keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Syksyn kirkkautta







Täytyi etsiskellä koneelta vuoden takaisia kuvia, kun en nyt kuumetoipilaana pääse ulos loikkimaan. Nämä kuvat on otettu syyskuun viimeisellä viikolla vuosi sitten.

Syyskuu sitten jättää tänään hyvästit ja ottaa vastaan lokakuun.

Pelastin yömyöhällä parvekkelle unohtuneen tuoksutraakkipuun. Aamulla tarkistin mittarista yön alimman lämpötilan parvekekorkeudelta (toinen kerros). Nollassa oli lämpötila käynyt. Maan pinnalla on ollut varmaankin pakkasen puolella. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä täällä meillä, luulisin.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Uudet kujeet





On tainnut Peppi Pitkätossu saada vallan päättää meidän keittiön sisustamisesta viimeaikoina. Ensimmäinen maanantai-koekappale tuolin päällyksiä nyt valmiina. Toiselta puolelta punasävyiset, toiselta sinisävyiset. Pieniä korjauksia tuohon malliin pitää vielä tehdä, täydellisyyden tavoittelija kun olen. Kun vielä löytyisi puna-valko-kirjavaraidallinen mattopari punaiselle kaudelle.

Pieniä sisusteluja on tullut muutenkin tehtyä tavallista enemmän, kun nyt on aikaa ollut runsaammin käytössä. Sain äidiltä uuden päiväpeiton, jolle hänellä ei ollut käyttöä. Päiväpeitosta tulikin sitten verhot meidän olohuoneeseen. Ehkä ei ihan ne unelmaverhot, mutta paremmat kuin entiset. Valmisverhojen pituuteen ei voi muuten luottaa. Ostettiin joku aika sitten Ikeasta valmisverhot, joiden pituuden piti olla 2,5 m. Kotona kävi ilmi, että pituudesta puuttui lähes 20 cm. Nyt olen sitten joutunut jatkamaan noita verhoja toisella kankaalla, kun olisi tullut kalliimmaksi lähteä viemään niitä takaisin kauppaan.

Aika neutraaleja luonnonvärejä olen suosinut sisustuksessa, siksi vähän arveluttaa tuo tikkutuolinpäällysten väritys. Tosin helmenharmaan ja harmaansinisen liitto yhdistettynä valkeaan on ollut jo kauan suosiossani muutenkin. Punaista olen aina vierastanut, joulunakin. En voisi kuvitellakkaan punaista makuuhuoneeseen, punainenhan aktivoi ja aiheuttaa levottomuutta enemmänkin kuin rauhoittaa. Jos päätä särkee tai on jotain sairautta, punainen lisää minulle tukalaa oloa, suorastaan ahdistaa. Raikas punavalkoinen voi kuitenkin kesäaikaan olla ihan kiva keittiössä, silloin tuon väriyhdistelmän tuolinpäällyksiin keksinkin.

Kai tuo eri väreihin ja tyyleihin viehtyminen menee samoja ratoja, kun elämäntilanteet, fiilikset yms. Kai siitä löytyisi paljonkin psykologista pohdittavaa ja tulkitsemista omankin elämän suhteen. Ihan mielenkiintoinen aihe sinänsä.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Hännän huisketta



Viikonloppu hujahti ohi yhdessä hännän huiskauksessa. Viehättäväluonteinen neiti tuo meillä hoidossa ollut dalmatialainen. Hieman ujo mantelisilmä ainakin alkuun oli. Vähitellen suli jännityskin, niin että reippautta ja rentoutta myös löytyi. Kiva saada vaihtelua omaan lemmikittömään elämään. Samalla tuli alustavasti testattua mieheni mahdollinen koira-allergia. Mitään ei ainakaan näin lyhyessä ajassa ilmaantunut. Kun vielä sen kissa-allergian saisi pois hoitumaan. Harmi, ettei siedätyshoitoja siihen ole noin vain saatavilla. Eläimillä kun on niitä muita hyviä terveysvaikutuksia ihmiselle, ainakin mielelle.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Yks hyvä kirja



