Syysilta joella

Suokaa anteeksi.

Alla oleva teksti ei täsmää kuviin ja otsikkoon.

Halusin tekstin kuitenkin tähän mukaan.

Kuvat ovat vain somisteena.

Malttamattomana odotan pääsyä uuteen kotiimme, jossa on jopa muutaman neliön verran "omaa" pihaa. Tietenkin kuvittelen loihtivani sinne satumaisen unelmapuutarhan ja sitä varten olen selaillut lukuisia puutarhalehtiä ja -kirjoja. Silmiini osui Viherpihassa 3/10 juttu Raija Puukosta, joka loihtii ekotaidetta puutarhoihin.

Tässä otteita hänen ajatuksista:

Käsillä tekeminen auttaa ihmistä pääsemään rauhaan ja tasapainoon samalla tavalla kuin puutarhanhoitokin. Se on syvää keskittymistä, sellaista, johon lapset pääsevät leikkiessään. He eivät mieti muista asioita vaan syventyvät siihen, mitä tekevät. Keskittyneenä ihminen on suoraan yhteydessä omaan itseensä. Kädet on alunperin tarkoitettu tekemään, mutta meidän kulttuurimme menee koko ajan kauemmaksi siitä. Käsityö rentouttaa.

Raija Puukon kirjoja:

Hyvän mielen puutarha, Puutarhakustannus, 2008
Anna hyvän kiertää, Atena, 2010

En ole vielä perehtynyt noihin kirjoihin, mutta kaunista kierrätystaidetta Puukko tekee.

Juuri nyt

Oikeasti pitäisi tehdä jotain aivan muuta, mutta haluan saada ajatukset järjestykseen. Paperin repiminen ja kuvien hahmottelu tuntuu hyvältä.

Levottomuutta, hapuilua sinne tänne. Kissa vaistoaa muutoksen ja on myös levoton. Emme kumpikaan saa ajasta otetta. Vihdoin se nukahtaa, mutta on kokoajan valmiustilassa.

Se tunne, kun jotain pian tapahtuu, kun aikaa on kuitenkin riittävästi, mutta enää ei osaa odottaa rauhassa.

Syksy puutarhassa

Vanhassa pihapiirissä syksyn tunnelma on kiehtova, romanttinen. Löysin tämän kaikille paikkakuntalaisille avoimen paikan vielä viimehetkellä ennenkuin muutamme pois. Löysin myös ihastuttavan joenrannan, josta laitan syyskuvia myöhemmin. Lähden tästä ulos nauttimaan viileästä ja kauniista ilmasta.

Musta-valko-pinkki

Värikollaasihaasteessa vuorossa ihastuttava väritrio. Aika haastava kylläkin. Kaikki kollaasin kuvat ovat muistoja viime kesältä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Työn vangit

Katson todella vähän tai oikeastaan en harrasta ollenkaan kotimaisten sketsisarjojen katsomista, sillä olen aika huumorintajuton ihminen, mutta tämä videonpätkä on aika osuva.

Video: Poissaoloilmoitus, Ketonen ja Myllyrinne

Levollista sunnuntaita!

Unelmia

Ilman unelmia
meillä ei ole mitään.
Ei tulevaisuutta,
ei toivoa paremmasta,
ei uskoa uuteen.
Ilman unelmia
taistelumme on turhaa,
sanamme tyhjiä ja tarkoituksettomia.
Ilman unelmia
kuljemme toistemme ohi
näkemättä, tuntematta,
rakastamatta.
Ilman unelmia
kuolemme pystyyn
kuin kelohongat,
täynnä palokärjen
varsin vakavia,
ylen yksitotisia
ja pelkistetyn puisevia
päiväkirjamerkintöjä.

-Sinikka Svärd-

Poikaystäviä moikkaamassa

Hei tuolla se taas on!

Aika komea, upeat viiksetkin.

Sitä pitää mennä lähemmäksi tervehtimään.

Onpas se epäluuloisen näköinen.

No, älä nyt venkoile, kun vähän vaan haluaisin nuuskaista. Anna pusu!

Höh, nyt se lähti lipettiin. Taitaa pelätä tyttöjä.

Ja aikaisemmin kesällä oli treffit toisen kollipojan kanssa pusikossa huoltorakennuksen nurkan takana.

Huh, onpa tuosta meidän kisumurusta kasvanut kesän aikana iso kissa, kun naapurin kollitkin jää kohta pienemmiksi!

