perjantai 31. heinäkuuta 2009
Mutkia elämäntiellä
Olen viimepäivinä törmännyt teemaan 'odotuksia ja pettymyksiä'. Kun aina sanotaan, että pitää olla toivoa, pitää olla unelmia, pitää yrittää. Mutta kun yrityksistä huolimatta lyö jatkuvasti päätänsä seinään ja ei enää uskalla unelmoida, kun niistä unelmista koituu kuitenkin pettymyksiä.
Välillä väsyy toivomaan ja yrittämään. Silloin haluaa olla hiljaa, kerätä voimia omissa oloissaan. Olin eilenillalla vattupusikossa paossa yhtä pientä arjen pettymystä. Aikaisemmin päivällä oltiin puoliskon kanssa kasattu retkikamppeet kasaan eväineen ja ajateltu suunnistaa järvelle melomaan. Kohteena oli meille ennen tuntematon järvi ruuhka-Suomessa. Olisihan se pitänyt vanhan kokemuksen mukaan osata aavistaa, että on mahdotonta löytää kajakinlaskupaikkaa täyteen rakennetuilta rannoilta. Jokaisen tien suulla oli varoituskylttejä 'rangaistuksen uhalla kielletty', 'yksityisalue', 'pääsy kielletty', 'pysäköiminen kielletty'. Ymmärrän tontinomistajia enkä heitä syytäkkään, vaan sitä, että rannat on niin tiukkaan kaavoitettu, ettei yhtä uimarantaa tai muuta yleiseen virkistyskäyttöön varattua rantaa löydy. Helteessä etsimisestä väsyneenä luovutettiin ja painuttiin pois koko järveltä. Odotettu melontaretki jäi tekemättä. Lisäksi paluumatka kotiin ruuhkassa pahensi mielialaa ja puoliskokin jo tokaisi, että muutetaan Utsjoelle.
Illalla vattupusikossa mieli hieman tyyntyi, vaikka jatkuvasta liikenteen humusta, lentokoneiden kumusta ja junien kalkkeesta ei metsässä täysin rauhaan päässytkään. Mietiskelin siellä, miten metsäneläimiä mahtaakaan stressata tämä metsien pieneneminen ja ihmisasumusten ja teitten lisääntyminen, saati sitten ihmislasta. Onneksi oman mielenkarvauden pohjalla on kuitenkin edes pienenpieni luottamus ja rauha jostain paremmasta sekä toivoakin.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Kukkien asettelua
Hurahdus kukkien asetteluun.
Kaivoin kirjahyllystä vanhan kiinalaisen kukkien asettelua käsittelevän kirjan, jos sieltä mahtaisi löytyä jotain vinkkiä tai ideaa, kun kaikki paikat on luonnossa ja puutarhoissa kukkia pullollaan. Ikebana on siitä kiehtovaa, että vähän on paljon ja yksinkertainen on kaunista. Monet perennojen lehdet, kuten kuunliljat ja vuorenkilvet sopivat materiaaleiksi, samoin käppyräiset oksat, järviruo'ot ja kävyt sun muut. Loppujen lopuksi itse kukkia ei tarvitse olla kuin muutamia, kolmekin riittää.
Vihreitä kukkasieniä löytyy nykyisin askartelukauppojen lisäksi varmaan tavarataloista ja ainakin kukkakaupoista voi kysyä. Sieni kannattaa leikata sopivan kokoiseksi ennen veden imeytystä. Sienen pitää antaa vettyä tarpeeksi kauan, jotta sisus kastuu. Kukat on keruun jälkeen hyvä imeyttää ensin vesiastiassa ja leikata uusi imupinta ennen sieneen tökkimistä.
Kukkien asettelusta sen verran, että kannattaa pyrkiä kerrokselliseen asetteluun, niin että kukat ovat eri korkeudella toisiinsa nähden.
Viimeisessä kuvassa on oma tekeleeni vuosien takaa. Se ei ole ikebana-asettelua, vaan ihan tavallista kukka-asettelua. Keltainen kasvi on pietaryrtti, jota on nyt luonnossa paljon. Pietaryrtti on hyvä kuivakukka ja sopii hyvin esim. pihlajanmarjaterttujen kanssa kransseihin. Tuo minun asetelma on kuivakukka-asetelma ja tehty ruskeaan kuivakukkasieneen.
