Helmikuuta kohti

 

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista!

Virkistystä luonnosta

Talvi on kaunista aikaa, mutta pimeys ja kylmyys meinaavat välillä viedä voimat. Koska ulkoilu ja luonnossa oleilu tunnetusti virkistävät, olen pyrkinyt ulkoilemaan mahdollisimman paljon myös talvella. Usein ulkoilu on vain pieni lenkki sivutiellä ja postin hakeminen postilaatikosta tai pihan lumityöt. Joskus lähden kuitenkin pidemmälle lenkille lähimetsään tai jos miehelläni on aikaa, lähdemme yhdessä autolla jonnekkin luontopolulle.

Viimeksi kävimme kauppamatkan yhteydessä katsomassa Tahkovuorta. Pakkasta oli reilusti yli -20 astetta, joten suunnitelmissa ei ollut paljon kävellä, lähinnä vain käydä tutustumassa Tahkovuoreen. Paikka oli minulle tavallaan ennestään tuttu, sillä nuorena, 80-luvulla kävin siellä joitain kertoja laskettelemassa. Alueella taisi olla silloin vain jokunen rinne ja ravintola yöpymispaikkoineen. Nyt paikasta oli kasvanut suuri kylä lukuisine majoittumis- ja ruokapaikkoineen. Jopa muutama ruokakauppa kylästä löytyi ja lukuisia harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia niinkuin laskettelukeskuksissa tuppaa olemaan. Meitä ei nämä palvelut kiinnostaneet, vaan halusimme nähdä rinteet ja maisemia.

Löysimme tien laskettelurinteiden takaa, josta pääsi vuoren huipulle katsomaan maisemia. Valitettavasti lumitykit olivat päällä, joten huippu oli lumisumussa ja näkyvyys rinteiden suuntaan huono. Minulla unohtui kameran muistikortti kotiin, mutta onneksi oli kännykkä mukana. Kaunista luontoa tuolla kuitenkin oli.

Tulppaanien aikaa

Vaikka tykkään, että tulppaanit ovat kauniimpia kukkiessaan puutarhassa kesällä, ei talven ensimmäisiä leikkotulppaaneja voi vastustaa. Kukkakaupasta voisi saada erikoisempia ja parempia tulppaaneja, mutta olen tyytynyt nappaamaan marketin tulppaaninippuja, jos vaan näyttävät tuoreilta ja hyväkuntoisilta.

Kun tulppaanit viikon jälkeen alkavat olla huonoja olen pakkasilla jäädyttänyt niistä jäätauluja. Matala peltinen kynttiläausta on osoittautunut hyväksi siihen tehtävään. Laitan kukat astiaan ja lisään kannulla kylmää vettä reunoja myöten (reuna on noin 2 cm korkea). Lopuksi lisään laitaan narusta solmitun lenkin kiinnitystä varten. Kukkien ei tarvitse upota veteen, oikeastaan se ei onnistukkaan, kun jäävät kellumaan veden päälle. Valmiit, jäätyneet kiekot laitoin roikkumaan kuistin amppelikoukkuun amppelivitjalla.

Tammikuun alku

 

Kylläpä on ollut ihana alku vuodelle, kun aurinko on näyttäytynyt muutamana päivänä. Ilmatieteenlaitoksen mukaan aurinko ei paistanut joulukuussa meillä ollenkaan. Saman havinnon tein itsekkin. Lunta sen sijaan tuli tavallista enemmän ja sitä onkin nyt noin puoli metriä.

Muutamina öinä olen nähnyt unta keväästä. Peipposen laulaessa kitkin pihalla rikkaruohoja sulasta kohdasta hankien vierestä. Toisessa unessa sitruunaperhoset lentelivät kirkkaassa auringon paisteessa. Ihmettelin unissa, että tulipa kevät nopeasti!

Kylillä

 Loppiaisen ulkoilut potkurilla kylänraitilla.

Tunnelmia

 

 

 

 

 

Kiitos uuden vuoden toivotuksista! 

Vaikka viime vuosi oli monella tapaa haastava, olen pohjimmiltani kiitollinen monista asioista.

Olen kiitollinen uusista mahdollisuuksista joita olen saanut mennäkseni elämässä eteenpäin.

Olen kiitollinen, että moni hankala asia on lopulta kääntynyt parempaan suuntaan.

Olen kiitollinen monista kauniista asioista, joita on ollut mahdollista kokea ja nähdä.

Olen kiitollinen ihmisistä, joilta olen saanut tukea.

Olen kiitollinen yllättävästä voimasta jonka olen itsessäni havainnut vaikeuksien keskellä.

Olen kiitollinen uudesta kodistani ja asuinympäristöstä.

Olen kiitollinen Suomen kauniista luonnosta ja isänmaasta, jossa on hyvä elää.

Paljon monesta muustakin asiasta olen kiitollinen.