Entisaikaan

Värikollaasihaasteeseen

Kuvat kollaasissa ja alla oleva tekstin lainaus kirjasta: 

Terveyden avaimet, Harold Shryock, vuodelta 1957

"Todella onnellinen ihminen on oppinut arvostamaan asioita siten, että hän voi iloita arkioloissakin. Onnelliseen elämään kuuluu arvon antaminen sellaisille elämän pikku herttaisuuksille, jotka yleensä jäävät huomaamatta niiltä, jotka kyynärpäätaktiikkaa käyttäen pyrkivät koneistetun sivistyksemme petollisiin tavoitteisiin. Pienokaisen hymy, auringonlaskun kauneus, sadepisaroiden öinen soitto, avotulen viihtyisä loimu, havumetsän pihkainen tuoksu ja rakastetun hyväksyvä hymy - kaikki nämä ovat verrattomia pikku elämyksiä, jotka tekevät elämän arvokkaaksi."

Löysin tuon ihastuttavan, vuodelta 1957 olevan terveyskirjan, kerran lapsuudenkotini vintiltä. Monta kertaa olen kirjaa selaillut ja lueskellut pätkiä sieltä täältä. Todella hauskaa, vanhahtavaa kieltä. Viehättävää kirjassa on se, miten kokonaisvaltaisesti terveyteen liittyviä asioita käsitellään. Fyysisiä sairauksia käsiteltäessä otetaan huomioon niiden yhteys ihmisen henkiseen hyvinvointiin.

Esimerkkejä otsikoista:

Sisäiset pulmat ja ruumiinelimet

Murehtimisesta vapautuminen

Mielialat ja umpirauhaset

Hermovoiman tarkkailu

Hysterian ihmeellisyyksiä

Onnellisuuden tarve

Eikö kuulostakkin hauskalta!

Näkökulmia

Jotkut marisevat aina,

että ruusuissa on okaita;

minä olen kiitollinen, että

okaissa on ruusuja.

-Alphonse Karr-

Laskevan auringon talo

Vielä hiukan lisää noita eilisen iltapäiväkävelyni tunnelmia ja maisemia. Olen vieläkin ihan häkeltynyt, kun katselen noita kuvia. Taivas oli niin dramaattinen. Tuosta paikasta on tullut minulle tärkeä. Joen kohinaa on ihana kuunnella. Talvella vapaana virtaavaan veden ääni on tavallista kauniimpi. Tuosta äänestä tulee mieleen lapsuus ja nuoruus. Silloinkin kävelin aina läheisen joen varrelle talvella ja kuuntelin veden kohinaa. Se paikka oli silloin voimavarapaikkani. Tämä paikka on minulle nyt sellainen.

Pala taivasta

Pala taivasta

siipien alla

unelman sini

kantaa

Hiihtämässä

Pysähdytään. 

Viivähdetään hetki.

Lasketaan taakat.
Ollaan rauhassa.

Ja jatketaan matkaa.

Pienen harmaan murun talvi

Tänä talvena on satanut paljon lunta. Pidän lumisateesta.Välillä koitan metsästää vinhasti lenteleviä hiutaleita ikkunalasin läpi tassullani, mikä huvittaa kovasti ihmisemoa. Kyttään työkseni naapureiden liikkeitä keittiön ikkunasta, siitä raksukaapin vierestä. Välillä käyn kaapilla huomauttamassa, että herkkuja voisi taas tarjota. Söpöä naamaani on kuulemma vaikea vastustaa ja pieni avuton naukaisukin tehoaa aika hyvin. Vyötärönseutuni ei kuulemma saa kasvaa enää yhtään. Eläinlääkärisetä sanoi painoni olevan nyt sopiva. Kiva setä, vaikka nipisteli neulalla pyllyäni. Silti menin kiehnäämään sen jalkoihin. En kanna kaunaa. Se setä jutteli mukavia ja ihmisemokin höpötteli, vaikka yleensä se on aika hissukseen vieraiden ihmisten kanssa. Kertoili minusta kaikenlaisia juttuja. Minua hiukan hävetti ne jutut ja koitin kääntää huomion muualle, yrittämällä hyppiä kaappien päälle.