Maanläheisiä värejä

Ruskea-vihreä-keltainen

Olen iloinen, kun Värikollaasi-haaste on taas palannut tauolta meidän kaikkien värien ja kuvien ystävien iloksi. Kiitos Inkiväärille aikaisemmasta vastuusta haasteen vetämisessä ja kiitos TeeTee, kun jatkat tehtävää!
- - -
Tässä samalla toivotan tervetulleeksi uudet lukijat, joita jostain aina putkahtelee. Kiva, kun löydätte tänne! Olen vähitellen saamassa hiirikäsi-niska-hartia -vaivaani kuntoon, joten maltilla täällä blogimaailmassa seikkailen. Muistakaa verrytellä hartioita! Tässä muutama linkki vinkiksi noiden vaivojen selättämiseen. Minulle näistä on ollut paljon apua.

Antti Heikkilän niska-hartiajumppa
HS:n Päänsärkyjumppa
HS:n Niskajumppa

Elämää hetkissä

On ihmisiä, jotka laskevat elämäänsä numeroissa.
Niin monta tuntia päivässä, niin monta markkaa
kuukaudessa, niin monta prosenttia enemmän ja
vähemmän. Huomaamatta lainkaan että numerot
ovat vain numeroita.Niitä voidaan piirtää ja niillä
voidaan pelata ja niistä voidaan kiistellä ja
käydä sotaa, mutta sellaista olentoa kuin numero
ei ole olemassakaan.

On myös ihmisiä, jotka laskevat elämäänsä hetkissä.
Ei aikajärjestyksessä.
Ei arvojärjestyksessä.
Ei missään järjestyksessä jota voi numeroin laskea.
On lämpimiä hetkiä
ja kylmiä hetkiä,
on tähtiä ja kukkia,
on lunta ja vettä, on kynttilän tuoksua
ja aamu jossa yö vielä viivähtää.
On rakas iho ihon vieressä
ja ikävä luissa kun rakkaus on poissa.
On ihmisiä, jotka laskevat elämäänsä hetkissä
ja heillä on vain yksi mitta:
tässä, nyt.
Se mitta on kaikkien niiden vapaasti löydettävissä,
jotka rakastavat elämää.

-Heli Karjalainen-

Oikeastaan olen hiukan kateellinen niille, jotka hallitsevat numerot. Luovivat numeromaailmassa sujuvasti ja pyörittelevät niitä päässään tuosta vaan. Olen huono asioiden kanssa mitkä liittyvät numeroihin. Olen huono käsittämään päivämääriä, muistamaan kellonaikoja ja laskemaan summia päässä. Olen numeroiden takia joskus paikoissa väärään aikaan, väärinä päivinä. Mutta olen onnellinen, että olen tälläinen. Ihminen joka muistaa pienet häivähdykset ja sävyt, hetken tunnelman, yksittäisen tunteen, jonka jokin sana tai lause saa ajatuksissani syntymään. Olen iloinen, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja että joku hallitsee ne numerotkin paremmin.

Blogitunnustus

Kiitos Nan tästä herkullisen kauniista blogitunnustuksesta!
Olet kiva blogiystävä, jonka ajatukset ja pohdinnat elämästä ovat mielenkiintoisia.

Tähän tunnustukseen liittyy myös kaksi tehtävää, joista ensimmäinen on kertoa kolme itselle rakasta asiaa.

Kolme minulle rakasta asiaa:
1. Rakkaat läheiset ihmiset, ystävät, Taivaan Isä
2. Luonto, eläimet, Seemi-kissani
3. Koti ja lapsuuden kotiseutu Itä-Suomessa

Toinen tehtävä on kuvailla itselleen rakas kuva:
Kuva on otettu ilmasta ja siinä näkyy talo, pihapiiri, piharakennuksia, puita, teitä, peltoja ja muutama ihminen. Eli kyseessä on ilmakuva rakkaasta lapsuudenkodistani.

On vaikea valita kenelle laitan tämän blogitunnustuksen eteenpäin, sillä seuraamiani blogeja on valtava määrä ja tunnustus on useimpiin taidettu jo jonkun toisen lukijan toimesta ojentaa.

Ojennan tunnustuksen eteenpäin kahteen persoonalliseen blogiin:
Herne nimimerkin takana piilee lämmin runoilijasielu, jonka elämäntäyteisiä blogeja on ilo seurata.
Mirja kirjoittaa ihailtavan avoimesti ja rehellisesti ajatuksistaan, elämän eri vivahteista ja havainnoista ja ottaa kauniita kuvia.
*********
Lisäys 26.9.2010
Kiitos myös Marikalle tästä tunnustuksesta!

Onnellista syyskuuta

Eivät kaikki kaipaa jatkuvaa juhlimista,
matkoja maailman ääriin,
hillittömiä haasteita,
samppanja-aamiaisia.
Tauotonta tapahtumaa.

Toisille riittää hidas elämä,
hiljainen onni.
Kissan kehräys,
kielon tuoksu,
auringon läikkä räsymaton raidoilla.

- Sinikka Svärd -