Olen vuosikymmenen tauon jälkeen löytänyt uudestaan kirjaston runohyllyt. Yksi runohyllyjen uusista löydöistäni on Aino Suholan kirja "Rakasta minut vahvaksi". Kirja oli minulle mieletön elämys. Tuo kirja on täynnä juttuja ja runonpätkiä tavallisten ihmisten tavallisesta elämästä, roisisti, huumorilla ja osuvan syvällisesti kuvattuna. Tässä muutama pätkä (sanojen ja lauseiden sijoittelut eivät ole kirjan mukaisia, kun en saanut niitä näkymään tässä oikein):

"Elämästä en muuta tiedä kuin suorituksen.
Ja se suoritus on kenellä mitäkin,
ja kun ne kaikki kenellä mitäkin sotketaan,
arki on sitä, että se,
joka sekoilee memonsa ja mikronsa ja mobiransa kanssa,
sanoo, että voi, kun sais olla päivän kotona.

Ja se, joka on päivän kotona, sanoo, että voi,
kun joskus pääsis täältä päiväksi ulos,
kun pullat palaa ja puuro kuivuu ja sukat kastuu,
kun pissaa tulee ja kakkaa tulee, mutta uni ei tule.

Ja mummu sanoo, että voi, jos tänään tulis kakka,
kyllä olis hyvä päivä!"

* * *

"Timantit hioutuvat
vain kovassa
puristuksessa.
Yksinäisten öiden
kuumuudessa."
-
"Huomisen ovella pyydän edes yhden pisteen vihjettä.
Mutta elämää ei eletä kirjojen, kalvojen,
ranskalaisten viivojen kautta, vaan ihon, silmien ja korvien.
Niin, että antautuu nahattomaksi.
Tuskan, pelon, toivon vereslihalle.

Säntäilemme sudentarhoissamme kuin pelästyneet eläimet uskoen,
että elämä on hyvää, kun se on helppoa.
Mutta niin ei elämä ole. Se on syvempi.

Vasta, kun pelkoni, tuskani ja kaikki haavojeni
visvat purkautuvat surun sakeana laavana,
voi ilo solista ja itkun ääni.
Ja kipu ja kirkkaus vaihtelevat niin kuin
ahdistuksen ja toivon vuoksi ja luode, enkä enää pelkää.

Minun on käytävä kivun silmään.
Uskallettava pimeään.
Ja kun uskallan särkymisen pimeään, tajuan, että
mustassa on kaikki värit."

perjantai 25. syyskuuta 2009

Hyvää ja huonoa


Huopaheijastimia

***

Viikonlopuksi on suunnitteilla mukavaa: laikukas, pitkäkoipinen ja -häntäinen koiraystävä haetaan viikonloppuhoitoon. Lisäksi on sovittu kyläilyreissu. Suunnitelmia hankaloittaa omituinen lämpöily-lihaskipuilutauti, joka on vaivannut jonkin aikaa. Olisiko jotain flunssaa, kun tuollaistakin on kuulemma ollut liikkeellä. Särkylääkkeiden avulla tolpillani pysyn, mutta ei viitsisi levittää ympäristöön, jos tarttuvaa lajia sattuu olemaan.

Palailen tänne sopivan hetken tullen. Ensiviikolla viimestään.

Hyvää viikonloppua!

torstai 24. syyskuuta 2009

Tasan




Valokuvatorstaissa
haasteen aiheena vuodenajan innoittamana TASAN. Haastetta sai käsitellä vapaasti, mutta päädyin täällä kertaa osallistumaan kahdella kuvalla, jotka kuvaavat ajankohtaista syyspäiväntasausta, joka oli eilen. Syyspäiväntasauksessa aika auringonnoususta auringonlaskuun on 12 tuntia koko maapallolla.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Hupaisat kyltit









Halvat on mulla huvit.