Täytyisipä lähteä luontoon etsimään jotain tuoretta ja kokeilla tuollaista yksinkertaista ikebanatyyppistä asetelmaa. Lupaan palata asiaan myöhemmin ja jos joku muu innostuu myös kokeilemaan, laittakaa ihmeessä vihjettä tekeleistänne minulle, vaikka pitemmänkin ajan päästä.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Elokuuta kohti
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Läsnäoloa
Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.
Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.
Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.
- Anna-Mari Kaskinen -
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Iloa löytämässä
En ole syönyt yhtään mansikkaa tänä kesänä, mutta ilokseni olen löytänyt vadelmapusikon hakkuuaukiolta.
En ole uinut kertaakaan tänä kesänä, mutta olen iloinen yhdestä melontakerrasta.
Parvekelaatikkoon kylvetyt persiljat ja salaatit ovat kitukasvuisia, mutta olen iloinen ruukuissa talvehtineista perennoista ja siemenistä kasvatetuista kelloköynnöksistä sekä krasseista.
Olen iloinen, että sain pestyä seitsemän yhdeksästä matosta, ennenkuin kroppani irtisanoi yhteistyösopimuksen tahtoni kanssa.
Olen iloinen, että kaikista vastoinkäymisistä on selvitty ja niiden myötä olen saanut pysähtyä ja elää syvemmin.
Olen iloinen, että välillä osaan nauttia myös pienistä asioista, enkä vain tavoitella suuria.
Iloitsen kaikista kauniista rikkaruohoista katujen varsilla.
Iloitsen kesävieraanamme pesivistä pääskyperheistä ja niiden kotoisesta kolistelusta räystäiden alla.
Iloitsen yhdessä iloisesti pyrstöään keikuttelevan västäräkin kanssa.
Iloitsen, että kesää on vielä jäljellä.
Iloitsen...
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Kesäretkellä
Huokean budjetin matkailua kotimaassa. Ex tempore -retki Jokioisten Elonkiertoon. Pikaiset eväät autojääkaappiin, jonka mies on joskus pitempien työmatkojen vuoksi hommannut ja matkaan.
Kyyttönaudat nautiskelemassa suven suloisuudesta niityllä. Niin onnellista ja leppoisaa!
Kukko aitaa katselemassa. Kanalauma pysyi tiukasti kurissa tämän herran hoivissa. Lauma liikkui alueella vapaasti ja kukko päästi meidät aivan lähelle ihmettelemään.
Alueella oli erilaisia näytemaita niin viljely- kuin rikkakasveista. Hyvin hoidetut alueet, hyvät opastaulut ja selostuskyltit. Pitäisi mennä joskus oikein koko päiväksi lueskelemaan ja ihmettelemään.
Viljapeltoa
Monenlaista vanhan ajan tunnelmaa.
Lopuksi eväät mukaan ja Jokioisten kartanon pihalle eväsretkelle.
Aivan ihana reissu! Suosittelen lämpimästi kaikille luonnonystäville tuota Elonkierron paikkaa (alueelle ei sisäänpääsymaksua, makasiinikahvila 4H:n ylläpitämä). Somerolla käytiin paluumatkalla, mutta ei osuttu Baddingin Paratiisi kioskille, oli kai jossain syrjemmällä.
Kyyttönaudat nautiskelemassa suven suloisuudesta niityllä. Niin onnellista ja leppoisaa!
Kukko aitaa katselemassa. Kanalauma pysyi tiukasti kurissa tämän herran hoivissa. Lauma liikkui alueella vapaasti ja kukko päästi meidät aivan lähelle ihmettelemään.
Alueella oli erilaisia näytemaita niin viljely- kuin rikkakasveista. Hyvin hoidetut alueet, hyvät opastaulut ja selostuskyltit. Pitäisi mennä joskus oikein koko päiväksi lueskelemaan ja ihmettelemään.
