lauantai 31. lokakuuta 2009

Pyhäinpäivänä





Hyvää ja kaunista pyhäinpäivää ja viikonloppua sinulle!

Pyhäinpäivän teemaan sopien, pätkä vuorisaarnaa Matteuksen evankeliumista:

"Autuaita ovat hengessään köyhät,

sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja
jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta".

torstai 29. lokakuuta 2009

Syksy satumetsässä






Aurinko on paras mahdollinen houkutin lähteä ulos. Niinpä tänään laukkasin metsässä kameran kanssa oikein urakalla. Monta päivää onkin tullut sisällä kärvisteltyä vesisadetta paossa. Pienillä kävelylenkeillä käyn sateellakin, mutta ei sitä ulkoilua voi aurinkopäivien ulkoiluun verrata. Edellisen postauksen valokuvahaastetta varten jahtasin samalla peikkoja koloineen. Peikkometsä löytyi ja keijukoivikko naapurista. Peikkometsään eivät auringonsäteet tahtoneet edes keskellä päivää yltää, mutta keijumetsä taas oikein kylpi auringonvalossa. Se näytti oikeastaan keväiseltä. Lehdettömät koivut näyttävät aivan kevätpuilta.

Mörrimöykyn kolo



Valokuvatorstain aihe on täällä kertaa
Vuorenpeikkojen luolassa.

Meidän seuduilla ei suuria vuoria ole, joten peikotkin ovat sellaisia pieniä mörrimöykyn kokoisia. Ystävällisiäkin lienevät, kun kerran keijumetsän naapurissa asustavat. Tosin, sormesta saattavat näykkäistä, jos noita kotikolon ovenpieliä uskaltautuu kolkuttamaan. Parempi olla häiritsemättä. Viettäkööt peikkoelämäänsä rauhassa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Somistussöpötyksiä






Harmaina ja sateisina päivinä on tullut tavallista enemmän pyörittyä sisällä nyhertämässä. Keittiössä olevan sisustushyllynkin sain taas vaihteeksi järjestettyä uuteen uskoon. Tavaraa tulee tuonne vaihdeltua aina silloin tällöin. Nyt olen hurahtanut hopean värisiin vanhoihin esineisiin. Kirppikseltä on tullut haalittua tuo kattilankansi ja sydänvuoka. Kahvipurkeista löytyy lähikuvat vanhasta postauksesta.Kiva kun on jotain nättiä katseltavaa. Kesäisiä ovat vielä pakastimen päällä olevat tavarat. Eiköhän nuo vaaleanpunaiset kynttilät pitäisi vaihtaa kohta vähän ajankohtaan sopivamman värisiksi.

Väripipanoita






On tullut vuosien varrella hommattua noita erivärisiä helmiä ja lasikiviä eri tarkoituksiin. Joku vuosi sitten tympäännyin, kun niitä oli niin paljon, että mitään käyttöä en enää keksinyt. Aloin kieputella ja pujotella helmiä rautalankoihin ja sitten keksin noita erilaisia värihäkkyröitä. Sekavärinen auringonkukka somistaa vessan pikkuikkunaa ja toimii samalla sälekaihtimena. Pieniä pyörylöitä tein alunperin myös ikkunaan, mutta jostain syystä lasikivet tippuivat niistä (olin kai käyttänyt väärää liimaa) ja helmet jäivät jäljelle. Nyt laitoin pikkupyörylöitä roikkumaan calluna-amppeleihin parvekkeelle. Vähän ovat jo vuosien varrella vääntyneet ja muutenkin kärsineet, mutta menevät parvekkeella, missä niitä ei tarkemmin tarkastella. Talveksi olen tehnyt samalla systeemillä valkoisia rautalankapalloja, joissa värittömiä helmiä. Laitan niistä myöhemmin uuden postauksen, jos jotakuta kiinnostaa.

Rautalangasta on helppo vääntää erilaisia kuvioita, vaikka sydämiä, joihin sitten kieputtaa rautalankaa ristiin rastiin. Helmet kannattaa pujottaa ensin. Helppoa askartelua vaikka lasten kanssa. Niistä saa vaikka mobilen roikkumaan lamppuun. Valo siivilöityy kivasti läpinäkyvistä helmistä.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Tummanruskea



Värikollaasihaasteessa vuorossa tällä viikolla tummanruskea.