Olen törmännyt viikon aikana mielestäni hauskoihin kyltteihin. Kyltit ovat ihan asiallisia sinänsä, mutta jollain kummallisella huumorisilmällä olen niitä katsellut. Yhdessä kuvaamatta jääneessä kyltissä hevosaitauksen luona luki: "hevoset purevat ja potkivat". Heposet olivat kyllä niin ystävällisen näköisiä aidan takana, että ihan harmitti niiden puolesta. Nuo eläimistä varoittavat kyltithän tietysti suojelevat eläimiä tuhoisilta ihmisiltä ja kannatan niitä ehdottomasti.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Tietopaketti geokätköilystä


Gepsi näyttää tietä ja etäisyyttä pyörän sarvikkoon kiinnitettynä. Onnistunut syntymäpäivälahja mieheltäni minulle :)

Tämä kätkö oli infotaulun jalustan alla.

Tämä kätkö oli näkymättömissä onton puun sisällä.

Rasian sisältöä.

Moni on varmaan lukenut lehdistä juttuja geokätköilystä, melko uudesta harrastusmuodosta. Ajattelin kuitenkin kerätä tähän hiukan perustietoa asiasta, jos joku ei tiedä mitä kätköily on tai on kiinnostunut aloittamaan harrastuksen.

Kätköily sopii kaikenikäisille ihmisille. Olen kuullut, että siitä on tullut yhteinen harrastus esim. isovanhemmille lastenlasten kanssa, murkkuikäisille yhdessä vanhempien kanssa, pariskunnille jne. Vein viime kesänä 74-vuotiaan isäni yhteen bunkkeriin tutustumaan kätkön etsintään. Isä löysi kätkön ja oli aivan innoissaan jutusta.

Kätköily ei vaadi varsinaisesti paljon mitään muuta kuin nettiyhteyden ja gps-laitteen (voi jonkin verran etsiä ilmankin). Perehtymistä asia vaatii ja suositeltavaa on ensin lukea tarkasti ohjeet. Mielestäni harrastuksen aloittaminen ei kuitenkaan ole sen vaikeampaa kuin esim. blogin luominen ensimmäistä kertaa. (Tosin mulle molemmat tuottivat hermojen menetyksen monta kertaa!)

Kätköjä löytyy kaupungeista, rakennuksista, maalta, metsästä jne. Eli ei vaadi sen kummempaa kuntoa tai retkeilytaitoja välttämättä. Geocache.fi sivuilta löytyvät piilotetut kätköt. Noilla sivuilla näkee kätköt esim. paikkakunnittain kartalla, maastoluokitukset, vaikeusasteet, kätköjen luokittelut jne. Kätkötyyppejä on erilaisia. Joissain joutuu esim. ratkaisemaan arvoituksen, jotta saa koordinaatit selville.

Eli lyhyesti:

1. Valitset kiinnostavan kätkön nettisivulta ja tiedot siitä.
2. Tallennat koordinaatit gps-laitteeseen ja selvität kartasta, missä kätkö suurinpiirtein sijaitsee.
3. Menet kätkön läheisyyteen ja suunnistat gps-laitteen osoittaman nuolen mukaan kätkölle. Gps-laite näyttää etäisyyden kätkölle, joten suunnistaminen on helppoa.
4. Kätkön löytämiseen voi olla myös piilottajan laittamia vihjeitä nettisivulla. Kätkön koko voi vaihdella suurinpiirtein filmipurkista isompaan laatikkoon. (Pienin löytämäni kätkö oli sormenpään kokoinen :))
5. Kun löydät kätkön, kirjaat lokikirjaan (yleensä vihko tai paperirulla) nimimerkilläsi löytösi. Rasiassa voi mahdollisesti olla vaihtareita, eli pikkutavaroita (yleensä lasten mieleen) tai geokolikko tai reissaaja, jotka siirretään johonkin toiseen kätköön. Purkki piilotetaan takaisin, mistä sen on löytänyt. Vinkki: kun kirjautuu kätköilijäksi geocaching.com -sivuilla, kannattaa valita nimimerkki, jonka haluat näkyvän lokikirjassa julkisesti.
6. Lopuksi kirjaat käyntisi kätköllä nettisivulle, johon olet rekistöröitynyt.

