Afrikkaisia sävyjä

 Värikollaasi-haasteessa rakennetaan tällä viikolla kollaasia Afrikka-värimielikuvien mukaan.

P.S. Tänään paistoi aurinko :)

Pohdiskeluja

Jatkan vielä eilisen runon ajatusta siitä miten paljon enemmän ihmisen elämässä mukana kulkeekaan asioita, mitä ulospäin näyttää. Olen lueskellut Helena Anhavan runokirjaa 'Kukaan ei tiedä'. Siinä on osuvia ajatuksia ja huomioita pintaa syvemmältä nykyelämänmenosta. Suosittelen kaikille joita rassaa nykyelämän kiire, kilpailu, välinpitämättömyys, kulutushysteria ja muut ihmisen sekä luonnon aitoutta ja herkkyyttä tallaavat tekijät.

Miten kuuluu tuntea?

Niin kuin toiset tahtovat:

optimistisesti.

Älä näe mitään.

Älä kuule mitään.

Älä puhu mitään.

Niin kuin toiset tahtovat.

Väärennä siis itsesi,

puhu vastoin tietoasi,

se on muista mukavampaa.

(H. Anhava)

Pohjimmiltaan jokainen kaipaa tulla ymmärretyksi. Anhavan sanoin: Kukin etsii vain mielen sukulaista samalta herkkyystaajuudelta. Pidän tuosta ajatuksesta.

Mukana monenlaista

Matka on enemmän 

kuin tämä kuljettu tie

kuin maisema ympärillä.

Mukana unet ja pelot

kivut ja toivot

menetetyt mahdollisuudet

harha-askeleet ja voitontanssi

sanotut sanat

sanomattomat

ihmiset kohdatut

kohtaamattomat.

Elämä on enemmän.

Mutta vain yksi silmäntäysi

kerrallaan.

Yksi askel

-Maaria Leinonen-

Kylillä

Tänään oli hieno ilma ulkoilla. Näin rauhalliset ulkoilumaisemat on meillä. No, kun täällä asuu yli 200 000 ihmistä, niin täytyy myöntää, että näin kauniina päivänä viikonloppuna on välillä hiukan haasteellista ottaa sellainen kuva, johon ei joutuisi vahingossa joku ohikulkija.

Kotona

Vuosi ollaan asuttu uudessa kämpässä ja vielä on ollut tyhjiä seiniä koristelematta. Mutta jos se olisi totta sanonta, että hiljaa hyvää tulee. Inspiraation lähteenä olen käyttänyt 'Anna hyvän kiertää, ekoaarteet omin käsin' -kirjaa (tekijät: Puukko, Koivumäki, Kontinen). Ihana kirja hyvine ideoineen. Kuvatkin on kauniisti otettu. Tuon kirjan voisin ottaa omaan kirjahyllyyn.

Tänään

Ihanaa aurinkoterapiaa ja kuuraista kauneutta tarjolla ulkosalla. Nyt täytyy nauttia, kun huomiseksi on luvattu vesisadetta.

Valoa?

Oli aivan pakko lähteä ulos katsomaan eikö sieltä löytyisi jostain edes pientä valon pilkahdusta.

Aluksi kaikki näytti yhdeltä harmaalta massalta, mutta kun oikein tarkkaan katsoi ja meni lähemmäksi, saattoi erottaa jopa värejä ja pieniä valon ja varjon sävyjä.

 Kallioimarre röntgenissä taivasta vasten.

  Nämähän nyt suorastaan loistavat, kun keltaistakin löytyy.

Hämärää

Kävyt ovat kasvaneet kuusiksi ja talvilinnut asettuneet paikoilleen keittiöön. Keskipäivällä ei näe ilman tulppaanien ja pöllön valoa.

Miksi kesällä on aurinkoa päivästä toiseen ja marras-joulukuussa ei ollenkaan. Kunpa voisi säästää osan kesän aurinkopäivistä tänne syksyyn.

Värikollaasi-haaste: Alaska

Värikollaasihaastessa sai valita värit kollaasiin mielikuvien mukaan, mitä sanasta Alaska tulee mieleen.

