Kotoilua

Nyt on ollut hyvää aikaa tehdä kotiprojekteja loppuun. Onneksi hommasin tarvikkeita jo aikaisemmin talvella, niin nyt on voinut rauhassa rempata kotona. Jouluna hävitettiin ikivanhat kirjahyllyt ja hommattiin tilalle umpikaappi kirjoille. Nyt pölyjen pyyhkiminen on helpompaa, kun tuossa kohtaa on ilmalämpöpumppu ja leivinuuni, jotka yhdessä tuottavat paljon nokipölyä. Samalla kaapin takana oleva seinä sai uuden värin, hennon vaaleanpunaisen.

Tässä kuvassa seinä on vielä valkoinen, kun otin kuvan aikaisemmin talvella. Minttu sai seinäprojektein yhteydessä uuden makuutason ja raapimalaudan seinälle. Vanha kiipeily/raapimataso oli jo huterassa kunnossa. Makuutaso on ollut suosittu, mutta raapimislauta ei ole vielä sytyttänyt.

Koska Minttu ulkoilee vapaasti, hommasimme sen vuoksi kissanovikellon. Kuistilla oleva anturi havaitsee kissan liikkeen oven edessä ja hälyttää sisällä olevan laitteen äänellä ja/tai valolla asiasta. Varsinkin talvella tuo on osoittautunut tarpeelliseksi, niin kissan ei tarvitse värjötellä kuistilla kauan, vaan pääsee heti sisälle. Myös ihmisten homma on helpottanut, kun ei tarvitse enää kuikuilla ikkunasta kuistille.

Jämälangoista olen tehnyt lisää villasukkia. Olen aikoinaan käynyt kasvivärjäyskurssin, jonka tuloksena on jäänyt pieniä käyttämättömiä lankakeriä. Lanka on hyvin ohutta, joten teen sukat kaksinkertasesta langasta. 

Passion, granaattiomena ja karambola

Tunnen huonosti eksoottisempia hedelmiä, mutta ajattelin ostaa joitakin hedelmiä, jotta voisin kokeilla kasvattaa niiden siemenestä viherkasveja. Samalla maistelin minulle uusia tuttavuuksia. Varsinkin passion ja granaattiomena olivat hyviä ja varmasti ostan niitä toistekkin. Granaattiomenahan on hyvin terveellinen ja passionhedelmän maku ihastutti. Siemenkasvatuksen suhteen taisin epäonnistua, kun mikään ei ole yhtä siementä lukuunottamatta itänyt.

Yhtäkkiä tajusin, että kohta on pääsiäinen ja kun löysin kaupasta narsissikimpun, tuli pääsiäisfiilis kotiinkin. Ajattelin askarrella kortteja ilahduttamaan läheisiä nyt kun monen, varsinkin vanhuksen elämä on supistunut. 

Mitä sinulle kuuluu ja onko tämä erikoinen aika vaikuttanut elämääsi paljon? Mukavaa kevättä, kellä kevät jo on, meillä on edelleen lunta ja piha jäässä.

Puolivarjon ruukkutarha

Minulla on eri asuinpaikoissa ollut usein varjoisia parvekkeita ja kuisteja, joten olen joutunut löytämään niihin sopivia kasveja kesäksi. Nuo paikat ovat olleet melko varjoisia, mutta kaikissa on ilta-aurinko paistanut jonkin verran.

Lumihiutaleita on monen värisiä. Ne kukkivat paremmin, jos eivät ole aivan kaikkein varjoisimmassa paikassa tai saavat valoa ainakin jonkin aikaa päivästä.

Kerran asuin kerrostalossa ja kasvatin parvekkeella kärhöä, jonka talvetin kerrostalon kellarissa. Parvekelaatikoissa oli kesäkukkana sekaisin kesäpikkubegoniaa, ahkeraliisaa, lumihiutaletta sekä kuunliljaa.

Onnenkäenkaali 'Iron Cross'

Onnenkäenkaalit ovat kaunislehtisiä kasveja ja sopivat ilman kukkiakin kasvatettavaksi. Kasvi kasvatetaan keväällä pienistä kävyistä. Myös täyskasvuisia kasveja on myynnissä.

Vaula on amppelikasvi, joka kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan, missä kukkien variseminen ei haittaa.

Vaula

 

Ahkeraliisan kerrottukukkainen muoto eli ruusuliisa kukkii runsaasti ja kauniisti varjossakin.