Kotona ihmisemo puhuu kesästä ja miten sitten ollaan paljon ulkona. Ja välillä muistellaan. Laitan silmät sirrilleen ja mietiskelen viime kesää, miten keskellä yötä seisottiin pihalla ja katseltiin pääskysten lentoa. Osaavatkohan pääskyset tänne uuteen kotiimmekin pesimään? Nyt ulkona on liian kylmä. Välillä pääsen pihalle, mutta käyn vaan äkkiä portailla kääntymässä ja nuuskimassa hiukan ulkoilmaa. Välillä pitää nenä kohti taivasta tuoksutella, joko kevät tulisi. Ihmisemo nauraa, että kylkeni vaappuvat kuin palkeet, kun nuuskutan niin kiihkeästi. Ulkona tuoksuu koira. Naapurustossa on niitä montakin. Naapurin koiranpentu näyttää veikeältä. Ulkona piipahtaessa menisin mielelläni soittamaan naapurin ovikelloa, mutta aina minut houkutellaan sieltä pois. En ymmärrä miksi kaikki kiva on kiellettyä. Onneksi ikkunasta näkee, kun se koiranpentu pomppii iloisesti pihalla. Oikein pitää nousta takajaloille ruutua vasten katsomaan, että näkee kunnolla.

Onnekseni ihmisemo on nyt paljon kotona. Koitan pitää sen aloillaan hyppäämällä syliin, kun se istahtaa, varsinkin tietokoneen ääreen. Kävelen näppäimistön yli, ne nappulat rapisevat kivasti tassujen alla. Olen ottanut ihmisemosta mallia, se kun aina painelee niitä nappuloita käpäläsormillaan. Ihmisemo kyllä sanoi menevänsä taas keväällä töihin, raksurahoja hankkimaan. Osallistuisin minäkin ruokakuluihin, mutta hiirijahtiin on vaikea päästä, kun ulkona ei saa olla vapaana. Aina ovella pujotetaan jotain hihnoja ympärille. Tiskikoneen alta kyllä kuuluu jotain outoa rapinaa, koitan kurkkia sinne, mutta ei täällä kuulemma hiiriä ole, joten täytyy jättää hiirihaaveet ja tyytyä jahtaamaan palloa.

Retkellä

Evo



Nyt sää alkaa taas kirkastua, mutta vielä hetki sitten oli niin harmaata ja sateista, että on paras viettää sellaiset päivät tekemällä niistä mahdollisimman mukavia.

Kaikkein mukavinta on mennä paikkaan, missä ei ole yhtään ylimääräistä ihmistä monen kilometrin päässä. Ei haittaa, vaikka joutuu tarpomaan metsän läpi, peikon askelin, lumen peittämää polkua. Miten suuri metsä voi olla niin äänetön, ei risahdustakaan, ei mitään. Muutama puu hiljalleen huojuu, ei tuule. Lumen painosta nöyrtyneet kuuset kumartavat kulkijaa. Harsovaippakoivut kätkevät sisäänsä ihmeellisiä valtakuntia. Jänisten vai kettujen? Monta salaisuutta äänetön luonto peittää.

Alkaa sataa hiljalleen jäistä tihkua. Ei haittaa. Lumi sulaa sukanvarsiin nuotiolla. Ei haittaa. Pannukahvi on kaikkia kahvimainosten ylistyssanojakin parempaa. Nuotiolla paistuneet makkarat maistuvat maailman parhaimmalta gourmet-ruualta. Olen onnellinen.

Hullutuksia -hehkuva hymy!

Japanilaiset ovat keksineet valaista hampaat värillisillä led-valoilla. Lisää juttua ja videoita täällä sekä täällä.

Olen varmaan jonkun mielestä tylsä ihminen, kun en nyt odota innolla, että tämä uusi villitys rantautuisi pian Suomeen. Tämä juttu sai kuitenkin minut pyrskähtämään nauruun, ihan vaan sen vuoksi, että kaikkea hullua sitä keksitään.

