Tervetuloa syys

 

Ensimmäinen punahattu kukassa meidän mökkipuutarhassa ja heti siinä on neitoperhonen.

 

Armeniankurjenpolvet ovat kukkineet yhtämittaa jo kaksi kuukautta. Miten kauan meinaavat vielä jatkaa! Nyt kaverina kukkii väriminttu 'Beauty of Cobhamn'.

 

Useat liljat ovat siitä hankalia, että ne aukeavat niin myöhään, että aina saa jännittää ehtivätkö ne aueta ennen pakkasia ollenkaan. Ainakin meidän piha on niin kylmässä paikassa, että liljojen kasvatus on onnenkauppaa. Eikä mukuloistakaan aina ole takuita, että talvehtivatko. Nyt tämä yksi kerrattukukkainen oriental-liljan varsi on aukaisemassa kukkarypästä. Aivan ihastuttava tapaus! Ja mikä tuoksu! Arvatkaa pystynkö kulkemaan ohi tuoksuttelematta melkein joka kerta tätä kukkakimppua.

 

Isohirvenjuuri on kasvanut yli 2 metrikseksi. Jouduin kiipeämään korkeammalle ja vaihtamaan teleobjektiiven, että saan edes jonkinlaisen kuvan koivun oksien välissä hoippuvasta kukkavanasta. Sitruunaperhonen melkeinpä asuu aina tässä kasvissa sen kukinnan ajan.

 

Hiipparoin viikonloppuna aamulla metsäistä mökkitietä pitkin pyjama päällä, kun kohtasin itselleni uuden kasvin, purtojuuren. Purtojuuresta kerrotaan Luontoportin sivuilla näin: "Purtojuurta on aikoinaan käytetty värinä, mausteena, teenä ja rohdoksena syyhyyn, rohtumiin, tulehduksiin, märkiviin haavoihin, jopa kuppaan ja ruttoon. Legendan mukaan näin monin tavoin ihmistä hyödyttänyt kasvi ei miellyttänyt paholaista. Sielunvihulainen koetti päästä purtojuuresta eroon puremalla siltä juuren pois. Purtojuuren pystyjuurakko todellakin lahoaa vanhuuttaan kärjestään, aivan kuin se olisi purtu poikki altapäin." Purtojuuresta tykkäävät perhoset ja hyönteiset.

Samalla aamukävelyllä näin syksyn. Tervetuloa syyskuu.

Syksyä kohti

Gladiolukset sateisen yön jälkeen.

 Unikon siementehdas.

 

Syreenikiitäjän toukka tuhoamassa lumipalloheisi-pensaan taimen lehtiä.

 Karttaperhosen syysasu.

Harmi muuten, ettei pihavalaisimiin ole saatavilla pelkkiä kupuja. Muoviset kuvut ovat menneet paikoin rikki näistä ikivanhoista lampuista. Tyhmää vaihtaa koko lamppu, kun muuten toimivat hyvin.

Mukavaa sunnuntaita!

Elokuun viimeiset

 

Keisarinviitta syyshortensialla

 

 

Pikkukultasiipi morsiusharsolla

 

Neitoperhonen

Ruostenopsasiipi kanadanpiiskulla

Luulen, että nuo viikonloppuna vanhempieni pihamaalla kuvaamani perhoset ovat elokuun viimeiset, elleivät sateet yllättäen peruunnu.

Elokuun kultaiset illat 2/2

Elokuun kultaiset illat 1/2

Tykkään niin paljon pihoista, minne auringon viimeiset kultaiset säteet yltävät mahdollisimman pitkään illalla. Sellainen piha on aina ollut äidin ja isän piha.

He löysivät toisensa

Tämä on tarina Olgasta ja Sergeistä, siitä kuinka he löysivät toisensa.

 

Pelastin Olgan Vantaan Myyrmäestä, kirpputoripöydältä muutama vuosi sitten. Halusin antaa hänelle mukavan kodin. Olga viihtyi luonani, mutta tunsi olonsa hieman yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi kirjahyllyssä, 70-luvulta saakka toisensa tunteneen Ukki-Nallen, Minni-koiran ja Sarah Key-nuken seurassa. Eräänä päivänä sain idean. Kysyin Olgalta, haluaisiko hän lähteä maalle mökille viikonlopuksi. Olga ilahtui, sillä hän rakasti kauniita puutarhoja ja kukkia.

Mökin vieraskammarissa asusti Sergei. Hän vietti poikamieselämää seuranaan vanhat maatuskamummot. Sergei oli tyytyväinen elämäänsä, mutta tunsi olonsa välillä hiukan surulliseksi ja ankeaksi. Varsinkin talvet tuntuivat pitkiltä ja yksinäisiltä. Sergei kaipasi ikäistään seuraa. Menneisyydestään hän ei minulle koskaan kertonut, enkä siitä udellutkaan.

Olga nautti viikonlopusta maalla. Miten hän olikaan kaivannut kaupungissa kukkia ja luonnon vehreyttä.

Hänen teki mieli koskea ja tuoksutella jokaista kukkaa puutarhassa.

Samana iltana, kun Olga saapui mökille, lähti Sergei  kävelylle pihamaalle. Hän kävi ensin tervehtimässä mökin kissaa.

Jatkaessaan matkaa hän huomasi kukkien joukossa jotain ihmeellistä ja kaunista. Punahuivinen tyttö istui kivellä. Sergei ei ollut koskaan nähnyt mitään niin sievää. Ujona hän kurkisteli kiven takaa tyttöä ja lähti sitten hämmentyneenä pois. Sergei jäi miettimään, että mistä kummasta tyttö oli tupsahtanut hänen pihaansa.

Seuraavana päivänä Olga lähti puutarhaan poimimaan marjoja. Kori tuli nopeasti täyteen. Olga ajatteli kuitenkin vielä hetken aikaa nauttia kesän kauneudesta pihalla.

Yhtäkkiä Olga näki edessään pojan.

Sergeitä ujostutti, kun hän yllättäen kohtasi tytön, jonka oli illalla nähnyt istuvan kasvien siimeksessä.

Sitten Sergei rohkaistui ja tervehti Olgaa.

Kun kumpikin oli esitellyt itsensä, ehdotti Sergei, että istuttaisiin kivelle hetkeksi juttelemaan. Sen verran kuitenkin kumpikin oli yllättävästä kohtaamisesta hämillään ettei juttu aluksi oikein luistanut.

Yhtäkkiä Olgan marjakori luiskahti sylistä ja kaikki marjat kaatuivat maahan. Voi ei! Olga hätääntyi.

Sergei hyppäsi nopeasti kiveltä ja alkoi noukkia marjoja takaisin koriin.

Olga katseli aivan ihmeissään. Olipa siinä avulias nuorimies.

Näin Olga ja Sergei tapasivat ensimmäisen kerran ja tutustuivat toisiinsa.

Haluaisitko tietää miten tarina jatkuu? Tarinalle luvassa mahdollisesti jatkoa joskus myöhemmin.