Olen laiska lähtemään lenkille, joten koitan motivoitua liikkumaan geokätköilyn avulla. Geokätköjä etsimällä kun tulee huomaamatta oltua ulkona montakin tuntia yhteen menoon.Tänään etsin kaupunkialueelta kolmea kätköä.
Tämä ensimmäinen kätkö oli piilotettu "kiveen" kuusen alle.
Kivi osoittautuikin ontoksi ja kevyeksi kätköpiiloksi.
Kivikätkö löytyi muistomerkin läheltä. Paikka on kansalaissodan aikainen teloituspaikka, jossa kuoli 147 punaista. Muistomerkin käsi kuvastaa miten vainajat haudattiin niin huonosti että osa ruumiinjäsenistä näkyi maan pinnalla. Muistomerkin tekijä: Oiva Hurme 1967.
Seuraava kätkö oli kolmiosainen eli kaksi ensimmäistä piiloa kertoivat koordinaatit varsinaiselle kätkölle. Kätkön teemana oli käytöstä poistettu rautatie. Matkaa kätkön eri pisteiden välille kertyi vajaa kilometri.
Ensimmäiset koordinaattivihjeet oli kaiverrettu tähän tappiin.
Toiset koordinaatit oli piilotettu pieneen purkkiin, joka löytyi seinämän kolosta.
Kolmatta piiloa eli varsinaista kätköä etsin kauan. Olin jo vähällä luovuttaa, kun alkoi vettäkin sataa. Kauan meni etsiessä ja vihdoin piilo löytyi.
Kuusen alla makaavan rautatiepalkkimötikän sisälle oli kaiverrettu rasialle sopiva kolo. Hienosti toteutettu kätkö!
Reissussa hurahti huomaamatta useampi tunti, kun kuljin kätköltä toiselle polkupyörällä ja kävellen tutkiskelin kätköpaikkoja. Yksi poliisiaseman lähellä oleva kätkö ei löytynyt, mutta nämä kaksi muuta löytyivät pienen etsiskelyn jälkeen.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
lauantai 29. toukokuuta 2010
Minimosaiikkia
perjantai 28. toukokuuta 2010
Sadepäivinä
Eletään tämä elämä.
Ei puut sure huomista,
ruoho kasvaa nyt.
Kuunnellaan tuulen vapaus,
pilven murheeton meno.
Veden viileä rauha,
ei näy eilinen myrsky.
-Tuovi Paananen-
Meillä on elämässämme hetkiä,
eikä niinkään harvoja, jolloin viisaus,
äly ja järki mykistyvät, eivätkä mitään tiedä.
Silloin vaisto, kuin pieni, puhumaton lapsi,
ottaa meitä kädestä ja taluttaa meitä
eksyttävästä sankeikosta selvemmille seuduille.
-Maria Jotuni-
Runot kirjasta: Päivien timantit, runoja elämän varrelle; Toim. Katarina Yliruusi
Mielessä pyörii nyt niin paljon ajatuksia ettei niitä osaa tuoda selkeästi esille. Jotain syvempää oppimista elämästä ja ihmisistä, itsestäkin on tapahtunut. Olen katsellut ja kuunnellut paljon ihmisiä, ollut läsnä ja mukana vieraiden elämässä viime päivinä. Aavistanut heikkouden ja särkyneisyyden keskellä löytyvän vastauksia joihinkin suuriin elämän mysteereihin. Olen onnellinen mahdollisuudesta kokea jotain uuttaa, minulle vierasta.
Olen ollut viikkoja tutustumassa minulle vieraaseen ympäristöön, osittain omaa koulutustani vastaamattomaan alaan. Aika on ollut haasteellista, virkistävää, avartavaa ja opettavaista. Ihminen urautuu helposti vanhoihin uomiin, rutiineihin, arkeen ja ajatuksiinkin, jos ei koskaan astu ulos omalta mukavuusalueelta, tartu rohkeasti, uteliaasti ja avoimesti uusiin mahdollisuuksiin. On helppo toistaa päivästä ja vuodesta toiseen samaa, se on turvallista, siinä ei joudu alttiiksi. Silloin ei myöskään anna itselle mahdollisuutta oppia tuntemaan itseään paremmin, löytää uusia näkökulmia elämään ja omaan olemiseensa.
Ihminen suhtautuu epäluuloisesti vieraaseen. Itselle vieraat ajatukset herättävät voimakkaita tunteita ja vastareaktioita. Tiettyihin ihmisryhmiin lyödään leimoja ja muodostetaan ennakkoluuloja. Moni vieras asia koetaan itselle uhkana, oli sitten kyseessä outo ihminen tai elämänmuutos. Ihminen vastustaa muutosta ja vieraiden asioiden kohtaamista. Uuden ja tuntemattoman kohtaaminen, omalta arkiselta mukavuusalueelta pois astuminen kuitenkin pelottavuudestaan huolimatta rikastuttaa elämää ja lisää ymmärtämystä erilaisista ilmiöistä ja ihmisistä.