Jäinen talvisunnuntai

* * *

Kuka on sateen isä?
Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?
Kenen kohdusta syntyy jää,
kenen sylistä taivainen huurre,
kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?
* * *
Hän sirottelee lunta kuin villan hahtuvia, hän levittää kuuraa kuin tuhkaa.
Hän viskoo rakeita kuin leivänmuruja, hänen pakkasessaan vesi jähmettyy.
Kun hän käskee, jää sulaa. Hän käskee tuulensa puhaltaa, ja vedet virtaavat.

Tekstit Raamatusta: Psalmi 147 ja Job 38

Kierrätysaskartelua ja nettikameroita

Kokeilumielessä testasin pullonkorkkien käyttöä korumateriaalina. Samalla opettelin hiukan minimosaiikin tekoa siemenhelmistä. Kaulakoruja ja rintaneulalla kiinnitettäviä koruja noista syntyi. Pullonkorkit ovat kelpo kierrätysaskartelumateriaali, tosin eri pulloissa on erilaisia korkkeja ja kaikki eivät ole mielestäni yhtä hyviä ja kauniita korukäyttöön.
* * *
Hiukan ajanvietettä viikonlopuksi...
Tässä muutama esimerkki nettikameroista, joita käyn välillä kurkkimassa.

Tinttikamera
Näkymä Merelle Skotlannista
Utö
Utsjoki

Nettikameroiden pääsivu

Hidasta kasvamista

Terttuselja malttaa odottaa.

Vinkki: Terttuseljaa kannattaa leikata maljakkoon avautumaan, jos haluaa vihreää kotiin.

Kärsivällisyyttä!
Hiljaa kasvaa puu.
Latvaan aivan syyttä
kiire kantautuu.

Miksi täytyy olla
heti valmista?
Miksi sovinnolla
emme odota?

Monta päivää, yötä
vietän kuunnellen
kasvamisen työtä
vuosikymmenten.

-Anna Mari Kaskinen-

Turkoosi, lila, harmaa

Värikollaasi-haaste

Kultapronssihopea

Tänä talvena on ollut harmaiden lumisadepäivien lomassa myös niitä päiviä, jolloin auringon säteet ovat ripotelleet talviurheilumitaleja pitkin luontoa, jokaiselle tarjolle, suorituksesta riippumatta.

On jotain lähes surullista siinä, että elämän
syvimmät ilot ovat näin yksinkertaisia: tulen rätinä
takassa, kynttilän hiljainen liekki, tuulen kosketus
kasvoilla, aamun ensikajo saaren takana.

Surullista siinä on se, että meidät on jo opetettu
uskomaan että niin ei ole.

-Heli Karjalainen-

Hevosenaskelia, sitruunaa ja valoa

Tänään kuljin hevosten askeleissa. Vieressä kulki kepeä ja vallaton jänistenpolku. Minä luotin enemmän kaviollisten jälkiin. Saatoin kuvitella satojen kilojen painon kahlaamassa voimalla lumisessa metsässä. Noissa jäljissä oli minun kevyt kulkea.

Kotona kokeilin (muutamissa blogeissakin mainostettua) luonnollista puhdistusainetta eli sitruunaa kylpyhuoneen seinien ja lattian pinttymiin. Olin ajatellut aikoinani, että tässä uudessa asunnossa pidän kaakelit puhtaana, joka viikko ne puunaan, etteivät himmene. Toisin on käynyt. Tänään sitten muistin tuon sitruunan. Jääkaapissa ei sitruunaa nyt ollut, mutta sitruunatäysmehua sitruunan mallisessa, keltaisessa muovipullossa löytyi. Kylläpä lähti pinttymät helposti. Taitaa sitruuna olla tästä lähtien kylpyhuoneen pesuaineista ykkösasemassa. En pidä keinotekoisista myrkyistä, kun ne ärsyttävät ihmisten ja nelijalkaisen ystävämme hengitystä ja ihoa.

