Valkoisesta väri-irroitteluun

Nyt tulee valkoiselle stoppi! Joutavat arkistoon valkoiset helmet, huovat, kankaat, langat. Saa riittää hempukat, himmeät, haaleat, vaaleat, valkeat, kalpeat... Niille on aika taas talvella, -noille unelmapumpuleille.



Sillä nyt on kesä! -Värien aika. Raikasta, kirkasta, iloista, runsasta! Mielessä väikkyvät kuvat; hypistellä uusia lankoja, huovutusvilloja, kankaita. Värimaailma on mahdollisuuksia täynnä.

Elä hättäele

Elä hättäele

Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!

Kalle Väänänen, Savolaista sananrieskoo

Kuvat eläimistä ovat Lahden Yli-Marolan kotieläinpihalta (joka ollaan harmi kyllä lakkauttamassa).

Päivän pohdinnat ja Neljän haaste

Mieheni kesäloma päättyi, jatkan taas oloani yksikseni kotosalla. Osittain omavalintainen ja osittain laman vuoksi tullut "lomani" jatkuu toistaiseksi. Nyt on aika kuulostella rauhassa mitä elämältä haluaa ja huilata, ehkä vaihtaa ammattiakin. Kun vaan osaisi antaa itselleen luvan olla rauhassa ja luottaa siihen, että vielä tulee se aika, kun tiedän mitä tehdä, kuinka toimia. Luotan tulevaisuuteni suhteen Taivaan Isään ajatuksella "Ihminen päättää, Jumala säätää".

Huopakukkasia askarrellessani (kuvia tulossa kun saan valmista aikaan) pohdiskelin tätä blogin pitämistä. Miksi pitää blogia? Miksi ihmiset haluavat kertoa asioistaan/tekemisistään verkossa? Onko tämä nykyihmisen tapa kokea yhteisöllisyyttä? Onko taustalla tarve tulla nähdyksi tai kuulluksi, saada palautetta? Olen itsekkin ihmetellyt usein omia motiivejani, enkä pohjimmaista syytä tiedä, jotain arveluja kuitenkin on. Yksi syy varmasti on tarve ilmaista itseään, niin sanoin kuin kuvin. Vähän pinnallisempi syy alkuun oli kokeilla omia rajojaan tietotekniikan suhteen.

Nappasin Paperisydämeltä "Neljän haasteen". Tässä vastaukseni:

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt
* plärännyt ihmisten valokuvia
* kohdannut surevia omaisia
* istuttanut ja kylvänyt metsää
* pessyt saunanlauteita

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsoa:
* keskustelu ja -ajankohtaisohjelmat
* luontodokkarit
* lifestyleohjelmat
* leffat

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
* Lofootit
* Linnansaaren kansallispuisto
* matkailuauto
* Eurooppa

Neljä internet-sivua, joissa käyn melkein päivittäin:
* päivitetyt suosikkiblogit
* iltapäivälehdet
* työkkärin sivut
* telkku

Neljä lempiruokaani:
* tonnikalalasagne
* valkosipuli-ja punahapankaali
* hedelmät: mango, verigreippi
* suklaakakut

Neljä paikkaa, joissa olisin mieluimmin nyt:
* Norja
* järven tai meren läheisyydessä
* geokätköllä
* kirjastossa

Haastan kaikki blogini lukijat, jotka eivät ole vielä tehneet haastetta. Olisi kiva kuulla haasteen muodossa sinusta. Vinkkaathan minulle, jos vastaat haasteeseen.

Geokätköilyä Järvi-Suomessa

Eräänä kauniina päivänä suuntasimme kajakin nokan kohti salaperäistä pientä saarta ja geokätköä.



Melomista riitti muutaman kilometrin verran ja saariehdokkaitakin riitti, mutta siihen oikeaan tuntui vaan aina olevan matkaa.