Haluan olla tästä lähtien entistä avoimempi, rohkeampi ja uteliaampi kohtaamaan vieraita asioita, tilanteita, ihmisiä ja ajatuksia. Haluan antaa mahdollisuuden kasvamiselle, erehtymiselle, oppimiselle, elämälle.
tiistai 25. toukokuuta 2010
maanantai 24. toukokuuta 2010
Nyt on aika...
...Jättää kukkaruukussa makoilut ja antaa tilaa kasveille. Istutin hellejakson aikana suurimman osan kylvämistäni kasveista parvekkeelle ruukkuihin. Säleikköihin tulivat mustasilmäsusannat, ruusupavut ja kelloköynnökset. Samettikukkien ja krassien taimet saavat vielä hetken odottaa istutusta. Istutuksen jälkeen en ehtinyt kun kääntää selkäni niin kissanketku oli vanhasta tottumuksesta kävelemässä ruukussa taimien keskellä. Tuli ihmisemolle aikamoinen kiire ympäröidä ruukut lyhdyillä ja kaikenlaisilla esteillä ettei kissa pääse kasveja tuhoamaan.
Sitten haluan esitellä kaksi rakkainta kuvaani, joilla ei ole kuvauksellista merkitystä, sillä kuvien laatu on huono, vaan kuvilla on minulle muuta merkitystä. Ne liittyvät tiettyihin yhdessä vietettyihin hetkiin kissamurun kanssa.
Ruokapöytäseuralaiseni.
Harvinainen hetki, kun kissamuru on sylissä ja osoittaa hellyyttään ihmisemolle. Seemi ei ole tullut syliin kuin muutaman kerran ja tässä on yksi niistä hetkistä. Jostain syystä se kuitenkin tykkää, että sitä kannetaan sylissä, mutta hyppää heti pois jos ihminen istuutuu tai ottaa istuessaan kissan syliin.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Helluntaina
Tuomenterttuja
Mä astuin aamuna Toukokuun
Veden kirkkahan partahalle,
Näin nuoren kukkivan tuomipuun
Ja istuin oksien alle.
Ja niin oli tuomen kukkaset
Kuin puhdasta valkolunta,
ja niinpä ne nukkui lainehet
Kuin vienoa onnen unta.
Mä taitoin terttuja vihkosen,
Kevätterttuja nuoren tuomen,
Mä kuuntelin kieliä kannelten,
Kevätkieliä luonnossa Suomen.
-Hilja Haahti-
Viime kesänä alkanut runojen lukuinnostukseni jatkuu. Löysin kirjastosta kesään sopivan kukkarunoja sisältävän kirjan Liljojen aikaan, toim. Tuula Simola. Kirjassa on eri kirjoittajien runoja niin ruusuista ja muista yleisesti kauniina pidetyistä kukista kuin arkisemmista nokkosista ja raparpereistäkin. Mukavaa kesälukemista tuossa kirjassa.
lauantai 22. toukokuuta 2010
Vihreä ja turkoosi
Ehdinpä sittenkin vielä mukaan tämänviikkoiseen värikollaasihaasteeseen. Kun ulkona on ukkostanut ja vettä sadellut melkein koko päivän, maltoin kollaasiakin väsätä. Pidän paljon tästä väriparista. Vihreän ja turkoosin yhdistelmä on raikas. Tulee vesi ja kasvit mieleen. Ja tietysti Välimeren maat. Sisustuksessa olen yhä enemmän laittamassa turkoosinvihreitä väripilkkuja kotiin. Muutama sinertävänvihreä sohvatyynynpäällinenkin on tulossa, kunhan saan vaan loppuun tehdyksi.
Mukavaa viikonloppua!
perjantai 21. toukokuuta 2010
Lempeä päivä
Tänä aamuna kissamurunen tapasi parvekkeella oravan. Meidän pihassa ei ole koskaan näkynyt oravia. Jostain asfalttiviidakosta, autojen seasta kurre nyt kuitenkin löysi tiensä meille, kävi moikkaamassa ja jatkoi matkaansa. Kissa katseli uteliaana, korvat hörössä, ei pelännyt ollenkaan.
Juna-asemalla jaettiin valkeita ruusuja. Tuli hyvä mieli. Minua ei haitannut, vaikka tausta-ajatuksena oli varmasti mainostaa. Halusin ajatella, että ruusu ja sen mukana tullut toivotus oli minua varten.
