torstai 29. heinäkuuta 2010

Itse kasvatettua


ruusupapu

Ruusupapu, samettikukka,
mustasilmäsusanna, pensaskrassi


Ilokseni olen huomannut, että omat kylvökseni ovat onnistuneet kasvamaan ja kukoistamaan tänä kesänä. Olemmekin nauttineet parvekkeella pienestä vihreästä keitaasta. Kasveilla olen onnistunut suojamaan kaiteetkin niin, ettei kissalla ole mahdollisuutta hypätä kokeilemaan trapetsitemppuja. Tänä kesänä on tullut todettua sekin, että ruukut eivät voi olla liian suuria. Onneksi ollaan oltu nyt hellejakson aikana kotosalla, kasvit eivät olisi selvinneet mitenkään kastelematta.

Vaikka peinten taimien vaaliminen, kouliminen ja istuttaminen tuntui kevättalvella työläältä (varsinkin kun kaikki taimet piti mahduttaa pieneen kerrostaloasuntoon), niin kasvien kehityksen seuraaminen ja varsinkin ensimmäisten kukkanuppujen puhkeaminen tuntui ihmeeltä. Joka aamu parvekkeella käynnissä oli samanlaista odotuksen tunnetta kuin lapsena joulukalenteriluukun aukaisemisessa.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Arvonta


Enpä ole vielä arvontaa blogissani pitänyt, vaikka 1-vuotissynttärit ym. blogimerkkipäivät on ohitettu ajat sitten. Nyt kuitenkin ajattelin huhuilla kaikkia kesälaitumilla olevia lukijoita sieltä niittyjen laidoilta hetkeksi koneitten äärille. Myös muutkin satunnaiset piipahtajat olette tervetulleita osallistumaan arvontaan. Palkintona on mukava yllätyspaketti pientä kivaa, joka sisältää jotain hyödyllistä ja jotain kaunista. Osallistumisaika toistaiseksi, kunnes ilmoitan arvonnan päättyneeksi. Mahdolliset anonyymit, pistäkää mukaan jokin yhteystieto, vaikka sähköpostiosoite. Toivon, että laittaisit kommentin, mitä haluaisit/toivoisit blogissani olevan enemmän, mikä sinua kiinnostaa. Voi osallistua myös ilman mielipidettä blogista, mutta olisi kiva saada vihjeitä, mihin suuntaan alan tätä sekametelisoppablogiani jatkossa viedä.

Arvonta päättyy 15.8.2010

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Sateen sävy



Puu suhisee,
hiljaisuus säestää.
Ystävykset
ovat jälleen
tavanneet:
Metsän sini
ja järven
tyven.

-Einari Vuorela-

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Matka jatkuu

Pieni Turun reissumme jatkui Kaarinaan Kuusiston linnan raunioille. Ihanaa maaseudun rauhaa ja kauneutta tuolta löytyi ja kiinnostava kartanomiljöö raunioiden lisäksi.



Kaarinasta piipahdimme vielä Paraisille. Siellä tuli käytyä hautausmaalla. Tykkään kovasti hautausmaista, ne ovat kiehtovia puistoja, täynnä erilaisia tarinoita ja ihmiskohtaloita. Varsinkin vanhoilla hautausmailla on hienoja patsaita ja hautamuistomerkkejä, läsnä monen eri sukupolven historia.

Iltahämärissä ajelimme kotiin. Kesäyöt ovat ihanan kauniita, äänettömiä.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Turistina Turussa

Eräänä kauniina päivänä, lähdimme viilettämään kohti Turkua.

Matkalla tutustuttiin uuteen tiehen tunneleineen.