Tummanruskea väri on minulle mieluinen. Sisustuksen somistuksena kotoa löytyy jos jonkinmoista ruskeaa luonnonmateriaalista väkerrettyä juttua; koivunoksista väännettyjä astioita, villiviinikransseja, pajunoksanippuja yms. Oikeastaan käytän paljon tummanruskeaa vaatteissakin mustan sijaan. Kävin joskus aikoinaan värianalyysissä, jossa kerrottiin, että olen väritykseltäni (iho, hiukset, silmät) syksy ja kaikki lämpimät luonnonvärit sopivat minulle. Sen jälkeen olen enemmän välttynyt hutiostoksilta, niiltä missä puseron väärä väri saa kasvot näyttämään oksennustautiselta. Aina ei kuitenkaan jaksa orjallisesti noudattaa noita värianalyysin ohjeita, mutta kuitenkin paljon hyötyä tuosta analyysistä oli, suosittelen sitä kaikille!

28.10. Lisäys postaukseen:

Kyselijöille, jotka kaipaavat kuvaa nukesta, jonka tossut näkyvät kuvassa. Mikäli huomaatte tämän lisäyksen, niin tässä linkki nukkekuvaan.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Lokakuun sävyt






Hämärien päivien valo on himmeää. Sävyt luonnossa eivät vähene, ne muuttuvat: kirkkaista pehmeämmiksi, murretuiksi. Värit lepäävät harmaassa ja ruskeassa. Tunnelma luonnossa on haikea, jopa surullinen, mutta kaunis.


Puut kantavat valoa

Puut kantavat valoa,
mutta hiljaisuus kevyt lintu
liitää vesiä pitkin.
Puut kantavat valoa,
mutta harmaa siipi jo viistää vettä ja taivasta
hiljaisuus, kevyt lintu,
asettuu puihin ja sytyttää pesänsä,
tulena valo nousee taivasta kohti
eikä kukaan voi kantaa sydäntänsä kevyesti
koska kauneus on rakastamista

Koska kauneus on tuskallista
niin kuin linnun ainoa laulu

-Kirsi Kunnas-

perjantai 23. lokakuuta 2009

Söpö muikkusuu


Matkalla ikkunalle tähystämään.

Lepohetki.

Olen piilossa ja melkein näkymätön :)

Aluksi tutkittiin kaikki nurkat varovasti.

***

Tällainen karvamekkoinen söpöläinen on tullut meidän tupaan. Ehkä olemme hänelle vain majatalo ohikulkumatkalla tai sitten pikkuinen jää meille pysyvästi. Aika näyttää. Jos ei voida häntä pitää, toinen koti on jo tiedossa. Toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä, allergiaoireita ei ole tullut. Täytyy laittaa käpälät ristiin ja toivoa ettei sellaisia tulekkaan! Sen verran sydäntenmurskaaja pikkuinen on.

En oikein osaa kuvata tuollaista liikkuvaa otusta, mutta muutaman kuvan olen saanut napattua, missä näkyy muutakin kuin haamukissa!

torstai 22. lokakuuta 2009

Tie ulos



Tuli polulla seinä vastaan.

Mietin:
Kaadanko seinän?
Kierränkö ryteikön kautta?
Vai kiipeänkö ikkunasta?

Ehkä käännyn takaisin.

Vaihtoehtoja aina löytyy,
tie ulos umpikujasta.

***

Muita "TIE ULOS"-aiheisia Valokuvatorstain kuvia löydät täältä. Katso myös Runotorstain runoja samasta aiheesta täältä.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Sammaleenvihreä



Ajattelinpa osallistua (ensimmäistä kertaa)
Värikollaasi-haasteeseen.
Värinä tällä viikolla on sammaleenvihreä.

Täältä löydät muiden kollaasit:

maanantai 19. lokakuuta 2009

Voimavarapaikka











Kävelin muutamia päiviä sitten tämän kosken varrella. Kuljin samaa tuttua lenkkiä, jonka varrella on erilaisia maisemia, elämyksiä ja tunnelmia: koskenrantaa, puusiltoja, öljysoratietä, maalaismaisemia, nuotiopaikkoja, vanha museokoulu, vihreä kangaskortemetsä...
Siinä kulkiessani ja kosken kuohua kuunnellessa tajusin, että siinä paikassa on aina hyvä olla ja kulkea. Tämä paikka on minulle voimavarapaikka. Paikka, joka on sopivan matkan päässä kotoa, ei liian lähellä, mutta ei liian kaukana, jotta sinne voi palata monta kertaa vuodessa.