Lempeästi alkanut päivä jatkui hyvänä. Sain olla koko päivän tarpeellisena apuna apua tarvitseville. Pyyteetön auttaminen toi hyvän mielen!
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Se on kesä nyt!
Viimevuotiset kesähousut mahtuvat jalkaan. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Metsässä on ruiskuteltu runsaalla kädellä koivunlehti-tuomenkukkaparfyymia. Pääskyset törmäilevät taas räystäältä toiselle ja koppakuoriainen takertuu kiinni kissan kieleen parvekkeella. Pieni poika kulkee yksin suojatien yli lippa vinossa tuutti kourassa, suunympärys valkoisena jäätelöstä. Suomalaiset sekoavat helteestä ja jääkiekosta. Minä sekoan siitä, että kaikki tapahtuu liian äkkiä ja liian paljon kerralla. Luonto on laitojensa yli pursuava herkkutarjotin, jolta en ehdi maistella kaikkia lajeja. Ajan maaseututietä. Jokaisella pellolla pörrää traktori. Ruskean mullan tuoksu rauhoittaa. Maa jalkojen alla on ja pysyy.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Ainolassa
Olin sunnuntaina Ainolassa, Sibeliuksen kodissa käymässä. Talo sijaitsee Tuusulan rantatien varrella, lähellä Järvenpäätä. Lähettyvillä on useita muitakin nähtävyyksiä, kuten Pekka Halosen ateljee-koti, joka myös on näkemisen arvoinen.
Koska talo on museona, sisällä ei saanut kuvata, mutta tässä hieman maistiaisia pihapiiristä.
Ainolassa on kaunis piha kasveineen.
Sauna oli minusta erityisen viehättävä. Siellä tuoksui ihanasti tervalta.
Pihapiirissä on myös Jean ja Aino Sibeliuksen hautamuistomerkki.
Olen käynyt Ainolassa kerran aikaisemminkin, mutta minusta sinne oli mukava mennä uudestaan, sillä paikka henkii aitoa tunnelmaa. Siellä voi aistia, millaista suuren säveltäjämestarin elämä kotosalla oli. Retki oli minulle muutenkin mieleenpainuva, sillä sain menomatkalla kamalat rakot kantapäihin (olin kaverin kanssa kävellen Järvenpäästä liikenteessä) ja jouduin kulkemaan kilometreittäin tulikuumalla asfaltilla paljain jaloin. Oli hieman arat jalkapohjat illalla!
Koska talo on museona, sisällä ei saanut kuvata, mutta tässä hieman maistiaisia pihapiiristä.
Ainolassa on kaunis piha kasveineen.
Sauna oli minusta erityisen viehättävä. Siellä tuoksui ihanasti tervalta.
Pihapiirissä on myös Jean ja Aino Sibeliuksen hautamuistomerkki.
Olen käynyt Ainolassa kerran aikaisemminkin, mutta minusta sinne oli mukava mennä uudestaan, sillä paikka henkii aitoa tunnelmaa. Siellä voi aistia, millaista suuren säveltäjämestarin elämä kotosalla oli. Retki oli minulle muutenkin mieleenpainuva, sillä sain menomatkalla kamalat rakot kantapäihin (olin kaverin kanssa kävellen Järvenpäästä liikenteessä) ja jouduin kulkemaan kilometreittäin tulikuumalla asfaltilla paljain jaloin. Oli hieman arat jalkapohjat illalla!
lauantai 15. toukokuuta 2010
Vuokkojen aikaan
Vuokkometsä on lumonnut minut. Kuuntelen rastasta. Se istuu puun oksalla, katselee auringonlaskua ja laulaa. Ajattelen: sillä on lämmin ja hyvä olla. Lasten nauru kaikuu pihalta, rentukat rehottavat puron varrella ja pihlajan silmut pursuvat oksankärjistä. Kissa nukkuu unisena parvekkeella. Tekee mieli jäätelöä.
Onni on toukokuu, aurinko ja lämpö!
torstai 13. toukokuuta 2010
Lomahoitopaikka haussa
Ilmoittelenpa nyt sitten täälläkin, jos löytyisi Seemi-murulle viikoksi hoitopaikka kesäkuussa. Kodin pitäisi olla luotettava ja rauhallinen, jossa ei ole muita kissoja tai koiria tai pieniä lapsia. Seemi on seurallinen, kiltti, sisäsiisti, leikkisä, vieraita ihmisiä ujostelematon, silityksiä valikoivasti vastaanottava, utelias, puhelias ja suloinen kissaneiti. Toivoisin, että sijainti olisi mielellään Uudenmaan alueella, esim. Riihimäki, Hyvinkää, Mäntsälä, Nurmijärvi. Yhteydenotot: huopalintu@gmail.com.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)