keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Melontaretkellä

Tällä kertaa nautittiin kauniista, lämpimästä kesäpäivästä, mielestäni Suomen kauneimmassa saaristossa Pihlajavedellä. Lähtöpaikaksi, jossa kasattiin ja täytettiin kajakki, löytyi sattumalta hiljainen ja suojaisa hiekkaranta. Vesi oli puhtaan kirkasta eikä häiritsevää moottoriveneliikennettäkään Natura-rantojensuojelualueella ollut. Useista rantautumis- ja nuotiopaikoista valittiin sellainen saari, jossa ei olla aikaisemmin oltu. Nämä ihanat, harvinaiset hetket kauniin veden äärellä jäävät taas päällimäiseksi mieleni muistikuviin kulkemaan mukanani päivästä toiseen.








tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kissamurusen kesäloma

Juhannusviikon vietimme reilun kolmensadan kilometrin päässä maalla Itä-Suomessa. Päätimme ottaa kissan mukaan, kun lyhyemmät automatkat ovat aikaisemmin sujuneet vaivatta. Ainoastaan kuljetuslaatikossa oleminen on ollut kissalle vastenmielistä.

Tällä kertaa ajattelimme antaa kissan olla autossa vapaana, kun matkakin oli niin pitkä. Laitontahan tuo varmaan on, olisi turvallisinta niin kissan kuin ihmisten kannalta laittaa kissa kuljetuslaatikkoon tai valjaisiin. Valjaat meillä oli varalla mukana, jos ongelmia syntyisi. Ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt. Menomatkasta puolet muru oli sylissäni ja lopun aikaa penkin alla loikoilemassa. Taisimme kuulla peräti kaksi naukaisua, joten matkanteko ei tainnut pahemmin kammottaa. Tulomatka oli vähän levottomampi alkumatkasta, kun tie oli mutkainen, mutta kun tie suoreni ja suureni, kissa makoili pääasiassa penkin alla piilossa.

Kesäasunnolla oli ilmeisen kiva loikoilla räsymatoilla. Paljon eivät omat lelut kiinnostaneet, kun suurissa huoneissa riitti tutkittavaa.

Eteisen ikkunalta löytyi sopiva tähystyspaikka.

"Pistä se tylsä kamera jo pois ja laita valjaat, että pääsen juoksemaan perhosten ja västäräkkien perään pihalle."

Naamioitumista.

Poseerausta perhosjahtitauolla.

Kovasti oli punkkeja, vaikkei missään pitkässä heinikossa mielestämme kuljettukkaan, vaan pihanurmella pääasiassa. Tuli meille molemmille punkkeja, kissalle ja minulle. Mikähän olisi tehokasta ja turvallista punkkisuojaa kissalle. Onko kellään kokemusta?

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kukkaloistoa


Jäädään taas, minä ja blogi, pidemmälle tauolle.

MITTUMAARI

Ruusujen tuoksua tulvahti vastaan,
tuomien lumia silmille heittyi,
omenaharsoa hulmuavaa.
Kukkien huumaan päivässä peittyi
elämän murhe ja ankeus maan,
tuoksuun juovuttavaan.

Hulmahti niittyjen ylitse palo:
virnojen hohto ja leinikin kelta.
Horsmia liekehti rauniomaa.
Kantaen rannalta kaukaiselta
viimeistä tietoa lohduttavaa
maan yli viipyi valo.

-Hilkka-Helinä Lappalainen-

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Kesävärejä

Tänä kesänä olen tykästynyt kirkkaisiin, raikkaisiin väreihin. Varsinkin valkoista pohjaa vasten värit näyttävät valoisilta ja raikkailta.


Kirpparilta löytyi ihana sammakkomuki. Mukeja on jo kaapit täynnä, mutta rakastan sammakoita ja nämä näyttivät niin erityisen riemukkailta, että en voinut vastustaa.

Tämä teen haudutusmuki löytyi kirppikseltä tarpeeseen.

Pieni matto vessaan on myös kirpparilöytö.

Lomareissulla käytiin myös kirppareilla ja mieheni löysikin Jyväskylästä Luhdan hyväkuntoisen talvitakin ja repun. Itselleni ostin helmenharmaan tuulitakin, ensimmäinen tuulitakkini elämässäni! Uskokaa tai älkää, mutta en ole tainnut omistaa koskaan tuulitakkia! Kotona olen kerännyt omia poisvietäviä kirppistavaroita isoon pyykkikoriin. En taida vuokrata pöytää, sillä hinnat ovat niin korkeita, että ihan hirvittää. Vien tavarat hyväntekeväisyyskirpputorille tällä kertaa.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Sinistä ja punaista


Värikollaasihaaste jääkin näköjään kesälomalle ja viimeinen väripari on sininen ja punainen. Ei ole ollenkaan lempiväriyhdistelmäni, mutta jotain sinistä ja punaista kuva-arkistoista löytyi. Kuvassa on taas unikko äidin kukkapenkistä, kummipoikani ja jostain taidenäyttelystä napsaistu kuva paperinukesta. Hyvää kesää myös kaikille värikollaasihaastetuttaville!

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Matkan varrelta

Vielä muutamia palasia viimeviikkoiselta reissultamme.

Asikkalan ja Sysmän väliltä löytyy tällainen ihastuttava Lehtilainaamo. Taitaa toimia samalla kylän epävirallisena ilmoitustauluna, kun monenlaista tiedotetta ja kommenttia on seinälle, lehtihyllyjen väliin talletettu.

Sysmän Päijätsalonvuoren näkötornista näkee kauas Päijänteelle.