Hyödyllisiä linkkejä, joihin kannattaa tutustua ensin tarkasti:

Geokätköt
Pekan geokätköilysivu
Geokätköily-wiki
Geocache.fi
Geocaching-The Offical Global GPS Cache Hunt Site

Kerron mielelläni lisää, jos on jotain kysyttävää.

Taidemetsässä













Osuin sattumalta keskellä kylää, metsässä olevaan taidenäyttelyyn. Näyttely oli kiva piristys, varsinkin kun sitä ei ollut osannut odottaa, kun oli menossa muualle. Teosten laadukkuudesta tai taiteellisuudesta en sano mitään, kun en näyttelyä sillä silmällä katsellut, enkä niin paljon taiteesta ymmärrä. Teokset metsässä olivat kuitenkin elämys. Tuli hyvä mieli siitä, että aina ei tarvitse suhtautua asioihin vakavasti, vaan mielikuvitus, lapsenmielisyys, leikkisyys on sallittua. Ainakin sellainen vaikutus teoksilla minuun oli, vaikka vakaviakin aiheita löytyi. Taiteessa ei tarvitse aina ymmärtää kaikkea, vaan tunteet ja elämys ovat myös tärkeitä. Täällä lehtijuttu näyttelystä kiinnostuneille.

Yhtenä päivänä tuli Yle Teemalta elokuva Picasso-arvoitus, jossa taiteilija piirsi ja maalasi teoksia suoraan filmille. Jos tuo elokuva tulee joskus uusintana, niin suosittelen katsomaan! Lumoavaa taltioinnissa oli nähdä miten taitavasti Picasso rakensi kuvia. Viivat, muodot, suhteet, värit -kaikki taitavasti kohdallaan. Aivan kuin leikkien taiteilija teki kuvia ja kuvista tarinoita. Teokset hävitettiin nauhoituksen loputtua, joten filmi itsessään on taideteos.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Höperönpöperöt jutut





Olen tässä pähkäillyt, että syksyssä ja keväässä on jotain samaa. Samoin kuin talvessa ja kesässä. Naurakaa nyt vaan ensin rauhassa höperöille ajatuksilleni. Kerron mitä tarkoitan.

Muutos kesästä syksyyn on suuri. Ilmat kylmenevät, valo vähentyy, luonnossa tapahtuu paljon. Talven tulo on enemmän liukumaa syksystä. Syksyllä tapahtunut muutos vain syvenee. Samoin käy keväällä. Valo lisääntyy hurjasti, ilma lämpenee ja luonto muuttuu. Kesä onkin sitten jatkumoa tapahtuneelle kevään muutokselle. Itse huomaan nuo muutokset selvästi sekä syksyllä että keväällä siinä, että tulee jossain vaiheessa herätys, että on aika kaivaa toisenlaista vaatetta päälle, eikä koskaan tunnu olevan ajantasalla, kun ei ole oikein kylmä eikä lämminkään. Syksyllä pyörän lamppu on aina kadoksissa, illan pimeys yllättää ja aikaa tuntuu olevan vähemmän, nukuttaa enemmän, haluaa syödä enemmän herkkuja jne. Kun tämä prosessi on syksyllä käyty läpi, ei talven tulo ole enää mitään ihmeellistä. Keväällä sama rumba menee toisinpäin.

Kun nyt alan vähitellen vaipua talvihorrokseen sohvannurkkaan, voi tämä blogikin hiukan muuttua. Varoitukseksi niille, joita muutokset eivät miellytä, mutta kaikkiahan ei voi miellyttää. En tiedä itsekkään mitä muutoksia tulee, vai tuleeko, mutta jotain murusia tänne aina heittelen, nokkikaa pois mikä kelpaa. Voi olla, että myöhemmin on tarjolla pelkkiä talipalloja ja auringonkukan siemeniä :D Pitäisikö muuttaa silloin blogin nimeksi "Lintulaudalla"...Tervetuloa vaan kaikki hömötintit, varpuset, punatulkut ja oravat.