Tarkoitus oli käydä Turun linnassa, mutta koska katsoin aukioloajat väärin, ei me sinne enää ehdittykkään. Puolisko ei tästä kämmäyksestä kovin tykännyt, kun kaiken lisäksi joutui kiertelemään puoli päivää kirppareilla perässäni. Kirpparikierros kyllä kannatti, sillä matkaan lähti muutama nätti hame. Olen tänä kesänä hurahtanut täysin hameisiin. En ole niitä aiemmin juurikaan pitänyt. Lapsenakin inhosin mekkoja ja hameita; krossailin mieluummin pyörällä housut jalassa.

Linnan pihalla kuitenkin käytiin kuikuilemassa, niinkuin moni muukin illalla liikkeellä ollut turisti. Linnan sisällä käynti jäi nyt tällä prinsessalla ritareineen toiseen kertaan.

Linna oli kyllä tosi kauniin värinen!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Luonnonkukkia tunnistamassa

Kukkivat kukat ovat alkaneet hiipua jo kovasti luonnossa. Törmäsin kuitenkin muutamaan itselleni tuntemattomaan kasviin luonnossa liikkuessa ja selvittäessäni mitä ne ovat, löysin niistä mielenkiintoisia tietoja.

Seittitakiainen - Arctium tomentosum

-Muut nimitykset: Karriainen, nakkiainen, porriainen, takkiainen, tarttiainen, ämmänkenkä
-Juurta voi syödä keitettynä, lehtiä käytetty rohtona
-Viljellään Aasiassa ravintokasvina
-Takiaisia käytetty mm. karstaamisessa
-Tarraharjan esi-isä: Lönnrot ehdotti takiaisten käyttöä likapilkkujen irrottamiseen tummista vaatteista

Ahdekaunokki - Centaurea jacea

-Tulevaisuuden mahdollinen bioenergiakasvi: Tuottaa maanpäällistä biomassaa enemmän kuin mikään muu kasvi Suomessa
-Värjäykseen: Kukista vihertävää tai vaaleankeltaista väriä

Keltamatara - Galium verum

-Muut nimitykset: Emäntäkukka, hanhenvormu, keltakakkara, keltaruoho, maarianpahna, materi, mehiläiskukka, Neitsyt Maarian sänkyheinä, oikea matara, ruumiinheinä, rättänä, sydänriisiheinä
-Vanha nimitys "ruumiinheinä": Hyväntuoksuisia versoja laitettiin ennen arkkuun ruumiin alle.
-Uhanalainen laji
-Värjäykseen: Juuresta korallinpunaista, kukista keltaista väriä
-Käytetty rohtona

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Viilennystä Nukarinkoskelta




Taas olen ollut lempipaikassani kuljeksimassa. Kovin oli hikistä joen varrella polkua pitkin kulkea, vaikka kuvissa on viileän sävyinen tunnelma. Hanhet näyttivät kyllä kovasti nauttivan kosken virtauksesta.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Hellepäivinä



"On niin kuuma ettei jaksa kissaa sanoa", tokaisi joku nainen kaupassa. Hauska sanonta, mistähän tuokin on peräisin!

Helteeseen ja yli 30 asteen lämpötiloihin on kai alkanut vähitellen tottua, kun aamulla 23 asteen lämmössä tuuli tuntui jopa hiukan kylmältä. Ainakin matot kuivuvat hyvin, jos jaksaa niiden pesua helteessä urakoida. Ihmettelin matonpesupaikalla, miten iäkkäämmät ihmiset siellä jaksavat, monet ilman juomaa ja hattua. Puhtaat matot kyllä tuntuvat niin mukavan pörröisiltä jalkojen alla. Innostuin vaihtamaan mattojen paikkoja ja laittamaan keittiöön vähän keveämmän väriset verhotkin. Haluan värejä kotiin!