Oikeastaan kaikkialla, missä olen asunut, olen etsinyt itselleni jonkin voimavarapaikan. Olen etsinyt niin kauan, että sellainen on löytynyt. Noita paikkoja on kertynyt vuosien varrella useita ja niihin on kiva palata, kun tietää mitä löytää. Joskus se paikka on ollut pätkä vanhaa metsätietä koivumetsän keskellä. Puun runkoon nojatessa ja latvusten vakaata huojuntaa katsellessa ja kuunnellessa on voinut nollata elämänsä murheet ja kerätä uutta toivoa. Voimavarapaikka on paikka, johon on aina hyvä palata, jonka olemassaoloon voi luottaa, jossa on aina hyvä olla. Se on paikka, joka antaa elämyksiä, kuljettaa toisenlaiseen tarinaan, antaa etäisyyttä tai helpottaa sisimmässä kiertävien ongelmien kohtaamista. Voimavarapaikassa löytää iloa, pienten elämysten kautta. Siellä on mahdollisuus olla hiljaa paikallaan, ilman häiriötä, tai kulkea. Kulkeminen tekee hyvää. Tuttua reittiä kiertäessä tietää mitä vastaan tulee, on turvallista. Samalla myös ajatukset kulkevat ja syntyy sisimpään jotain uutta. Ainakin muisto, hyvä ja turvallinen, johon voi aina palata, myös mielikuvissaan, kun on muualla.

Kuvan paikka: Nukarinkoski Vantaajoella

lauantai 17. lokakuuta 2009

Eri vaiheissa




Pakkasaamuna jäätyneet vesipisarat koristeena hopeanhohtoisen syysasuna.




Maahan tallautuneet.
Monet jo harmaiksi taustaansa sulautuneet.
Toiset vielä tuulen riepoteltavina.
Joku ruskeaksi käpristynyt.
Muutama vielä raikkaana harmaata vasten loistaa.



Lumisen maiseman keskellä.
Osa vielä vihreänä sinnittelee.
Monta keltaista valkean keskellä hohtaa.

torstai 15. lokakuuta 2009

Salaperäinen vanha koulu













Tämän vanhan koulun ympärillä olen monta kertaa käynyt kiertelemässä. Koskaan en ole osunut paikalle silloin, kun se on auki. Ikkunoista olen kurkkinut tunnelmaa, joka näyttää ruudun takaa kiehtovalta, kuin kurkistaisi salaa taaksepäin historiaan. Koulusta tulee mieleen oma vanha ala-asteen kouluni, vaikka se ei aivan näin vanha ollutkaan, maalaiskoulu kylläkin. Samalla tavalla tuijottivat presidentit luokkahuoneen seinällä rivissä kuin tässäkin koulussa. Suuret vanhat ikkunat ja natisevat lattiat. Löysin koulun pihalta ryteiköstä myös pienen ulkohuussin. Samanlainen oli meidänkin koulussa, vielä 70-80-luvulla! Pojat kiusasivat tyttöjä, että näkevät kurkkia huussin seinien raoista ja pöntön reijistä. En muista, uskottiinko ihan oikeasti, mutta en olisi tykännyt käydä koulun huussissa. Muistan, kun koulua myöhemmin remontoitiin, olleeni eniten kateellinen oppilaille uudesta vesivessasta. En niinkään välittänyt uusista luokkahuoneista.

Nukarin koulumuseo. Lisätietoja myös täällä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Sydänten piperrystä













Näköjään olen taas vaihteeksi hurahtanut sydämiin.

Huomasin tuossa korttivarastoa penkoessani, että korttisaldo on aika heikoilla ja päätin polkaista korttitehtaan taas käyntiin. Saavat sitten syksyn mittaan isät ja kaikki muut muistettavat sydämiä kerrakseen. Korteista tulee aina sellaisia, mitä materiaalia kulloinkin kaapista löytyy. Nollabudjetilla mennään, kierrätysmateriaalia hyödynnetään. Seuraavat korttitalkoot olkoot sitten joulun alla. Joulukorttien väsäys onkin ollut aina mieluista puuhaa, oikeastaan parasta mitä jouluun valmistautumisessa on. Mutta siihen tarvitaankin oikeanlaista tunnelmaa, lunta ja hämärää. Vielä ei ole se aika, vaikka ensilumen tänne toissayönä satoikin.

Tuo tilkkukirja on viimevuonna julkaistu, ihastuttavan inspiroiva, ideoita antava, kaikkeen pieneen pipertämiseen, vaikka sitten joululahjojen valmistukseen.