Muratit ovat kiva lisä kesäkukkien joukkoon. Pienikukkaiset orvokit kukkivat ja pysyvät kauniina syksyyn saakka, kun paikka ei ole paahteinen. Ne voi myös talvettaa maahan istutettuna ja usein ne myös leviävät siemenestä. Muratit voi talvettaa viileässä ja valoisassa paikassa jopa ihan huonekasvina.

Monivuotisia kasveja eli perennoja voi käyttää ruukkukasveina varjossa. Varsinkin varjon perennat menestyvät hyvin. Kuvassa muratin lisäksi kuunliljoja.

 Ruukkupuutarha ison puun alla.

Myös huonekasveja voi pitää kesäkukkina. Olen koonnut niitä kasvitikkaille vanhojen esineiden kanssa.

Huonekuuseni on kasvanut ja tuuheutunut kesällä valtavasti kuistin rappusella, mihin käy valo hiukan enemmän.

Varjoisen kuistini valoisin paikka löytyy rappusilta, jonne laitan varisevia ja valoa enemmän tarvitsevia kasveja. Pienet perennojen jakotaimet ruukutan joskus kasvamaan ja vahvistumaan varjoon. Ne ovat nättejä koristeita vaikka samanlaisissa saviruukuissa ryhmään kerättyinä.

 

Varjoisan paikan kesäkukkia on paljon muitakin. Pari vuoota sitten kasvatin verenpisaroita. Myös esim. apinankukat ja erilaiset begoniat viihtyvät paremmin vajossa kuin paahteessa.

Olisi kiva kuulla, jos sinulla on jotain vinkkejä tai kokemuksia varjoisamman paikan kesäkukista.

Mummonpalsami kesäkukkana

Meillä on vielä piha lumessa ja sulapaikoissakin on maa umpijäässä, joten pihakuulumisia ei vielä ole. Siksi ajattelin vielä palata hiukan menneeseen puutarhakesään kuvin ja ajatuksin. Kerron  kokemuksiani kesäkukista. Nyt esittelen mummonpalsamin, jota kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa. Kasvi ei ollut minulle ennestään tuttu, vaikka kysessä onkin vanha "isoäitien ikkunalla kasvattama kasvi".

 

 

 

 

Mummonpalsami

Impatiens balsamina

Mummonpalsami on sukua ahkeraliisoille ja sateenkaaripalsameille eli uudenguineanliisoille. Jotkut sekoittavat tämän jättipalsamiin, joka on samaa palsamien sukua, mutta mummonpalsamista poiketen monivuotinen Suomen ilmastossa.

Mummonpalsami on yksivuotinen kasvi, joka kylvetään siemenestä tai kasvatetaan pistokkaasta. Siementen kerääminen omasta kasvista on mahdollista. Itse kasvatin nämä kasvit ostosiemenistä. Siemenet itivät nopeasti ja kasvoivat taimivaiheessa todella nopeasti, joten kyseessä on todella helppohoitoinen kasvi. Latvominen on suositeltavaa, niin kasvi tuuheutuu.

Aluksi kasvatin kasvia sisäkasvina (mikä on mahdollista), mutta puolivarjoisa ikkuna osoittautui liian hämäräksi, kasveista ei tullut kauniita ja ne eivät kukkineet. Kun vein kasvit ulos puolivarjoisalle kuistille (voimakas iltapäivä- ja ilta-aurinko, varjoisa aamupäivällä), kasvit alkoivat selvästi kukoistaa. Myös tiheän, suuren raidan alla padassa valkoiset mummonpalsamit viihtyivät hyvin. Minulta jäivät siemenkodat huomaamatta tai sitten pakkaset tulivat liian aikaisin, joten omista kasveista en saanut siemeniä talteen. Kukat olivat kauneimmillaan syyskuussa. Ehkä ne nopeakasvuisina olisivat kukoistaneet jo aiemmin, jos olisin osannut viedä ne ulkokustille aiemmin.

Tykkäsin kasvin sävyistä, kasvutavasta sekä helposta kasvatuksesta niin paljon, että aion kasvattaa näitä jatkossakin, kun paikkakin on valmiina mietittynä tuohon varaston kuistille. Voin suositella näitä niillekkin joilla ei ole paljon kokemusta kasvien kylvämisestä; ovat yhtä helppoja kuin samettikukat ja krassit.

