia ja lumisia puita on silmien ilona kaikkialla.

Olen lueskellut joulun aikaan muutamia kirjoja. Yksi kiinnostavimmista oli Jaana-Mirjam Mustavuoren "Olemisen talossa: hidastajan vuosi". Mustavuori kertoo kirjassaan elämästään, hyppäyksestä kiireisestä työelämästä maaseudun rauhaan. "Olemisen talossa on tarina tästä elämänmuutoksesta, vuodenkierrosta ja arjen lumouksesta. Se kertoo hitauden, läsnäolon ja hiljaisuuden uutta luovasta voimasta. Olemisen talossa pieni on suurta ja vähemmän on enemmän. Hiljaisuus ja hitaus antavat aikaa elää kaikin aistein." (Lainaus kirjan takakannesta) Löysin kirjasta monta tuttua oivallusta, joita olen itse huomannut viime aikoina elämässäni, pysähtymisen, rauhoittumisen keskellä.

Toinen kiinnostavista kirjoista oli Linda Olssonin kirja "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja". Olssonin kirja on tarina ystävyydestä yli sukupolvien. Tarina on kaunis, yhtäaikaa syvällinen ja kevyt, ajatuksia herättävä ja viihdyttävä. Kirjassa on jotain sellaista, mitä kaipaan tähän aikaan: pyyteetöntä välittämistä lähimmäisistä, kiireettömyyttä. Pidin molemmista kirjoista paljon ja niistä tarttui ajatuksia muhimaan mieleen.

Uuteen vuoteen moni käy uusin lupauksin. En ole luvannut mitään, mutta minulle on sellainen tunne, että on hyvä tarkastella elämäänsä, nähdä asiat mitä pitää oikeasti tärkeänä, karsia turha pois, keskittyä enemmän siihen mikä on tarpeellista, hyväksi. Omia arvoja on tarpeen tarkastella, mihin haluan käyttää aikani ja varani; onko kaikki tarpeellista?

"Jokaisen elämästä voisi tulla onnellisempaa sitä yksinkertaistamalla." (Laura Ingalls Wilder, Kotiliesi-lehti nro 1/2010)