Viimein gepsi näytti, että metrit hupenevat kohti nollaa ja rantautumisen aika koitti. Mistähän kätkö löytyisi? Rantakiviä näytti olevan pelottavan paljon, joten piilopaikoista ei ainakaan ollut pulaa.



Geokätkölaatikko löytyi tällä kertaa helposti. Se olikin sen verran iso ja näkyvillä ettei etsimiseen tarvinnut käyttää puolta päivää. Nimmari vihkoon ja kätkön piilotus takaisin kiven alle paikkaan mistä se löytyikin.



Sitten vaan eväiden kimppuun ja hetkeksi nauttimaan maisemista ennen paluumatkaa.

Maalta kaupunkiin

Takana kilmometreittäin tietä ja tietä... kotona taas ollaan. Sopeutumista maalaiselämän jälkeen kaupunkiin. Lievää turhautumista, kun luonto ei ala ulkorappusilta ja ulkona olo vaatii lähtemistä jonnekkin. Toisaalta helpottavaa oloa elää omaa elämää, omaan tahtiin. Vanhempien luona on aikuinen ihminen kuitenkin toisten kotona, toisten elämän osana. Yllättävän rauhallista oli liikenne matkalla. Yleensä pääkaupunkiseudun lähetessä ihmisten kiihkeä tahti näkyy autojen ohitteluna ja kaahauksena liikenteessä. Ihan verenpaine nousee sitä kiihkoilua seuratessa. Mutta mieluummin vaalin mielessä niitä rentouttavia hetkiä, joten tiedossa lähiakoina kuvatunnelmia maalta...

Juhannusunelmia

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen"



"Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen"



"Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon"



"Se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon"

Lähden huomenna Itä-Suomeen lapsuuden maisemiin. Palaan ensi viikolla taas blogimaisemiin. LÄMMINTÄ JUHANNUSMIELTÄ SINULLE!

Luettuna: Elizabeth Noblen Lukupiiri

Kirja kuuluu luokittelussani lokeroon "karkkipussi ja naistenlehtiä" eli helppoon viihdelukemistoon, jossa käydään läpi naisten elämän kiemuroita. Kirja on paksu kuin tiiliskivi ja huomasin lukevani sitä välillä niin, että ajattelin muita asioita ja silti en pudonnut kärryiltä. Samaan hömppäkirjasarjaan mielestäni kuuluvat mm. Cathy Kelly, Sophie Kinsella, Jane Green. Kiinnostuin kirjasta, koska siinä oli mielenkiintoinen idea: viisi naista kokoontuu kerran kuussa lukupiiriin keskustelemaan kirjasta, jonka olivat lukeneet. Idea on vähän sama kuin Kate Jacobsin kirjassa Pieni lankakauppa, jossa naiset kokoontuvat yhdessä neulomaan lankakauppaan. Pieni lankakauppa tosin oli mielestäni Lukupiiriin verrattuna ihana kirja, -suosittelen varsinkin kaikille käsityön ystäville.

Uskalla uskaltaa

Uskalla uskaltaa

Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi:
ääniä tuolta ja täältä:

"Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!"

Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.

Iloisena saatat sanoa nyt:
"Olenhan ainakin yrittänyt!"

-Kaisa Kantola-

Sisustuksen koristukset

Vanhassa kahvipurkissa yli 30 vuotta lojuneet tädin ulkomaantuliaissimpukat. Mitähän niilläkin tekisi. Jostain syystä niiden on kuulunut asua purkissa tallessa, mutta ihan nättejähän nuo ovat noinkin, vanhalla arabian lautasella.

Kehtaisipa houkutella jonkun ystävän kastelemaan juhannuksen aikaan muita enemmän hoitoa tarvitsevia kodin koristuksia. Viher- ja parvekekasvien kannalta toivoisin viileitä päiviä (jos kastelijaa ei löydy), muuten kyllä olisi kiva saada hyvä lomasää.