Viljapeltoa
Monenlaista vanhan ajan tunnelmaa.
Lopuksi eväät mukaan ja Jokioisten kartanon pihalle eväsretkelle.
Aivan ihana reissu! Suosittelen lämpimästi kaikille luonnonystäville tuota Elonkierron paikkaa (alueelle ei sisäänpääsymaksua, makasiinikahvila 4H:n ylläpitämä). Somerolla käytiin paluumatkalla, mutta ei osuttu Baddingin Paratiisi kioskille, oli kai jossain syrjemmällä.
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Veden äärelle kaipaan
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Kahvipussikassi ja kuumat tunteet
Aina ei voi onnistua.
Eräänä kauniina (ja helteisenä) päivänä päätin tehdä kahvipussikassin, ohjeena vanha sukulaiselta saatu kahvikassi. Kaikki ei ole kuitenkaan niin helppoa miltä näyttää. Varsinkaan tällaiselle amatööriompelijalle, jonka ompelukoneen säädöt alkavat vanhuuttaan pullikoida. Toki minulla ei ole ollut koskaan peukalo keskellä kämmentä, mutta tuo kahvipussi materiaalina, ei todellakaan ole minun juttu. Meinasi mennä hermo ja yhden piloille menneen yritelmän jälkeen toivo koko kassista.
Onko kellään viisaammalla kokemusta noiden kassien ompelusta? Varsinkin, jos haluaa tuollaisen leveäpohjaisen kassin. Osien kokoamisjärjestys mietityttää. Kone ei myöskään tainnut tykätä tuosta materiaalista, kun langan kireyttä ei saanut säädettyä millään sopivaksi. Alalanka oli jatkuvasti liian löysä, vaikka olisi mitä tehnyt.
Kassi kyllä luultavasti nyt valmiina kestää ainakin jonkinlaista käyttöä, mutta saumojen kohdistamiseen ja ompeleen suoruuteen en tarkkana ihmisenä ole alkuunkaan tyytyväinen. Oli aika vaikeaa saada hyvää jälkeä. Saapi nähdä, jäikö tuo nyt ensimmäisesi ja viimeiseksi kahvipussikassiksi, vai vieläkö joskus sisuuntuneena yritän parempaa ja ehkä helpompaa versiota.
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Sisältöä elämään
Kun valitset oikean tien:
valtatieltä maantielle
asfalttitieltä kylätielle
hiekkatieltä metsäpolulle
aina kapeammalle
aina pehmeämmälle
nauhanohuelle neulaspolulle,
sitten ovatkin jäljellä
enää muurahaispolut.
Mutta siellä sellainen tungos
ettei askeleen sijaa
Pitää istua mättäälle
odottaa metsän liikennevaloja
Odottaa
että tähdet syttyvät.
Että kuu kiipeää
naavakuusen latvaan.
Ja pöllön huhuilu
antaa luvan lähteä
Maaria Leinonen
Olen viimeaikoina törmännyt usein ajatukseen, että ihminen etsii sisältöä elämäänsä hankkimalla yhä enemmän tavaraa, kuluttamalla, juoksemalla paikasta toiseen, pakenemalla viihteeseen jne. tulematta yhtään sen onnellisemmaksi. Hetkellistä mielihyvää kaikesta tästä voi tulla, mutta loppujen lopuksi ihminen kärsii elämän tyhjyydestä. Nämä ajatukset ovat saaneet minut huomaamaan kaikkialla aihetta käsitteleviä kirjoja, lehtiartikkeleita, nettisivuja ja TV-ohjelmia. On kai niin, että siitä mistä on kiinnostunut, sitä näkee kaikkialla. Samaan tyyliin kuin jos on itse raskaana, näkee kaikkialla muita raskaana olevia.
