Sydämiä tarjolla

Lentääkö sydämessäsi perhonen,

laulaako sisimmässäsi lintu?

♥

Kokeilin kuvansiirtotekniikkaa ja tuloksena syntyi kasa sydämiä, joista onnistuneimmat voisin jakaa eteenpäin. Niinpä ajattelin, että kun aina kesäisin lukijamäärät romahtavat, niin voisin palkita niitä lukijoita, jotka viettävät vaikka sadepäivää myös tätä blogia katselemalla ja lukemalla. Kerro kommentissa haluaisitko jonkin näistä sydämistä itsellesi. Jos useampi on kiinnostunut samasta sydämestä, arvon sydämet.

♥

Vastausaikaa on ensiviikon alkuun. En ole itsekkään nyt kovin usein koneen äärellä, nytkin olen kotona vain pikaisesti piipahtamassa. Kiitos kaikille kommentoijille ja blogin lukijoille.

♥

Kiitos kaikille kommenttinsa jättäneille. Sydämet lähtevät seuraaville henkilöille:

1. Nan

2. Mustakissa

3. Murmeli

4. Suvikummun Marja

Juhannuskukkia

Mukava sitä juhannusaattoa on viettää näinkin. Kävin aamulla kävelyllä. Rauhassa sai kerrankin pientareita tähyillä. Eipä ollut liutaa lenkkeilijöitä riesana ihmettelemässä, mitä ojissa kyykötän. Nämä juhlapyhät taitavat olla parasta aikaa kaupungeissa, kun porukka on lähtenyt maalle.

Uskaltauduin yhdelle villille pihallekkin, asumattoman talon puutarhaan. Siellä kukoistivat koristekasvit ihan omassa rauhassa, ilman hoitoa. Villit puutarhat ovat parhaita, kauneimpia, niissä ei ihmisen kädenjälki ja hallinta näy liikaa.

Huomenna lähden pistäytymään itäiseen Suomeen lapsuuden maisemiin. Jospa siellä näkisi puhdasta sinistä vettä, jota aina täällä pääkaupunkiseudulla kaipaan.

Hyvää juhannusta.

Kissan kesähetki

Nuuh. Ruohonkorret tuoksuvat niin hyvältä.

...Ja myös maistuvat herkullisilta.

Tuolla näkyy jotain liikettä. Kukahan siellä liikkuu?

No moi! Sinäkö siellä olitkin.

Räsystä uutta

 Mökillä oli vino pino vanhoja pitsireunaisia lakanoita, jotka olivat jo sen verran kellastuneita keskeltä, ettei niitä viitsinyt enää käyttää. Äitini on joskus tehnyt pitsilakanoista verhot, jotka sopivat mielestäni hyvin maalle ikkunaan. Nämä mökin lakanat olivat eri levyisiä ja muutenkin parittomia, joten aikamoista mittaamista ja säätämistä niiden kanssa oli, ennenkuin sain niistä edes jotenkin kelvolliset. Nyt jälkikäteen tekisin yhden asian toisin: laittaisin verhoihin vain yhden pitsin, niin ei tarvitsisi kääntää reunoista tai lisäillä jatkopaloja kapeampiin kappaleisiin. Tämä versio on vähän sellainen romuromanttinen, mutta menee mainiosti mökillä, missä vähän kaikki on vinksallaan.

Sitten vinkkiä niille, jotka eivät tiedä mitä tekisivät vanhoille, kauniille räsymatoille, joista ovat reunat alkaneet rispaantua. Matoista saa käyttökelpoisia, kun purkaa päästä loimilankaa niin pitkälle kuin rispaantunutta kohtaa riittää. Loimilankaakin on hyvä olla riittävä pituus purkamisen jälkeen, että pystyy solmimaan sen hapsuiksi.

Päättelin purkamani reunan ottamalla neljä lankaa nippuun. Jaoin langat kahtia ja tein ensin normaalin solmun, jolla kiristin reunan (ei tarvitse olla umpisolmu) ja sitten vielä koko neljän langan nipulla hevosenhäntäsolmun. Alakuvasta näkyy rivin alussa päätelty osa ja rivin lopussa päättelyä odottava osa. Kuteen vaihtumiskohdan olisi parempi osua muualle kuin maton päähän, mutta tällä kertaa se jäi tuohon (kuvassa keskellä maton reunaa), mutta kiristin kohdan solmut sen verran tiukkaan, että pitäisi kestää ainakin jonkun pesu- ja käyttökerran vielä.

Tällainen näpertely on mukavaa puuhaa helteellä varjossa, kun ei jaksa oikeen muutakaan tehdä.

Aurinkoa sadepäivään

Vettä on satanut koko päivän, joten laitan hiukan mieltä lämmittämään ja valostuttamaan koneelle kerääntyneitä aurinkokuvia tältä kesältä.

Koska olen kaivannut itse jotain muutosta tähän blogin sisältöön, päätin perustaa uuden blogin: Siipiesi suojassa. Huopalintu pysyy samanlaisena, mutta toinen blogi kertoo enemmän myös sanoin minulle tärkeistä syvemmistä elämään liittyvistä asioista.

Kesäyön rauhaa

Sanoja ei nyt juuri ole, olen vähän väsynyt viikonlopun reissaamisesta, mutta kuvat puhukoot puolestaan. En tiedä, ehkä joku teistä toivoo  tänne enemmän tekstiä, vaikka minulla on sellainen tunne, että suurin osa käy vain katsomassa kuvia, eikä lue mitä kirjoitan. Aion kuitenkin pian julkaista toisen blogin, jossa  kirjoitan enemmän, vähän syvempiä ajatuksia.

Kesäillan rauhaa

Kurjenpolvien aikaa

Kurjenpolvet ovat lempikukkiani. Niiden sininen hehku on aina yhtä sykähdyttävä. Siniset kukat ovat vallanneet sydämeni tänä kesänä. Sinistä tuli amppeliinkin pihalle. Siniset lemmikinkukatkin olisivat kauniita puutarhassa.

Kesäilta

Alppiruusumetsässä

 Tänään kävin katsomassa, joko Haagan Alppiruusupuiston kasvit olisivat kukassa.

Olin nyt hieman etuajassa. Vain atsaleat ja pienimmät alppiruusut kukkivat.

 

Niinkuin kuvasta näkyy, suurimmat alppiruusupensaat tai paremminkin puut eivät vielä kuki.

Suurin osa alppiruusuista on vielä nupuillaan.Viime kerrallakin muutama vuosi sitten osuin väärään aikaan paikalle. Silloin kukinta oli jo ohi menossa.

 Orava oli tänään vastassa aidan päällä. Ovat kovin kesyjä.

Mutta kyllä muutakin katsottavaa kuin oravat tällä kertaa puistosta löytyi.

 

Yksittäisiä pensaita eri väreissä oli kukassa.

 Olivatkohan nämä jotain uusia näytemaita. Siellä oli väriloistoa jo paljon.

 Miltä alppiruusumetsä näyttääkään, kun kukinta on täydessä loistossaan, kun nyt kukinnan alkuvaiheessakin on jo näin kaunista.