Matkan varrelta bongattua

Vantaan Myyrmäessä ja Martinlaaksossa ovat nuoret saaneet tehdä alikulkutunneleihin katutaidetta. Tällainen kaupunkitaide tuo mielestäni kivaa piristystä betoninharmaaseen kaupunki-ilmeeseen.  Täällä lisää tietoa hankkeesta ja video maalausprojektista.

Kesä kaupungissa

Ruusuliisa on ollut suosikkikesäkukkani  jo monta vuotta, mutta jostain syystä olen unohtanut laittaa sitä kotipihalle. Se kasvaa ja kukkii kiitollisena koko kesän, ja on upeimmillaan loppukesästä. Paikka pitää olla varjoisa tai puolivarjoinen. Myös tuo karvainen "pihakoriste" on kestosuosikkini :)

Tuollaisia kivoja perhosia löytyi alelaarista. Nuo siivet taitavat olla sellaiset pimeässä hohtavat. Täytyy odotella pimeämpiä iltoja, niin näkee paremmin, että hohtavatko ne puutarhassa.

Löysin onnekseni tänä kesänä vaaleanpunaisen tai lilan lumihiutaleen. Monena vuonna olen sellaista etsinyt puutarhamyymälöistä tuloksetta.

Tuikkulampettien tehtävä on kesällä olla kukkamaljakkoina seinällä.

Kesäiltana

Tämän bändin musiikista tykkään niin kovasti. Tässä yksi hyvä kappale monen loistavan joukosta valittuna.
Alabama Shakes: I Found You

Kesän riemua ja loistoa

Hups, tuli näköjään vahingossa julkaistua nämä kuvat, mitkä piti jättää huomiselle. Kuvat ovat juhannusreissulta. Kukkapenkit ja koira eivät ole omia, vaan kyläpaikasta.

Kesän juhlaa

"Kesäaamun muistan kaunehimman

kun mä nousin niin aikaisin,

linnun laulun muistan helkkyvimmän

joka minut vei muistoihin,

hämärään vielä peittyi maa

kukkaset niityn tuoksullaan

täytti ilman huumaten

nyt sitä koskaan en mä voi unhoittaa.

Kastehelmet kiilsi kirkkahimmat

vielä päissä ruiskukkien,

tuuli raikas keveästi liikkumahan

 latvat sai koivujen,

 kuinka kaunis voi olla maa

aamu uusi kun sarastaa,

tuota hetkeä vain mielestäni en mä koskaan voi unhoittaa.

Niin mä kuljin metsätietä

itsekseni  hiljaa näin hyräillen

polku rantaan asti johti

järven pinta hohti kimmeltäen..."

Anki: Niin aikaisin

Juhannus oli ja meni, mutta koko kesähän on yhtä juhlaa, ainakin kaiken luonnon vehreyden ja lämmön suhteen.

Kaunista kesäkuun viimeistä viikkoa.

Toivotus

Palailen blogiin juhannuksen jälkeen. Mukavaa loppuviikkoa kaikille.

Pannullinen kukkia

Iltapäiväteen voi kesällä nauttia joskus näinkin, katselemalla ja tuoksuttelemalla kukkia teepannusta.

* * * * *

Yksi kuvaton vinkki kaikille näpertelystä ja kasveista kiinostuneille; jossain puutarhalehdessä oli juttua miniatyyripuutarhoista, sellaisista pienistä, esim. astiaan tehtävistä puutarhoista, joihin voi käyttää nukkekotien sisustamisestakin tuttuja huonekaluja, rakentaa kivettyjä pihoja, patioita, istuttaa miniruukkuihin pienikasvuisia kasveja jne. Tässä yksi linkki sivustolle, jossa lisää tietoa ja kuvia aiheesta. Ainakin minua alkoi heti kiinnostaa ajatus tehdä kaupunkiparvekkeelle minipuutarha, siellä kun ei ole aina niin paljon tilaa suurille istutuksille.

Mukavaa alkanutta juhannusviikkoa kaikille.

Kasvitutkielmia

Hiirenvirna on jotenkin runollisen oloinen kasvi kiharaisine kärhineen. Sievistä lehdyköistä ei nyt tullut kuvaa; eilen ilta oli tuulinen ja kuvaus aika hankalaa.

Huopaohdake näyttää suorastaan katu-uskottavalta piikikkään oloisen olemuksensa kanssa. Ulkonäkö voi kuitenkin hiukan huijata ohikulkijaa: "Huopaohdake onkin ohdakkeeksi harvinaisen säyseä: lehtien pikkuruisten piikkien kärjet ovat lyhyitä, hentoja ja pehmeitä." (lainaus: LuontoPortti)

Päivänkakkara

Päivänkakkaran yksinkertainen kauneus on täydellistä. Olen aivan rakastunut tähän kukkaan. Se on yhtä lumoava joka kesä.

Lizz Wright, My heart

Tykästymistä

Olen tykästynyt kaikenlaisiin kirjailtuihin liinoihin, ne kun tuovat kivasti kesäistä tunnelmaa kotiin. Vielä kun laittaa niittykukkia maljakkoon, niin jo on kesä kotonakin.

Alimmassa kuvassa kukkivat hyasintit. Näyttävät kivan kesäisiltä kellokukilta nekin, eikä yhtään tule joulu mieleen, paitsi ihan hiukan tuoksusta. Ehkäpä ensi kesänä istuttelen joululta jääneitä hyasintteja enemmänkin parvekkeelle kukoistamaan.

Tervetuloa mukaan joukkoon, uudet lukijat.

Suojärvellä

Tänään löysimme aivan ihanalle suojärvelle, Storträskiin, paikkaan, jossa emme ole koskaan aikaisemmin  käyneet. Löytyi taas monta tuttua ja muutama uusi tunnistettava kasvikin. Olipa siellä värikästä elämää, pieniä vipeltäviä eläimiä vaikka minkälaisia, kaikista ei tullut kuvaakaan. Eräs kalamies johdatti meidät polulla kyyn luokse, ajatteli varmaan, että haluan ottaa kuvan, kun näki minulla kameran. Olipa käärmeellä hienot olot omalla pinellä saarellaan rannan läheisyydessä.

Kuvassa oleva sammakko ei tullut vastaan tällä suolla, vaikka nuijapäitä vedessä kirmailikin, vaan keskellä kangasmetsää. Pelastimme kuivalle hiekkatielle eksyneen sammakon, joka ei helteessä enää jaksanut edes loikkia, vaan ryömi eteenpäin. Se näytti aika nääntyneeltä. Tien lähellä oli metsikössä vesihetteikkö, josta sammakko oli luultavasti lähtenyt liikkeelle. Veimme sammakon veteen, jossa se alkoi tyytyväisen oloisena sukellella ja uida.

Olipa kaikin puolin ihanan virkistävä luontoretki ja ennenkaikkea tuli hyvä mieli siitä, kun saatiin auttaa sammkkoparka kotiinsa.