No, syksy on kuitenkin vielä kauneimmillaan, tai oikeastaan täällä etelässä on välillä melkein kesäistä. Puissakin on oudon vähästi värejä, vielä aika vihreää. Odotan kuuraa nurmelle ja puiden oksille, kirpeää ja pirteää.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Hitaasti







Kun kulkee hitaammin, ehtii nähdä enemmän. Ja kun pysähtyy, ehtii nähdä ne pienimmätkin yksityiskohdat, kuulla pienimmätkin henkäykset, haistaa pienimmätkin vivahteet.

Katsotaan puita. Niillä ei ole kiire minnekkään. Ne huojuvat tuulessa. Myrskyssä heikoimmat kaatuvat ja jäävät nojaamaan toisiin puihin, niihin lähellä seisoviin. Puilla ei ole kiirettä edes uudistua. Hitaasti lehti toisensa perään muuttaa väriä ja leijailee maahan. Rauhassa silmut muhivat ja tulevat lehdiksi keväällä. Rauhassa, silti ajallaan, ei liian myöhään, ei liian aikaisin.

Entinen pomoni sanoi, että kun on paljon töitä ja kiire, silloin on aika pysähtyä istumaan. En ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Nyt ymmärrän. Ja sanoihan joku, että mikä kiire täällä valmiissa maailmassa.

Syksyisen kaunista viikonloppua ja leppoisia hetkiä kiireen keskelle!

torstai 17. syyskuuta 2009

En välitä hittojakaan...



Tällä viikolla Valokuvatorstain haasteena on sitaatti:

--- ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” ---

(Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä, suom. Sirkka Alanko, Tammi 1996.)


Rasvakeskustelu velloo milloin innokkaammin, milloin laimeammin. Virallisten ravintosuositusten mukaan pitäisi välttää noita kuvassa olevia tuotteita. Vastakkaisiakin mielipiteitä löytyy.

Itse syön voita, kermaa ja merisuolaa. Ruokahaluni on huono ja vielä huonompi se olisi, jos pitäisi syödä kevyttuotteita tai vähäsuolaisia ja pitkälle jalostettuja tuotteita.

Mikä on terveyteni?

Paino: Köykäinen (joku terkkari väittää, että liian alhainen)
Veren rasva-arvot: Keskiarvoja huomattavasti paremmat
Verensokeri: Hyvä (joskus liian alhainen)
Verenpaine: Hyvä (joskus liian alhainen)

Sukurasitus sydän- ja verisuonitautien suhteen: Riski äidin puolelta suuri, mutta olen tullut ilmeisisti isän sukuun (ongelmia joskus liian alhaisesta verenpaineesta ja verensokerista).

Jatkan voin, kerman ja merisuolan käyttöä ruuassa, että saisin edes jotain suustani alas, eikä tuuli veisi mukanaan.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Parvekekukkien hyvästit









Juon melkein joka aamu kahvin parvekkeella. Nykyisin täytyy vetäistä villatakki päälle, että tarkenee. En tiedä minne saakka syksyä tarkenen. Ehkä sinne saakka kun viimeiset parvekekukat heitän roskiin suojaamasta parkkipaikkanäkymiltä. Alkavat jo olla aika resuiset, poisheitettävät, kaikki muut paitsi kelloköynnökset. Ehkä sitten, kun kelloköynnösten aika loppuu, kiinnitän jouluvalot ja kuusenhavut kehikkoon ja jatkan aamuhetkeäni niiden suojissa. Kukkalaatikon persiljat jo pakastin. En tiedä kuinka paljon ne olivat imeneet parkkipaikan saasteita ja naapurin tupakoita. Myrkkypersiljoita? Voi tätä kaupunkielämää!

Ei aina uskoisi päivien lämmössä, että on syyskuu. Eilen käveltiin Suomen suurimman lähteen Sääksjärven hiekkarannalla. Joku mies otti aurinkoa ilman paitaa. Otti aurinkoa! Syyskuussa!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Väärään aikaan







Erehdyin lenkkipolulle väärään aikaan. Ei minun siellä pitänyt kulkea. Minä metsien koluaja. Kipeä polvi vaatii tasaista maata, ei metsää, ei muhkuraisia polkuja, ei kiipeämistä. Siksi olin lenkkipolulla.