Retkellä Vongankoskella

Moni tuntee Rautavaaran pohjoispuolellea olevan Tiilikkajärven kansallispuiston (siellä kävimme viimeksi elokuussa), mutta Rautavaaran länsipuolella on myös yllättävän laaja retkeilyalue Älänteen vesistön ja siitä laskenavn Tiilikkajoen alueella. En ole ennen käynyt alueella ja nytkin nähtiin vain osa reitistöstä.

Aloitimme retken Vongankoskelta, jossa oli parkkialue aivan päätien varrella. Kuljimme Huuhkajankiertoa siellä sijaitsevalle laavulle. Palasimme samaa reittiä takaisin, joten kierroksen toinen puoli jäi nyt näkemättä.

 

Polku kulki kivasti jokea mukaillen.

Toisella puolella polkua oli männikköä. Tässä puut ovat ojennuksessa, mutta joissain mäkipaikoissa oli paljon myrskyn kaatamia puita.

Polku kulki pääosin ylhäällä joen virratessa koskimaisesti solisten kanjonissa. Seutu on mäkistä ja joen ympärillä on yllättävän suuret korkeuserot.

 

Huuhkajanniemen laavu sijaitsi kauniilla paikalla mäen rinteessä, joen lähellä.

 

Tässä kohtaa joki tekin jyrkän mutkan.

 Joki tyynenä, koskialue oli reitin alkupäässä.

Tällä laavulla oli onneksi polttopuuta toisin kuin reitin alkupäässä sijaitsevalla laavulla. Siellä oli myös lappu, jossa kerrottiin polttopuiden toimituksessa olevan vaikeuksia. Tämä talvi on ollut retkeilyn kannalta hyvä, kun lunta on ollut vähän ja polkuja on pystynyt kulkemaan pääosin jalkaisin ilman lumikenkiä. Tälläkin reitillä oli hyväkulkuinen polku tallattuna lumeen. Joskus olisi kiva kulkea reittiä joenvartta pohjoiseen päin. Sen verran kauniilta seutu näytti, että kiinnostus heräsi.

Naistenpäivänä

 

 

 

Hyvää naistenpäivää!
Kiitos toivotuksista, joita edelliseen postaukseen laitoitte ♡

En tiedä kuinka moni viettää naistenpäivää tai mitä se teille merkitsee. Minulle tämä on normaali päivä. Meillä on sunnuntaina halvempi sähkö, joten pyykkään monta koneellista ja teen muita kotihommia. Aurinko paistaa, joten ulkonakin olisi kiva käydä, ehkä hiukan neuloa sukkia ja katsoa toisella silmällä hiihtokisoja televisiosta.

Oikeastaan naistenpäivän soisin niille, jotka kokevat väkivaltaa kotona, elävät alistettuina tai vailla mahdollisuutta osallistua tasavertaisesti yhteiskuntaan, opiskella, tehdä töitä jne. Maailmassa on liian paljon asenteita ja uskomuksia, jotka vähättelevät naista miehen rinnalla. 

Nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita. Sinä olet arvokas.

Kävelyllä koskella

En tunne hyvin meidän lähiseutuja, koska ollaan asuttu täällä vain muutama vuosi, joten uutta katseltavaa löytyy aina, kun vaan viitsii etsiä. Tällä kertaa mentiin koskialueelle, joka on oikeastaan usean pienen kosken rypäs (jokaisella koskella on oma nimensä). Välissä on lampia ja jokunen pieni järvikin. Kartan mukaan lähdettiin kulkemaan kosken myötäisesti pientä tietä myöten.

Koskialue kulki lähellä, mutta aivan veden viereen ei heti päästy, vaan katsottiin maisemia kauempaa. Puiden välistä näkyi joutsenkin, joka oli sen verran arka, että lähti kohta lentoon mennäkseen ylemmäksi koskelle.

Lopulta päädyttiin kauniiseen paikkaan, johon oli äskettäin rakennettu lintutorni. Suvantopaikassa onkin varmaan keväällä paljon vesilintuja.

 

Alueella oli myös (kesä)asutusta, mutta pystyi kuitenkin ottamaan kuvia niin etteivät asuintalot jääneet kuvaan.

Tässä kohtaa kosken luo pääsi kävelemään. Pensaiden läpi näyttäytyi myös arka koskikara, josta en saanut kuvaa. Aurinko alkoi pilkistellä kauniisti.

Kaunista talvea. Luntakin oli sopivsti.

Autolle palatessa kävelin läheiselle sillalle katsomaan vielä järveä, johon koski laski. Olipa kaunis talvipäivä ja mukava pieni kävelyretki. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä pidemmälle luontoretkelle toiseen paikkaan.