Kasvupaikka on rehevä ja tunnelma tarkoituksella rento ja vallaton, onhan kyseessä piha, jota hoidetaan vain silloin, kun mökillä käydään ja silloinkin suurpiirteisesti.
Luonnonkasvit saavat aika vapaasti mellastaa, kunhan jonkinlainen roti säilyy. Alkukesästä kesäkuussa penkki on kauneimmillaan. 
Särkynyt sydän, akileija ja kesäpikkusydän, kalliokielo ja hopeahärkki kukkivat yhtäaikaa.
Paikka on aika kylmä ja kostea, joten kaikki kasvit eivät tästä kohdasta tykkää. Muutama kokeilu onkin jo kuollut. Jaloangervo ja lilja ainakin kuolivat heti ensimmäisen talvensa aikana.
Taustalla näkyy myös mesiangervoa, jota olen siirtänyt lähiluonnosta. 
Särkynyt sydän ja akileija yhdessä.
Valkoisia lemmikkejä löysin sattumalta viljelykarkulaisena naapurimökin ojasta. Toivottavasti nekin leviävät penkissä.
Särkynyt sydän illalla.
Miten tunnelma voikaan olla erilainen illalla varjossa ja aamulla auringon valossa.
Särkynyt sydän aamuvalossa. 
Kalliokielo 
Akileija
Keskikesällä kukkivat töyhtöangervo ja luonnosta karanneet harakankellot kesäpikkusydämen kanssa. Ylempänä rinteessä, auringossa kukkivat loppukesästä helminukkajäkkärät ja mäkimeiramit.
Töyhtöangervo
Töyhtöangervon takaa siirsin varjoliljan keskemmälle penkkiä. Töyhtöangervon takana on nyt sormivaleangervoa kasvamassa.
Valkoailakki
Syksyllä löysin toisesta kohtaa pihalta valkoailakin. Näitä toivoisin valkoiseen varjopenkkiin, joten haaveita ja suunnitelmia kukkapenkin suhteen riittää. Jotain kivaa olisi keksittävä myös loppukesän kaunistukseksi.
Kauniita kukkia! Nostan hattua rennolle ja suurpiirteiselle mökkipuutarhan hoidolle ja luonnonkukkien sallimiselle, se on asiaa! :)
VastaaPoistaOmpas palio valakoosia kukkia samas penkis. Valakoone näkyyki hyvi varioosta. Valakoone särkynysyrän on erikoosen hiano. Yks loppukesän kukkija vois olla virginiantädyke.
VastaaPoistaOnpa kaunis penkki. Valkoinen väri käy niin hyvin puutarhaan. Pidän erityisesti tuosta valkoisesta särkyneestäsydämestä.
VastaaPoistaVihreä ja valkoinen on aina herkkä ja kuitenkin raikas yhdistelmä.
VastaaPoistaTöyhtöangervo on ihanan kevytmielisen oloinen :)
Näyttää tuohon penkkiin aurinkokin aina välillä osuvan. Menestyisiköhän siinä lumikärhö? Sen voisi antaa kasvaa vaikka siihen pihlajaan tai maanpeittona.
Lumikärjö on nopeakasvuinen ja kestävä ja kukkii keskikesästä pakkasiin asti oikein runsaasti valkoisin pienin kukin.
Vanha Virsi, huolettomuus on paljolti pakon sanelemaa, mutta mökille luonnonläheisyys sopinee.
VastaaPoistaNavettapiika, virginiantädykettä mulla onkin toisessa kohtaa. Mietin vaan meneekö se varjossa, kun tuossa ei taida olla tilaa kuin pihlajan alla penkin päädyssä.
Anneli, valkoinen on kyllä kaunis varjossa ja särkynyt sydän on minukin lemppari :)
Marja, täytyypä miettiä tuota lumikärhöä, kiitos vinkistä!
Valkoisissa kukissa on jotain erityistä herkkyyttä.
VastaaPoistaMökkipuutarhaan nimenomaan mielestäni sopiikin tietty luonnonmukaisuus ja rentous.
VastaaPoistaYksi vaihtoehto penkkiisi voisi olla heinä-elokuussa kukkiva valkoinen myskimalva Malva moschata 'Alpa'. Se on kaunis kukkiessaan ja sietää myös hyvin kuivuutta.
Marliska, niin ovat raikkaita ja viattoman värsiä :)
VastaaPoistaKruunu vuokko, myskimalva on kaunis mutta ei sopinut tuohon paikkaan. Se ei pysynyt pystyssä joten siirsin sen kuivempaan aurinkorinteeseen, missä se menestyy näköjään paremmin.
Ihana, rento ja luonnonmukainen valkoinen kukkapenkki sinulla!
VastaaPoistaKaunista ja valkoista. Särkynytsydän on aina lempparini.
VastaaPoistaTykkään! Pidän, ettei kukkapenkki ole värien sekamelska. Tykkään, että kukkapenkki keskittyy vain yhteen väriin. Kävin toissakesänä aivan mielettömän ihastuttavassa siirtolapuutarhan pihassa, jossa kaikki kukkaset olivat vaalean lilan sävyisiä, ai että näytti hyvältä! Lajikkeita oli runsaasti, mutta ympäritö oli hyvin levollisen näköinen.
VastaaPoistaOnpa kauniita kuvia ja tosi ihana tuo valkoailakki! Hyvää viikonloppua!
VastaaPoista