Sisustamiset ovat jääneet vähälle, mutta minun raataessa töissä, oma-aloitteinen ja hyvällä itsetunnolla varustettu puoliskoni on tehnyt (puolestani?) hankintoja kotiimme. Tuo lamppu maksoi kirpputorilla noin kuusi euroa. Oli kuulemma neutraalin värinen ja hyvinhän se sopiikin kotiimme. Hintalapputarran jäljet irtosivat kätevästi voilla. Hyvä luonnontuote sekin. Kun vielä ripottelin soodaa eteisen matolle ennen imurointia, sain raikkaan tuoksun jostain syystä tunkkaisen hajuiseen, kylläkin puhtaaseen mattoon.

No, tulipa nyt tässä hiukan vinkkejä niille, jotka eivät vielä tiedä noista kotoisista puhdistusaineita. Niin ja muistakaa kokeilla myös etikkaa puhdistukseen!

Metsän pieniä ihmeitä

Oravan portaat.

En voi käsittää miten tuo lumipallo pysyy tuossa risun nokassa ja miten risu ei katkea! Ihan vaan ilmassa kelluu! Höh!

Kasvot vasten harmaata taivasta

Tänään kuljin lumisia polkuja kasvot vasten harmaata taivasta.


Mietin kulkiessa tuulen huminaa puissa.

Kuljin läpi laakson, pitkin peltojen laitaa.
Ali siltojen seurasin jokea.

Tumman hämärän läpi taistelin mäen harteille kohti katuvaloja kotiin.

Ikkunassa vastassa pienen harmaan kissan olemus.

Lakasin rappuset, vein roskat, keitin kahvit, sulatin pakkasesta joulutortun ja kuuntelin Vesa Matti Loirin Rikkinäisen laulun vielä kerran.

Tänään oli hyvä päivä.

Kissamaista

Kirjasta: Oodi kissalle, Leonard Michaels

Ja päättyihän se joulu, vaikkei kissakaan sois, joulukuusi viedään pois pois pois....

Elämän rikkaus

Matka enemmän
kuin tämä kuljettu tie
kuin maisema ympärillä.
Mukana unet ja pelot
kivut ja toivot
menetetyt mahdollisuudet
harha-askeleet ja voitontanssi
sanotut sanat
sanomattomat
ihmiset kohdatut
kohtaamattomat.

Elämä on enemmän.
Mutta vain yksi silmäntäysi
kerrallaan.
Yksi askel

-Maaria Leinonen-

Miten paljon enemmän päivän mittaan tapahtuviin hetkiin sisältyykään kuin mitä tajuamme, tiedostamme, koemme. Mikä merkitys on valinnoillani, sillä miten suhtaudun, asennoidun asioihin. Tartunko asioihin taistellen, toivoen ja uskoen hyvään, vai luovutanko pelon ja epäilyksen kaihertaessa mielen sopukoissa. Kaadunko ensimmäisen esteen edessä vai yritänkö edes. Osaanko iloita onnistumisista ja kasvaa niiden myötä, löytää ne voimavarakseni tulevissa haasteissa.

Niin paljon mahtuu asioita myös niihin hetkiin, kun kohtaan toisen ihmisen. Ihminen on salaisuus, ihmiselämän mittainen arvoitus mukanaan, mieltön rikkaus. Kuitenkin niin hauras, haparoiva jokainen kohtaaminen, mahdollisuus ymmärtää väärin tai löytää yhteys, ymmärrys. Uskon kuitenkin, että kun uskaltaudun aitona omana itsenäni, ilman pätemisen tai naamioitumisen tarvetta olla olemassa, löytyy myös tie ihmisten välille.

Olen kiitollinen tästä päivästä, pienten hetkien merkityksen huomaamisesta, siitä että olen malttanut olla melko levollisesti läsnä jokaisessa hetkessä, jokaisessa kohtaamisessa.

Vihreä-valkea-musta

Värikollaasihaasteessa vuorossa nämä kolme väriä. Tykästyin niin tuohon värikolmikkoon, että innostuin tekemään kaksi kollaasia.

Värikästä vuotta 2011 myös värikollaasiporukalle!