Viimeksi kirjastossa käydessä löysin tällaisen uutuuskirjan:
John Naish: Riittää jo -irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Yleensä en suosittele kirjaa ennenkuin olen sen itse lukenut, mutta nyt teen poikkeuksen. Kirja ei voi olla kovin huono, jos siinä käsitellään juuri tätä ihmisen suurta ongelmaa "kahmia ja kuluttaa yhä kiihkeämmin...tavoittelemalla aina vain enemmän informaatiota, ruokaa, tavaraa, työtä, onnea ja kasvua...Meillä on kaikkea jo yllin kyllin -paitsi ehkä kykyä iloita siitä. Koska olemme saaneet kaiken tarvitsemamme, voimme alkaa pyrkiä kiitollisuuteen, anteliaisuuteen ja toisten ihmisten yhteyteen" (katkelmia kirjan takakannen tekstistä).
Ehkäpä ihmisen itsekkyys ja oman navan ympärillä pyöriminen on väärä tie löytää elämäänsä syvempää sisältöä. Täytyy tunnustaa, että olen itse aika itsekeskeinen ja laiska tekemään hyvää ja auttamaan, vaikka haluaisinkin. Yksi pieni hyvä tekoni on kuitenkin jäänyt minulle mieleen vuosien takaa. Autoin nyyhkyttävää pikkupoikaa kantamaan itsensä kokoista jääkiekkovarustekassia noin kilometrin matkan verran kotiin. Poika oli niin uupunut, ettei olisi selvinnyt urakasta yksin. Jälkeenpäin olen usein miettinyt pojan kohtaloa talvipakkasessa syrjäisellä kadulla, jos en olisi sattunut paikalle. Minulla on ollut tästä teosta hyvä mieli vuosien ajan. Ehkä olin sille pojalle sillä hetkellä se auttava enkeli. Kunpa osaisin ja uskaltaisen olla auttava enkeli useamminkin. Jokin totuus siinä piilee, että tekemällä hyvää muille, saa itsekkin jotain, 'antaessaan saa'.
Aiheeseen liittyviä nettisivuja Syvempi mielihyvä -liikkellä ja Pelastamaailma -sivuilla. Eihän niiden tekojen tarvitse olla aina suuria; riittää että on tahtoa, oikeaa asennetta ja että päättää lähteä sille oikealle polulle edes yrittämään. Toisten ihmisten ja oman hyvinvoinnin tähden. Ja aina silloin, kun ei itse jaksa, voi mennä sille pienelle polulle, missä muurahaiset kulkevat ja levätä.
torstai 16. heinäkuuta 2009
Sitä sun tätä
Kirpparilta löytyi kasa kiiltokuvia muutamalla eurolla. Noista saa näppärästi tarvittaessa kortteja ja parhaat menee albumiin. Kiltsujen alla oleva työhuoneen matto odottaa vuoroaan pesuun. Toivottavasti matonpesupaikalla on huomenna tilaa.
"Mitähän täältä korista löytyy? Ahaa, sillä on taas jotain näpräämistä menossa".
Mulla on näköjään tapana tehdä montaa käsityötä tai jotain askarteluhommaa yhtäaikaa. Ideoita on vähän liikaa suhteutettuna tekemisen nopeuteen. Jätän aina yhden homman kesken ja vaihdan toiseen. Ei ainakaan pääse kyllästymään. Välillä sitten joku niistä tekeillä olevista töistäkin valmistuu. Kotihommat on vaan aina harrastusten kiusana. Yritän saada ne tehokkaasti pois alta, että pääsisi mielipuuhien pariin. Turhan usein kyllä tahtovat tiskivuoret jäädä kakkoseksi, kun on jokin mieluinen juttu meneillään.
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Kirjavinkkejä kesäpäiviin
Jos olet kiinnostunut tosielämästä kertovista kirjoista, mutta historialliset romaanit eivät välttämättä sytytä, tässä muutama vinkki lähemmäksi nykypäivää sijoittuvista, ihmiselämää kuvaavista kertomuksista.
Eija Wager:
Tupaantuliaiset Italiassa
(myös muita kirjoja)
Suomalainen toimittaja muuttaa pieneen italialaiskylään, alkaa rakentaa sinne taloa ja vähitellen tila kasvaa myös eläimillä. Elämänmakuista kuvausta Italian maaseudusta, eläimistä, ihmisistä ja EU:n byrokratiasta. Kirjalle on jatkoa. En ole vielä lukenut muita Wagerin kirjoja, mutta kovasti houkuttaa. Tässä linkki sivuille, missä kerrotaan näistä kirjoista.
