"Kuka, mitä, missä, milloin, mitä mielessä nyt?"
Hanne oli heittänyt tällaisen haasteen. Olen huono kertomaan itsestäni, mieluummin kuuntelen muita. Koetan nyt kertoa jotain kotiminästä, siitä haahuilijasta, jonka pitää kirjoittaa lapulle ylös, että muistaa tehdä tänään ruokaa, kun joskus tuollaiset toisarvoiset arkiset asiat tuppaavat unohtumaan. Työminä onkin sitten ihan eri minä, se vähemmän kiinnostava, tylsä, järkevä, tilanteen tasalla oleva vastuunkantaja, jolla on kaikki langat käsissään. Sellaisesta ei kukaan halua kuulla. Eihän?
Kuka?
Lapsenmielinen vanhasielu, sivusta seuraava oman tien kulkija, haaveileva järkeilijä, utelias havainnoija, keksivä kokeilija, wannabe-psykologi, suurisydäminen ymmärtäjä, savolainen maalaistyttö.
Mitä?
Kaipaa aina yhteyttä luontoon, itselle tärkeisiin ihmisiin, syvimpään minäänsä, Jumalaan. Rakastaa kirjoja, kuvia, sanoja, säveliä, värejä, muotoja, kauneutta, rosoisuutta. Sisimmässä usein kaipuuta, elämäntuskaa, onnea, syvää rauhaa, hiljaista yhteyttä.
Missä?
Paljon kotona, mieluiten luonnossa. Unelmissa maaseudulla, veden äärellä, kaukana ihmisistä, hiljaisuudssa.Mieluiten haahuilemassa ei minnekkään, löytämässä uusiin paikkoihin, ihmettelemässä, unohtuneena ajatuksiinsa tai puuhiinsa, lattialla kissan kanssa tai sohvalla makaamassa tuijottamassa seiniin-kattoon-ikkunasta, pohtimassa aina jotain, liikaa tietokoneella, raapustamassa tekemättömien töiden listoja. 37 numeron saappaissa.
Milloin?
Vuodenaikojen mukaan. Elämä tässä hetkessä. Mennyt aika esineissä, tarinoissa. Tulevaisuus unelmissa.
Mitä mielessä nyt?
Mahtuisiko pihalle pieni kasvihuone. Missä kissa. Lähtisikö etsimään talvigeokätköjä suksilla, kun luntakin satoi lisää. Mitähän ihmiset minusta täällä ajattelevat? Päivässä on liian vähän tunteja.
Haluaisin tietysti kuulla teistä kaikista täällä blogissani vierailevista, erityisesti niistä jotka eivät pidä suurta melua itsestään. Joten jätän haasteen kaikille, jotka kokevat sen omakseen ja haluavat kertoa minulle ja muille jotain itsestään.