Kissankelloja soittamassa

Heräsin uneen, josta jäi mieleen vain lause: "Tule kissankelloja soittamaan." Jäin herättyäni miettimään, että mahtaako kissankelloja heiluttamalla kuulua mitään ääntä tai sitten sen kuulee vain kissan korva. Kissankelloja ei enää näe paljon missään, mökillä niitä on yhden kukkapenkin reunassa ja siihenkin ehkä vain tullut jonkin niittysiemenseoksen mukana, jonka rippeet joskus kumosin penkkiin.

Kissankellojen ajattelu herätti minussa ajatuksia, enimmäkseen aurinkoisia, keveitä ja lempeitä ajatuksia. Kissankello on ehkä lempikasvini luonnonkukista.

Pala kesää sinulle näiden kissankellojen myötä.

P.s. Muutin blogin nimeä, entinen nimi oli 'Katson ikkunasta'. Blogin osoite pysyy samana eli huopalintu.blogspot.com

Ikävä

 Kuukausi sitten tämä kappale kolahti täydellisesti: Apulannan 'Armo'

Huomenna luvassa kirkkaampia tunnelmia mökiltä.

Mukavaa viikonlopun alkua!

Luhtalitukan kertomaa

 

Monesti kauneus on piilossa, vaikeasti nähtävissä

 Mutta kun hiukan raivaa esteitä pois tieltä, suurten ja vahvojen keskeltä paljastuu jotain pientä ja hentoa, mutta hyvin elinvoimaista

Hyvin vahva sen täytyy olla, kun piilossa,  suurempien varjossa osaa noin kauniina kukoistaa

Omana itsenään, juuri sellaisena kuin se on, se on kaikkein kaunein

 

 Kun se saa tilaa näkyä, sen loisto puhkeaa kukkaan

 Kauneudessaan se säteilee valoa

 

Jokaisen ainutlaatuinen kauneus ansaitsee tulla nähdyksi

Kohti kasvavaa valoa

Sulavan lumen laulu

Metsän mustaa pitsiä

hankien valkokangasta vasten

Kevään reunapitsiä

talven kaitaliinassa

Hetkiä kohti kasvavaa valoa

Jääpisaroiden tanssia

Hengitän yhdessä vedenpinnan kanssa

aaltojen noustessa jääkannen alla

jääpisarat tanssivat

tuulta kuunnellen.

Tämä pohjoinen maa

Tämä maa

tämä pohjoinen

miten tuoksuukaan havumetsiltä

hiirenkorvakoivuilta

suopursuilta vanamoilta

miten maistuu rukiiselta leivältä

lakkasoilta lähdevedeltä

ja kyyneliltä

ja kyyneliltä

surun ja ilon

Tämä maa

tämä pohjoinen

miten siniseltä se näyttää

järvenselkien nuotiosavujen

isäni silmien siniseltä

tuomenkukkien hankien valkoiselta

havumetsien vihreältä

havumetsien

täynnä unia ja lauluja

Muuta väriä

muuta maata

en tunnusta

vain tämän

vain tämän

Maaria Leinonen

Eri tunnelmia

Kuvailin eräänä päivänä sitruunaperhosia. Kuvista tuli hyvin erilaisia riippuen mistä kulmasta kuvasin ja paistoiko aurinko. Mistä tunnelmasta tykkäät eniten? Ja nyt tarkoitan nimenomaan tunnelmaa ja sävyjä, en rajausta jne. Tykkäätkö runsaista väreistä ja kontrastista vai niukista sävyistä ja harmoniasta. Mikä kuva miellyttää eniten ja miksi? Olisi kiva kuulla mielipiteitänne.

* * *

"Monet perhoset ovat käsittämättömän tyylikkäitä. Tykkään yksinkertaisesta kauneudesta. Välillä mietin, että miten joku olento on voinut syntyä tuollaiseksi."

Lainaus:
Hyönteistutkija Jaakko Kullberg, Kotivinkki, 22.7.2015

Illan rauhaa

Vielä hetken, kun aurinko iltaisin yltää pellon laitaan, on mentävä katsomaan. Muistona kesästä vain kielonmarjat.