Vielä ennen tulppaani- ja kevätkukkapostausta vähän tunnelmia joistakin viime kesän suosikkikasveistani ja kasviyhdistelmistä puutarhassani. Osa kasveista on jo esiintynyt täällä aiemminkin, mutta kaikki kuvat ovat uusia.
 |
Japaninakileija Cameo Rose & White |
Tykkään akileijoista, mutta koska pihani on melko uusi, siellä kukkii vasta yksi akileija, vaaleanpunakukkainen japaninakileija, joka jää matalaksi, toisin kuin tutummat lehtoakileijat. Sattumoisin sen viereen osui kirkkaanpunaista tulppaania, joka kukkii samaan aikaan akileijan kanssa. Oikeastaan nämä ovat aika ihanat yhdessä, alkukesän raikkaina kukkijoina.
Tästä neilikasta en ole varma, onko sulkaneilikka, koska olen kasvattanut sen mökkipuutarhan kasvipistokkaasta. Tässä penkin osassa kasvaa paljon hopealehtisiä kasveja, joten samansävyisenä neilikka pääsi harmahtavanvihreiden maksaruohojen väliin. Tykkään neilikan hempeästä sävystä, tätä haluaisin penkkiin lisää.
Tästä nopeasti leviävästä (iso?)maksaruohostakaan en tiedä tarkemmin muuta kuin, että sitä on helppo lisätä ja se on hyvin kestävä ja hyvä pörriäismagneetti. Kaikenlaiset musta-keltaraitaiset pörriäiset rakastavat tätä aivan valtavasti.
Ruukkuistutuksiin tykkään ostaa koristeapiloita, jos niitä vaan löytyy kaupasta /torilta. Viime keväänä löysinkin tämän ihanan apilan ruukkuun yhdessä pelargonian ja hopeavillakon kanssa. Apila kasvoi aivan hurjasti kesän aikana. Olen nähnyt ja kuullut, että sitä talvetetaan maassa ihan meidän IV-vyöhykkeelläkin saakka. Istutinkin sen lehdillä peiteltynä kuivahkoon veleistutuspenkkiin kokeeksi talvehtimaan.
Torilta löysin myös tämän ihastuttavan värisen petunian. En ole aiemmin erityisemmin tykännyt petunioista, mutta tämä näytti niin erikoisen väriseltä, että halusin kokeilla sitä yhdessä pehmytmesiheinän, valkoisen daalian ja hempeän vaaleanpunaisen pelargonian kanssa. Petunia yllättikin iloisesti, kukkimalla pitkään ja runsaasti. Sen kukkien terälehdistä löytyi myös sattumalta aivan samansävyiset vaaleanpunaiset täplät, mitä ruukussa kasvavassa pelargoniassa oli, joten väritkin osuivat ihanasti yhteen.
 |
| Tarhasarjalilja 'Mapira' ja'Royal Kiss' |
Rakastan liljoja ja joitakin olen kukkapenkkiin jo löytänytkin. Tarhasarjaliljat ovat kestäviä ja lisääntyvät usein helposti ja ovat jaettavissa sivusipuleista. Tähän penkkiin, johon istutan pääasiassa valkoisia, tummanpunaisia ja hopealehtisiä kasveja, löysin tummanpunaisia liljoja, joiden kukinta meni kyllä hirvittävän nopeasti ohi. Kauniita ne kuitenkin olivat.
Äidiltä sain näiden valkoisten liljojen jakosipuleita. Ne ovat osoittautuneet kiitollisiksi ja pikään kukkiviksi liljoiksi. Tässä ne kukkivat jalokallioisen kanssa.
Mökiltä olen tuonut ranskantulikukan juurakkopalan. Tykkään pörriästen kanssa tästä ihanan herkästä ja kestävästä kasvista. Kukkien violetinpunertava keskusta mätsää kivasti monien kasvien kanssa tässä penkissä.
Punakärsämöt ovat suuria suosikkejani ja olenkin haalinut niitä jo montaa eri väriä. Ne kukkivat todella kauan ja ovat luotettavia vuodesta toiseen. Tässä penkissä on punakärsämöä, jonka sävy sopii mm. ranskantulikukan, punahatun, helminukkajäkkärän ja silkkiunikko 'Pandoran' kanssa.
 |
| Punahattua |
Perhoset tykkäävät punahatuista.
Pallerolaukat sopivat tosi hyvin hiukan violettiin vivahtavan silkkiunikko 'Pandoran' kanssa. Tässä penkissä kasvaa tummanpunaisia, viininpunaisia, valkoisia ja hopanharmaita kasveja.
Punahattuja on monen sävyisiä. Kaunopunahattu 'White Swan' osuu sävyiltään kivasti yhteen helminukkajäkkärän kanssa. Kuvassa myös silkkiunikko Pandora.
Kesäkukista olen ihastunut kosmoskukkaan, jota ostin torilta. Tämä valkoinen kosmos kukki todella upeasti ja runsaasti, kun vaan nyppi sitä siistiksi välillä. Myös perhoset ja öttinkäiset tykkäsivät siitä. Toivottavasti näitä on jatkossakin myytävänä, myös muissa väreissä. Suklaakosmosta en valitettavasti löytänyt mistään.
En hirveästi harrasta esikasvatettavia kesäkukkia, kun ei ole aikaa ja tilaa kasvattaa niitä keväällä. Tsinnia eli oppineittenkukka on kuitenkin niin kaunis, että olen kokeillut sitä muutaman kerran. Kukista ei viimeksi tullut sen värisiä, mitä siemenpussissa luvattiin. Onnistuin kuitenkin kasvattamaan muutamia kukkaan saakka, vaikka suurin osa taimista kuoli, kun en jaksanyt hyysätä niitä tarpeeksi. Perhoset tykkäsivät kyllä ja aion kasvattaa näitä jatkossakin.
Perhoset tykkäävät kovasti nauhuksista, joten olen perustanut keltaisille kasveille oman perhosperennapenkin. Itse en kauheasti keltaista välitä, mutta perhosia rakastan.
Tykkään enemmän yksinkertaisista kuin kerratuista kukista, koska ne miellyttävät enemmän silmääni, pysyvät paremmin pystyssä ja perhoset pitävät niistä enemmän. Siksi monet daaliatkin ostan mieluummin yksinkertaisina. Koska Suomen kesä on lyhyt, olen alkanut yhä enemmän ostaa kesäkukat valmiiksi kukkivina, jotta ehdin nauttia niistä mahdollisimman pitkään. Näin teen myös daalioiden kanssa. Toivoisin toreille ja kauppoihin vaan runsaampaa valikoimaa daalioidenkin suhteen, että olisi mistä valita.
 |
Pienikukkainen daalia
|
Syysleimut ovat ihastuttavia syyskesällä kukivia perhosperennoja. Näitäkin voisi hommata lisää, kun värejä on saatavilla vaikka minkälaisia.
Loppuun valitsin vielä yhden lehtien takia kauniin kesäkukan eli pensaskrassin 'Red Troika'. Krasseihin olen kyllästynyt, koska ovat niin rumia ja nypittäviä loppukesästä, mutta onhan näissä nykyisin niin kauniita lajikkeita, että aina tekee mieli jotain kokeilla.