Outo kulkija. Kamera kädessä. Hanhia lentää yli. Ojassa osmankäämit ilta-auringossa. Ei mitään outoa, jos olisi eläkeläisten, kotiäitien ja työttömien aika. Aamulla, päivällä? Ei, erehdyin illalla. Kauhtuneissa housuissa, nuhruisessa hupparissa reikä. Ohi kulkevat lenkkeilijät; tuoksuvat parfyymeille, uutuuttaan kirkkaat urheilumerkkivaatteet, iPod:it. Eivät kuule napit korvissaan hanhien laulua, eivät näe kuin sykemittarin ranteessaan. Minä outo, leijailen ilta-auringon sokaisemana muissa sfääreissä. Outo hiippailija väärään aikaan, väärillä poluilla. Ihmisten aikaan, ihan toinen maailma. Seuraavan kerran menen aamulla. Samoissa kauhtuneissa ja reikäisissä. Leijailen muissa maailmoissa. Ilman ihmisiä.

Onneksi asun ihmisten ilmoilla, enkä korvessa yksikseni. Olisin kai pian outo kylähullu, oikeasti outo, puidenhalailija. Kasvaisi pian hiuksista naava ja varpaiden väleissä sammalet. Nyt pakko välillä palata maanpinnalle, näyttää ihmiseltä, ihmisten joukossa, ihmisten aikaan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Reissu Osa 7/7 Viimeiset tunnelmat









Näin suljen oven kesän viimeisten muisteloiden. Pysyköön kesätalon ovet kiinni syksyn viimoilta. Talletettu tunnelmat ja tuoksut, kantamaan läpi pitkän vuodenaikojen kaaren, ensi kevääseen. Tulkoon talven tuiskut ja tummat ilmat. Olen valmiina vastaanottamaan syksyn värit ja talven mustavalkoisen maiseman. Ei enää haikeana, vaan uteliaana odottaen tulevaa.

Epätäydellinen ihminen



"Mitä suurempi tarve minulle on arvostella, halveksia tai tuomita muita, sitä pinnallisempi itsetuntemukseni on. Voin jopa tarvita muiden virheitä, jottei minun tarvitsisi tarkastella omiani.

Mitä enemmän minun on ollut pakko käydä kohti omaa pimeyttäni, sitä vähemmän on varaa tuomita muita. Yritän vain kaikin voimin etsiä armoa itselleni, jotten murskaantuisi syyllisyyteni ja häpeäni alle. Ja kun löydän sen ihmeen, että minua rakastetaan heikkoudestani huolimatta, tai jopa sen takia, alan ymmärtää, että näinhän se on kaikkien kohdalla. Epätäydellinen ihminen on rakastamisen arvoinen."

-Tommy Hellsten: Matkalle pääsee, jos pysähtyy-

***

"Elämä
armahda minua
anna pysyä ihmisenä loppuun asti.

En halua tulla vahvaksi
jos ei voi olla vahva
tulematta kovaksi ja armottomaksi.
Liian paljon sellaista vahvuutta
olen kohdannut ja tullut haavoitetuksi.

En halua tulla suureksi
jos ei voi olla suuri
alistamatta ahdistamatta
ja pienentämättä muita.
Liian paljon sellaista suuruutta olen kohdannut
ja tullut nöyryytetyksi.

En halua tulla kaikkivoivaksi
jos ei voi olla oikeassa tuomitsematta muita
asettumatta toisten yläpuolelle.
Liian paljon sellaista ylemmyyttä olen kohdannut
ja joutunut kokonaan eksyksiin
tuuliajolle.

Eläin pysyy eläimenä
kasvi kasvina kuolemaansa saakka.
Vain ihminen voi muuttua toiseksi
tulla eläimeksi, raatelevaksi pedoksi
kovettua, muuttua kiveksi.
Sellaiselta varjele minua elämä.

Anna minun pysyä ihmisenä.
Elävänä. Tuntevana.
Vaikka kivulla."