Meillä, niinkuin monella muullakin on ollut yöllä liian kuumaa, mutta kuitenkin viileämpää kuin päivällä. Kissa on todennut, että päivällä kannattaa nukkua ja viileämpään yöaikaan riekkua. Aika levottomia ovat yöt olleet, mutta meistä ihmisistä ei seuraa kissan sitkeistä yrityksistä huolimatta ole herunut. Joka ilta olen käynyt kisumurun kanssa pihalla pitkiä valjaslenkkejä. Paljon ollaan vain seisoskeltu pensaiden juurella katselemassa pääskysparvien lentelyä. Kivasti niiden siivet humahtelevat ilmassa kun syöksähtelevät talojen välissä. Naapurin toiseen kissaakin on tehty varovaista tuttavuutta. Enää ei jakseta niin paljon pelätä.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kasvit nauttivat

Ulkona kesäänsä viettävät viherkasvit ovat päässeet nautiskelemaan näistä harvinaisista trooppisista öistä, jolloin ulkolämpötila ei laske alle +20 asteen.


Korallikaktus - Rhipsalis pilocarpa

Vein korallikaktuksen ulos ja kasvin oksankärjet alkoivat heti paisua valtavasti. Arvasin, että kohta tapahtuu jotain. Nyt kasvi on täynnä pieniä kukkia. Taitaa tykätä näistä helteistä, sillä korallikakstusten suku kasvaa luontaisesti Etelä-Amerikan keski- ja pohjoisosissa, Keski-Amerikassa ja Karibian saarilla.


Perhosorkidea - Phalaenopsis

Kaikki kolme perhosorkideaani ovat myös hurahtaneet näistä ilmoista. Normaalisti ne eivät kuki koskaan yhtäaikaa, mutta nyt näyttää käyneen niin. (Kolmannesta orkideasta ei ole kuvaa, sillä sen kukat ovat vielä nupuillaan). Valkoinen orkidea alkoi olla mahdoton pidettävä pöydällä, joten pistin sen amppeliin ikkunaan. Nyt se näyttää lentävän ilmassa!

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Peltojen keskellä






Vihreät samettipellot
lainehtii
raaka viljan tuoksu.
Sukellan helleaaltoihin
kuoppaista tietä.
Heinäsirkkojen sirisoittimet
illan pelimannit.

Ajelin pyörällä pitkin kesäistä maaseutua. Mitä pidemmälle tie luonnon sydämeen kiemurteli, sitä enemmän kaupunkilaistuneet aistini heräsivät lapsuuden muistoihin. Monesti olen havahtunut huomaamaan, että kun kuulen moottorisahan äänen, näen mielessäni kuusimetsän ja isän. Tuoksut tuntuvat kuitenkin herättävän vielä voimakkaammin muistoja.

Suomalaisten 5 eniten muistoa herättävää tuoksua ovat:

1) Vastaleikattu ruoho
2) Leirinuotiossa palava puu
3) Glögi ja havupuut
4) Aurinkovoide
5) Maatilan tuoksut

Tuoksuviisikko löytynyt Kodin kuvalehdestä (11/2010) hajujen psykologian tutkijan Rachel Herzin tukimuksesta.

Mitkä tuoksut herättävät sinussa muistoja?

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Tähän mennessä...

Kesä on ollut täynnänsä ihania asioita.

Risteilyä läheisten kanssa sinisten vetten keskellä.

Yhdessä oloa, herkuttelua.
Italialainen jäätelö kuuluu jokakesäiselle toivelistalleni. Nam!

Samoin daaliat. Ne ovat suosikkikesäkukkiani jo toista kesää.
Oransseja ja keltaisia aurinkovärejä valitsin tänäkin kesänä.

Mansikat eivät kaipaa enempää selityksiä.

Kukat ja kävelyretket luonnossa, kun illan viileys saapuu.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kesätunnelmia kotoa




Kukissa on niin paljon kauniita muotoja ja herkullisia värejä, että niitä ei voi olla koskaan liikaa kotona. Ulkona vihreällä nurmella ne loistavat yhdessä kauniina väripilkkuina kuin koristeellinen kangas. Kun niitä tutkii yksittäin, löytyy jännittäviä yksityiskohtia. Aina kesällä alkaa tehdä mieli piirtää ja maalata kukkia. Tai ainakin kovasti ihastelen, jos jossain näen kauniita luonnonkukkamaalauksia. Haluaisin osata maalata akvarelleillä.

