Uutta vuotta kohden

Kuvat on otettu jouluna, nyt on leudompaa. Aurinko vain hieman pilkistelee pilvien lomasta. Kiitos kaikille edellisten postauksien kommenteista, palailen tänne takaisin myöhemmin paremmalla ajalla ja tuoreemmilla kuvilla.

Kisumisun joulu

Mökillä oli jouluna lunta niin paljon, että lapioidulta polulta ei näkynyt kissasta kuin korvat, kun se kulki polkua mökiltä saunalle ja huusiin ja takaisin mökkiin. Hankeen se ei nyt lähtenyt edes yrittämään, vaikka kotona kaupungissa onkin kahlannut ihan mielellään lumessa. Kun lumihiutaleita leijaili keveästi taivaalta, kissa pyydysti niitä käpälien väliin samalla tavalla kuin kesällä hyttysiä. Pakkasessa olon jälkeen se kävi takan eteen pienelle pallille kerälle tuijottamaan tulta ja lämmittelemään. Viimeisenä aamuna se istui takan edessä ihmeissään, miksi lämmittävää tulta ei ole. Taisi kissa olla meillä innokkain takkatulen tuijottelija tänä jouluna :)

Joulu mökillä

Päivät ovat livahtaneet nopeasti ohi, joten en ole joutanut päivittämään blogiakaan. Vaikka joulu on jo monen mielestä ohi, laitan kuitenkin muutaman jouluna otetun kuvan mökiltä. Joulu sujui aika lailla reissatessa sinne tänne, mutta ehdittiin onneksi koko aattopäivä nauttia mökin rauhasta. Puutarha oli vähintään yhtä kaunis nyt kuin kesälläkin. Kirkas sää ja kuutamo täydensivät satumaisen joulutunnelman. Huomenna luvassa vähän  kisumisun joulumietteitä ;)

Mukavaa uuden vuoden odotusta.

Toivotus

Puro

En ole ennättänyt nyt valoisaan aikaan ulos kuvaamaan, mutta esittelen tässä teille yhden minulle rakkaan puron lapsuudesta, jota kuvasin alkuviikosta. En tiedä miksi vanhemmiten lapsuudesta tutut paikat tulevat tärkeiksi ja muutenkin yhä pienemmät asiat tuottavat iloa. Ainakin itse koen, että en kaipaa välttämättä suuria järjestettyjä tapahtumia, luonnon pienet ihmeet monesti
riittävät tuomaan elämyksiä jotka viihdyttävät. Niinpä pienellä reissullani Itäiseen Suomeen halusin käydä tällä purolla, jonka mutapohjaisessa lampareessa olen lapsena joskus uinutkin. Olen kaivannut tuota puroa, sen virtaavaa ääntä ja varjoista tunnelmaa. Minusta tuntuu hyvältä ajatella puroa, sen kohinaa talvipimeällä. Tiedän tarkkaan minne vesi kulkee, mistä se tulee, olen tutustunut veden ranta-alueisiin, suomaastoihin kilometrien matkalta. Olen kulkenut seutuja sisarusteni ja vanhempieni kanssa, kävellyt, pyöräillyt ja mennyt autolla veden yli monen ihmisen seurassa, monenlaisessa eri elämäntilanteessa. Maisemaan liittyy muistoja. Juureni ovat tässä vedessä ja sen rannoilla.

Tiedän, että teillä monella on joulukiireitä, mutta olisi kiva kuulla onko sinulla jokin paikka mitä kaipaat, johon haluaisit juuri nyt päästä hetkeksi käymään. Millainen se paikka on?

Kultaisen auringon mailla 2.

Kultaisen auringon mailla 1.

Terveisiä Itä-Suomesta, jossa aurinko paistoi aamusta iltapäivään saakka pilvettömältä taivaalta muutamien päivien ajan, joita siellä vietin. Kyllä on hienoa vanhemmillani asua mäen päällä, jossa talvellakin näkee auringon nousun, paisteen läpi päivän ja auringon laskun. Elämän ehtoopuolella onkin suotavaa, että elämässä on jotain ylimääräistä ihanuutta, kun muuten monenlaiset vaivat hankaloittavat elämää.

Nyt vanhemmillani ainakin on koristeltu joulukuusi ja pipareita, joita ehdin heille hieman laittaa. Kunpa kaikilla sairailla, yksinäisillä, köyhillä tai muutoin vaikeita hetkiä elävillä olisi joulun aikaan edes jotain jouluista iloa ja lohtua läsnä elämässä. Myös meitä eläviä enkeleitä tarvitaan.

Heippa

Lähden penelle matkalle läheisteni luokse. Joten jätän nettimaailman hetkeksi. Huopalinnun joulukalenteri kuitenkin ilmestyy joka päivä (toivottavasti). Mukavaa viikonlopun jatkoa.

Kransseja

Syksyllä löysin metsästä puiden juurilta käpykasoja. En tiedä mikä otus ne oli pudottanut, mutta keräsin osan mukaani, tuskin niitä kukaan lumen alta enää kaipaisi.

Mietin mitä kävyistä tekisin, kunnes keksin vanhan koivuisen kranssipohjan joulutavaroiden joukosta. Kiersin rautalankaa käpyjen suomujen ympäri juuresta ja kiinnitin ne kranssipohjaan kierittämällä rautalankaa jokaisen kävyn jälkeen kranssin ympäri. Lopuksi kiersin vielä ohutta lankaa kaikkien käpyjen ympäri, että pysyisivät napakasti yhdessä.

Käpykranssi ei mielestäni kaipaa koristeita, mutta kokeilin siihen muutamia askartelumassasta tekemiäni tähtiä ja kirppikseltä ostamaani pitsinauhaa.

Käpyjä, sammalta ja muutama mustikan oksakin oli vielä parvekkeella kassissa ja kun löysin vielä yhden kranssinpohjan, kokeilin adventtikranssin tekemistä. Muistin äidiltä saamani kynttilänpidikkeet. Lapsena oli kuusessa elävät kynttilät, mutta kynttilänpidikkeet ovat jääneet sen jälkeen käyttämättä, kun sähkökynttilät tulivat. Adventtikranssissa vanhat pidikkeet saivat jatkokäyttöä.

Jos ei ole risuja kranssipohjaksi, paksu rautalanka ja sanomalehtikin käy kranssipohjaksi. Sammalen kiinnitin ohuella rautalangalla kiertämällä. Mustikanvarvut kiinnitin työntämällä ne kranssipohjaan risujen lomaan. Kävyt kiinnitin yksitellen rautalangalla.

Kukintoja

Kameralle tallentuneet kuvat eivät ole päätyneet näköjään missään vaiheessa tänne blogiin, vaikka niin on ollut aikomus. Välillä vaan tulee sellainen blogiuupumus tai paremminkin kyllästyminen. Huomenna lupaan kuitenkin laittaa kuvia käpykranssista ja adventtikranssista. Ne tuoksuvat suloisesti metsältä.

Hankeen hukkuvat

Pienet talventörröttäjäkasvit ovat yksinkertaisuudessaan sympaattisia. Kasvin sisin olemus paljastuu, kun lumi ja pakkanen nakertavat kaiken ylimääräisen värin ja kukoistuksen pois. Jäljelle jää vain ranka siemenkotineen, oleelliset asiat elämän jatkumista varten. Hangen valkoisuutta vasten kasvit ovat kuin röntgenkuvassa, kovin alastomina.