Keski-Suomesta kuljimme kohti itää.


Alakuvissa näkymä Kallavedelle illalla ja aamulla.


Kun sää muuttui tällaiseksi, tuumasimme, että on parempia lähteä kotiin.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Pyhä-Häkissä

Viikolla teimme retken Pyhä-Häkin kansallispuistoon Saarijärvelle Keski-Suomeen.


Nuorta metsää 1800-luvulta.

Kuolevasta männystä irtoaa kaarna ja puu alkaa kelottua.

Elävä mänty vuodelta 1641. Ympärysmitta rinnan korkeudelta 220 cm.

Kuollut kelottunut mänty. Elinvuodet: 1518-2004. Ympärysmitta 288 cm.

Kilpikaarnan taidekuvioita.

Koivunoksan pyykkinaru.

Reitille mahtui vanhojen männiköiden lisäksi suota ja pitkospuita.

Pienen järven rannalla oli keittokatos, nuotiopaikka ja laituri. Viereisessä kuvassa metsän ikkuna 1800-luvulla syntyneessa palokorossa.

Klikkaa niin näet tekstin.

Iso öttiäinen tutkii lahjetta. Kuka lienet?

Lakka kukkii.

Järvestä metsän poikki suon laitaan meni kirkas puro, jonka varrella kukkii suovehka.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Taidenäyttelyssä







-Tiedätkö sinä mitä on hitaus?
-Hitaus?
-Hitaus on sitä, että näkee perhosen olevan keltainen silloin, kun se on keltainen. Hitaus on sitä, että tuntee tuulen hyväilyn poskellaan, mullan tuoksun sieraimissaan. Hitaus on sitä, että pilvi lipuu taivaalla ja kun se ottaa kotkan muodon, se ei jää huomaamatta. Hitaus on sitä, että on aikaa ihmetellä.
-Ihmetellä mitä?
-Eikö muka ole ihmeellistä olla ihminen? Eikö ole ihmeellistä nähdä tuo syvänsininen väri taivaalla? Eikö muka ole ihmeellistä tuntea niitetyn ruohon tuoksu sieraimissaan? Eikö ole ihmeellistä kuulla aaltojen pauhu, lintujen laulu... Oletko sinä jo lakannut ihmettelemästä kuten kaikki muut?
Miksi kukaan ei enää ihmettele? Siksi ettei kellään enää ole aikaa sellaiseen. Mennään liian nopeasti. Turhaan kurjet meille huutavat, pilvi ottaa kotkan muodon, ruoho tuoksuu, aallot pauhaavat.
-Miten niin turhaan?
-Kun kellään ei ole aikaa pysähtyä niitä katselemaan, kuuntelemaan, aistimaan.
-Mutta eivät kai kurjet meidän takia lennä tai ruoho tuoksu. Eivätkö ne tee sitä itsestään, ilman mitään yleisön tarvetta?
-Voi sinua. Kun taiteilija maalaa tauluja hän haluaa pitää näyttelyn, eikö niin? Hän kutsuu sinne mahdollisimman monta ihmistä. Hän maalaa itse, mutta tarvitsee muita katsomaan, jakamaan lahjojaan, iloitsemaan kanssaan.
Etkö tiedä, että Luoja loi taidenäyttelyn hitaille. Niille jotka pysähtyvät ja ovat läsnä. Hän on niin täynnä rakkautta, ettei jättänyt ketään kutsumatta. Kaikki on kutsuttu Luojan kanssa iloitsemaan.

Teksti on ote keskustelun pätkistä kirjasta:
Tommy Hellsten: Pysähdy-olet jo perillä, 12 oivalluksen polku
- - -
Kiireisen kevään jälkeen pysähdyn hetkeksi ihmettelemään, hitaasti. Blogi jää pienelle tauolle. Hyvää kesäkuun jatkoa!

Kesälauantaina



metsäkurjenpolvi

purolitukka (ylä- ja alakuva)

Tänään kävelylenkillä tuli vastaan outo kasvi. Kotona harmittelin, etten omista kasvikirjaa. Netistä kuitenkin löytyi mainiot LuontoPortti -sivut, jossa voi tunnistaa kasveja, perhosia, lintuja ja kaloja esiintymispaikan ja tuntomerkkien avulla. Siellä sitten tunnistin kasvin purolitukaksi. Kiva oppia jotain uutta luonnosta ja hienoa, että luontoon liittyviä sivustoja löytyy netistä.

Koko viikko on ollut täynnä mukavaa tohinaa ja olen ollut hyvillä mielin. Paljon on tehty suunnitelmia kesän varalle ja pitkästä aikaa pääsen käymään vanhempien ja muiden läheisten luona Itä-Suomessa. Nykyään on harmillista, että etäisyydet rakkaisiin ihmisiin ovat monilla ihmisillä pitkiä. Kun omat vanhemmat vanhenevat, yhteinen aikakin vääjäämättä vähenee. Pitkä välimatka silloin harmittaa. Isäni täyttää nyt vuosia ja ollaan suunniteltu yhteistä kivaa tekemistä, vaikka sisälaivaristeilyn muodossa. Isä kaipaa usein kavereita, joiden kanssa tehdä pieniä retkiä. Viime kesänä vietiin isä mukanamme geokätköille, mistä hän oli aivan innoissaan. Äiti taas kaipaa juttukaveria tyttöjen juttuihin. Vanhenevat vanhempamme tuntuvat ikävöivän lapsiansa ja mukava yhteistä aikaa onkin viettää.

Kaunista viikonloppua!