Kisumuru pääsee nyt parvekkeelle myös keittiön ikkunasta. Tuo kulkureitti on ehdottomasti suositumpi kuin ovi. Jos ovi on auki ja ikkuna kiinni, alkaa vaativa kuopsutus ja nau-unta ikkunan edessä. Ja avoin ovi kun on vain kahden metrin päässä! Ehkä yksi syy on se, että nyt voi olla yhtä aikaa ulkona ja sisällä. Sehän on kissojen unelma: rampata ees-taas, sisään-ulos tai olla juuri siinä kynnyksellä aprikoimassa, kummassa haluaisi oikeastaan olla.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Keskellä kesää


Kesätuuli niityn kukkahelmoja heiluttaa.
Lempeät tuulisormet kissankelloja keinuttaa.

Kellojen sinihelinää kissa kuuntelee.


tuomipihlaja
En nauti helteistä, mutta rakastan auringon tuomaa valoa. Kaikki kaunis luonnossa houkuttaa luokseen ja saa uhmaamaan hyttysiä ja hikivirtoja. Olkaa onnellisia te, joilla on mahdollisuus olla mökillä, veden äärellä, maalla, puutarhassa. Meidän kaupunkikesä on parvekkeella, jonka ainoa vihreä näkymä, pieni puustoryhmä, laajan, talon edessä olevan parkkipaikan takaa on kaadettu. Suremme sitä, miten metsikkö kaadettiin juuri silloin, kun lintujen pesintä oli parhaillaan. Pienempi murhe ovat pitkin päivää mölyävät koneet, jotka mylläävät aluetta uusia taloja varten. Meteli ja pöllyävä hiekka tulevat parvekkeelle ja sisälle, niin että kaikki ovet ja ikkunat on pidettävä kiinni. Miksi kaikki vähäinenkin vihreä kaupungissa pitää tuhota?

Olen kuitenkin onnellinen kesästä ja siitä, että olen terve, minulla on mahdollisuus ajella pyörällä maalle katselemaan puhdasta luontoa ja vihreää.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Runon ja suven päivänä


Kuunnelkaapa tämä Ylen Elävän arkiston hieno Eino Leinon runo Hymyilevä Apollo.

Lisää Eino Leinon runoja täällä.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Ohjelisäys edelliseen postaukseen




Kuvan kukan ohje:

Virkkaa 4 kjs ja sulje renkaaksi ps:lla.
1 krs: *4 kjs, virkkaa renkaaseen 3 kaksoispylvästä (3 langankiertoa koukulle), 4 kjs, 1 ps renkaaseen.* Toista *stä 4 kertaa (5 terälehteä).

Harakka ja ehkä joku muukin mahdollisesti on kaipaillut ohjetta edellisen postauksen rannekoruun. Keksin ohjeen omasta päästäni, joten mitään oikeaa ohjetta minulla ei ole tarjota. Ranneke on virkattu kiinteistä silmukoista (noin 5-6 ketjusilmukkaa alkuun). Rannekke kiinnittyy napilla, joten toiseen päähän voi virkata aukon tai lenksun ja toiseen päähän kiinnittää napin. Olen soveltanut korun kukkiin yllä olevaa ohjetta (muutin tuota ohjetta hieman). Kukkien keskustaan virkkasin kiinteillä silmukoilla pienet ympyrät. Virkkasin siis ympyrät erikseen ja ompelin ne kiinni. Eriväriset ympyrät voisi tehdä varmaan jotenkin helpomminkin, suoraan kukkaan virkkaamalla. Käytin virkkaukseen ohutta lankaa ja pieninumeroista koukkua, että käsialasta tulee napakka, eikä koru veny. Rannekkeen koristelin vielä ennen kukkien kiinnitystä ompelemalla ketjupistoja.