Sabine Kuegler:
Viidakkolapsi
Paluu viidakkoon
Saksalainen Sabine Kuegler saapuu viisivuotiaana Länsi-Papuaan Indonesiaan. Hän asettuu asumaan perheensä kanssa aarniometsään vastikään löydetyn fayu-heimon pariin, joka on jäänyt kulttuuriltaan kivikautiselle tasolle. Heimosta tulee Sabinelle kuin toinen perhe, viidakosta hänen elämänsä rakkaus. Sabine lähtee 17-vuotiaana Sveitsiin opiskelemaan ja kokee vaikean kulttuurisokin. "Vasta täällä minä opin pelkäämään", hän sanoo. (Teksti kirjan esittelystä)
Tykkäsin 1972 syntyneen Sabinan kirjoista paljon. Viidakkokuvaus on rikasta ja tapahtumia täynnä. Myös viidakossa eläneen kokemus länsimaisesta kulttuurista on kiehtovaa. Kirjassa "Paluu viidakkoon" kerrotaan myös Länsi-Papuan poliittisista ja yhteiskunnallisista ongelmista alkuperäiskansojen, viidakon ihmisten kannalta.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Lepopäivänä
Nyt ei ole kiirettä,
nyt en juokse,
nyt en suunnittele,
nyt en tahdo.
Nyt en tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa.
Nyt tyynnyn,
nyt olen levolla
rauhassa, vapaana
kuin heikko lapsi,
enkä tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa.
Ja kun valo hyväilee
ja hiljaisuus ottaa syliinsä
ja virtaa minuun
ja luo minua uudeksi,
kun en tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa:
on uusi hedelmä tulossa…
toisia varten…
kypsymässä hiljaa
voima, voitto…
jos en tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa.
Erzébet Túrmezein: Jos en tee yhtään mitään
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Karkkiväripäivä
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Eilisen pisarat
Sadepäivän kierros kirppiksillä Hämeenlinnassa.
Mukaan löytyi pari tunikatyyppistä puseroa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole ostaminen, vaikka alusvaatteita lukuunottamatta hommaan vaatteeni pääosin kirppareilta. Parasta on tunnelma, ennalta-arvaamattomuus, kun ei voi tietää mitä vastaan tulee. Kirpputoreissa on peppipitkätossumaista elämäniloista energiaa, mikä saa sydämen sykkimään ja suupielet venymään. Samanlainen fiilis tulee pienistä putiikeista, vanhoista taloista ja villiintyneistä puutarhoista. Kaikella kunnioituksella kiiltäväksi hiottuja tavarataloja, modernin pelkistettyjä koteja ja hillityn hallittuja puutarhoja kohtaan, mutta minua ne ahdistavat ja jähmettävät.
Aasinsiltaa puutarha-asioihin. Noista luonnonmukaisista puutarhoista ja niiden hoidosta on mielenkiintoisia ajatuksia Pentti Alangolla. Tässä artikkeli Alangon filosofiasta "Kaikki kukat ovat kauniita". Viisaita ajatuksia.
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Tänään ennen sadetta
Rakastan pyöräillä maaseudulla. Tosin kaupunkialueellakin on kiva kesäaikaan syrjäsilmin vilkuilla ihmisten puuhia pihoillaan. Omakotitalojen ohi kulkiessa mietin, että millaisia ihmisiä tuollakin mahtaa asua. Pihapiiri kertoo paljon. Tänään tuli kiire ulos, kun sääkartta näytti illaksi sadetta. Täytyy varastoida kesän runsautta mielen maisemiin talven varalle. Jotenkin kesäisin on aina sellainen tunne, että aika rientää ja alan jo heinäkuussa pelätä kesän loppumista kesken. Talvi kun taas aina tuntuu niin loputtomalta. Sisimpäni kesävarastossa on kuitenkin vielä runsaasti tilaa tallettaa kesän kuvia, värejä, hetken vaikutelmia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)