Kollaasiin syntyi idea tuosta Alaskan lipusta, jossa on tuttu Otava ja Pohjantähti. Lueskelin myös, että Alaskan tunnuskukka on lemmikki, jota lipun sininen väri taivaan ohella kuvastaa.

Kollaasin rekka ja kuuset liittyvät tunnelmaan mikä mieleeni tulee Alaskan erämaasta ja suurista välimatkoista.

Sisällä ja ulkona

Hätä keinot keksii. Herttalyhty alkoi olla jo vaarallinen roikkuessaan muovisen amppelipidikkeen varssa verholaudassa. Pelkäsin milloin se tulee kissan niskaan. Ylimääräinen kynttilänpidike saa toimia toistaiseksi amppelinkannattimena. Käyhän se näinkin.

Ulkokoristukset syntyivät pienellä budjetilla. En satsannut euroja tänä syksynä kuin yhteen kanervaan.

Kisumisulla on taas ollut uusi jännityksen aihe elämässä. Tällä kertaa kuvioissa on mukana Musta Mörkö. Asustaa naapuritaloissa tämäkin. Jostain ne aina löytävät tiensä tuijottelemaan meijän ikkunoita. Seemi-muru aloittaa aikamoisen puhinan ja hännän viuhkomisen, kun tämän otuksen näkee. Ikkuna on aina ihan sylkipisaroita täynnä, kun pitää tohkeissaan kähistä. Silloin on parempi Ihmisemon pysyä kaukana, sillä muutaman kerran on muru tarrannut hämpailla ja kynsillä aika kipeästi käteen, kun olen lähelle mennyt. Normaalisti niin lempeä, kissamaisia pusuja jakeleva söpöläinen muuttuu oikeaksi pedoksi, kun vieras kissa tunkeutuu pihalla tai ikkunan kautta liian lähelle.

Marraskuuraa Osa 2

Ollaan nyt vielä kuuran lumoissa. Tämän päivän synkeän suhruinen sää ei paljon ulos houkuttele. Mukavaa lauantaita säästä huolimatta.

Marraskuuraa

Kuin monta tuhkimotarinaa, noissa surkennäköisiksi kuihtuneissa ruohonkorsissa ja kukinnoissa, kun kuura pukee ne kauniiseen kimmellykseen kuin juhlaan. Ensimmäisten pakkasaamujen satumaista ihmettä jaksaa aina odottaa, joka vuosi uudestaan.

Värikollaasi taas vaihteeks

Värikollaasi-haasteeseen

Aika vaikeat värit. Varsinkaan oranssia ei meinaa löytyä mistään. Ja pellava?

Moi taas..

Niin se viikko taas vierähti ja tämäkin menossa oleva kulkee jo tiistaissa.

Viikonloppuna oltiin viettämässä hämäränhyssyjä päiviä mökillä. Mukava oli tunnelmoida kynttilöiden valossa. Kaupungissa kun en osaa niin paljon kynttilöitä polttaa, ulkolyhtyihin joskus laitan ohikulkijoiden iloksi valoja. Elämäni ensimmäiset suppilovahverotkin metästin tai oikeastaan ne osuivat ihan vahingossa tielleni. Olen niitä joskus oikein etsimällä etsinyt, mutta kun en ole oppinut niitä hiukan pohjoisemman Suomen kasvattina tunnistamaan (suppilovahveroita kasvaa ilmeisesti vain etelässä), en ole osannut kerätäkkään. Nyt jokin lamppu kuitenkin syttyi päässäni, kun näin maassa röykkiöittäin noita herkullisia ruskeahattuja.

Isälle ja apelle lähtee tänä vuonna ruskeasävyisiä kortteja. Täytyy koettaa ensikesänä ja -syksynä kerätä enemmän lehtiä ja kasveja kuivattavaksi, niistä kun saa helposti luonnonläheisiä kortteja.

Hyviä pyhiä

Toivottelen.
Teille kaikille ♥
Valoa ja iloa elämäänne.
Hyvää mieltä sydämiinne.

Retkussa Osa 2

Suohon, lampiin, rämeikköön, suopursun tuoksuun, hentoihin korsiin.

Hyytävän siniseen veteen.

Suomi on kaunis suomaa.