Nämä lemmikit eivät tuota päänvaivaa reissun aikana...Pipanaporukka levätköön kehdossaan.

Inspiraatiota odotellessa

Jotenkin sormia syyhyttää aloittaa jotain näpräämistä. Ideat hakusessa. Tiedossa juhannuksen alla tuntikausien kököttämistä autossa. Ei maisemissakaan kyllä mitään vikaa ole näin kesäaikaan, mutta silti.

Kesänostalgiaa

Olkoon tässä kortti kesälle 2009. Tosiasiassa kuva on otettu muutama kesä sitten, kun vielä aurinko paistoi ja lämmin hiekka rahisi paljaiden jalkojen alla. Siskoni ja minä pyöräilemässä maalla, menossa kai rantaan uimaan, oli niin lämmin ilta. Kukkaset hymyilivät koko kasvoillaan tien pientareella ja mansikat lihottelivat punaisia kylkiään...Oli niin kaunista ja ihanaa.

Kukkaa pukkaa

Kävi niin ihania vieraita, että toivat kukkia. Kukkia ei voi koskaan saada liikaa. Kunpa miehetkin ymmärtäisivät sen... Tiedän kyllä naisia, joiden miehet ostavat kerran viikossa puolisolleen kukkia. Mahtaisiko siihen turtua. Entä kun niitä kukkia ei joku viikko sitten tulisikkaan. Tai tulisiko joskus mieleen, että minkä suuremman hankinnan/matkan ym. niilläkin vuosikausien kukkarahoilla olisi saanut. Jaa, ehkä olen ihan tyytyväinen etten saa mieheltäni joka viikko kukkia.

Kauniit pilvet

Joskus olen ollut järvellä, kun sadepilvet ovat alkaneet vyöryä uhkaavasti kohti. Onneksi on ollut kamera mukana, niin on voinut "hyötyä" tuosta virkistävästä kokemuksesta. Harvoin tulee otettua sateella kuvia, ne aurinkoiset päivät on jotenkin mukavampi tallentaa. Mutta eihän tämä elämä ole aina yhtä päivänpaistetta!

Aidan takana...

"Aidan takana on ruohokin vihreämpää."
-Vai onko?

Nilkan nyrjähdys

Neljäs päivä menossa nilkan nyrjähdyksestä toipumisessa. Pakollinen tököttäminen kotosalla ei minua ollenkaan haittaa; saapi kerrankin vain olla ja vaikka lojua sohvalla tekemättä mitään. Välillä on ihan hyvä pysähtyä muutenkin. Huomaan liian usein, että on tullut liikaa SUORITETTUA elämää ELÄMISEN sijaan. Kun mielessä alkavat liikaa pyöriä sanat "täytyy tehdä", "pitää tehdä", silloin on parasta pysähtyä ja rauhoittua, muuten menee kaikesta tekemisestä ilo ja pakollinen puurtaminen tulee tilalle. Ja eikös luovuuskin tarvitse aikaa ja tilaa. Minulle on tärkeää olla itselleen ja omille tarpeilleen läsnä, välillä pysähtyä huomaamaan, mitä oikeasti haluan.

Kesälaukku

Jo viimekesänä alkoi tehdä mieli turkoosin-valkean-ruskeaa laukkua ja sopivat langat talvella sitten löytyivät. Vihdoin sain virkkauksen valmiiksi ja olen tyytyväinen. Sisävuoressa on jopa kännykkätasku, mielestäni must kaikissa laukuissa. Hihna on säädettävä, että voi pitää olan yli tai käsilaukkuna.

Talvella väsättyjä

Luonnosta alkaisi jo löytyä sopivia kasveja kuivattavaksi kortteihin, tauluksi jne. Talvella kuivatut kasviaarteet ovat ylellisyyttä. Olen haaveillut kerääväni joskus ison kimpun tupasvillaa maljakkoon, voisivat olla kauniita kuivattuna.


Tässä ystävykset.