-Maaria Leinonen-

Armollista ja rakkauden täyteistä tulevaa viikkoa sinulle!

lauantai 12. syyskuuta 2009

Reissu Osa 6/7 Ilta Saimaalla













Elokuisen lomaviikon muistelot lähenevät vähitellen loppuaan.

Ajelimme eräänä kauniina iltana järvimaisemissa. Tunnelmaan sopivasti radiossa soi Eino Grönin Ilta Saimaalla. Tunnelma, maisemat ja kappaleen sanat eivät olisi voineet sopia paremmin yhteen.


- Ilta Saimaalla -

Rannalla Saimaan näin mietiskelen,
katsellen kauaksi seljille sen.
Laineiden laulu on rauhoittavaa,
kun päivä päättyy ja yö tulla saa.

Kun on ilta Saimaalla, unhoitan muun,
kaisloihin tuulikin jää haaveiluun.
Rintaani rauhan niin tyynen mä saan,
Saimaa on illalla kauneimmillaan.

Paljonhan Saimaalla seilattu on,
vielä sen sielu on koskematon.
Kauneimmat saaret ja seljät on sen,
Saimaalla aina oon onnellinen.

Kun on ilta Saimaalla, unhoitan muun,
kaisloihin tuulikin jää haaveiluun.
Rintaani rauhan niin tyynen mä saan,
Saimaa on illalla kauneimmillaan.

(san. Sauvo Puhtila)

torstai 10. syyskuuta 2009

Rajattu



Rajattu on aika kesän ja niittykukkien.

Valokuvatorstaissa aiheena rajattu.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Paratiisissa tänään







Tuli tarkasteltua maailmaa kameralla hiukan alavinkkelistä ylöspäin tänään. Aurinko sai ruskan värit jo hehkumaan mustikan varvuissa. Viljapellon uumenista löytyi myös aurinkoista tunnelmaa. Leppäkerttujen highway harmaantuneessa kannossa näytti rankalta urakalta kiivetä. En tiedä minne olivat matkalla, kuusi leppistä. Ihana paratiisi...



Olin myös puolukkametsässä. Polvillani mättäällä mietin, että vaikka olen syvällä metsässä (niin syvällä kuin uusimaalaisessa metsässä vaan voi olla!), ei vastaani juuri voi muita eläimiä kävellä kuin peuroja ja ilveksiä, joita alueella on nähty aika usein. Olin juuri ehtinyt ajatella tuon ajatuksen, kun käänsin päätäni ja huomasin tuijottavani suoraan korkealle kohottautuneen, kieltään lipovan mustan otuksen silmiin. Kyllä säikähdin! Olin kai esteenä Herra tai Rouva matelijan päivämatelupolulla. Olihan lämmin, aurinkoinen päivä ulkoiluun. Säikähdyksestä ja tärinästä sekä kameran taskusta kaivamisesta johtuen emme ehtineet tarkemmin esittäytyä (siksi Herra tai Rouva). Hetken minua tuumattuaan musta otus jätti tuijottamisen ja mateli arvokkaasti koloonsa. Olin hiukan häkeltynyt, mutta jatkoin poimimista, kylläkin vähän kauempana, etten häiritsisi uuden tuttavani mahdollisia päiväunia. Käärme näytti kyllä ihan ystävälliseltä, mutta silti... Viimeksi tuossa metsässä vieraillessani tutustuin rohkeaan oravaan, jonka kanssa vaihdoimme silmäkkäin päivän kuulumiset. Ei näyttänyt kurrella olevan kiire minnekkään. Onpa mukava mennä taas joskus tuonne metsään, kun noita hyvän päivän tuttuja alkaa sinne kertyä! Tosin, täytyy kai tästä lähtien varautua tapaamisiin kyypakkauksen kanssa.

En tiedä oliko tuo käärme musta kyy vai rantakäärme. Rantaa ei tiettävästi lähellä ole. Paikka oli kuiva kangasmetsä. Hyvää kuvaakaan en ehtinyt tärinältäni nappaamaan.