lauantai 19. tammikuuta 2013

Kokeiluja, ihmettelyä ja kiitosta

On taas vierähtänyt aikaa taulujen väsäämisestä, mutta sain yllätten kasvioaiheisen inspiksen. Piirtämästäni kielosta otettu tuloste on ollut kokeilujen kohteena. Oikeastaan voisi tehdä tällaisen sarjan eri kasveista. En vielä tiedä kummasta tykkään enemmän, värillisestä vai mustavalkoisesta. Mitä mieltä olette?
Tänään tein pitkän kävelylenkin joelle, suuntan jossa harvemmin kuljen. Aurinko oli jo laskenut ja kaunis hämärä saapumassa. Sillalla ollessani huomasin toisella puolella hirvittävän näyn: joku oli hiihtänyt aivan patotöyrään lähelle. Tuossa ei ole varmasti kovinkaan vahva jää. Onneksi hiihtäjälle ei ole käynyt köpelösti. Ihme, kun ihmiset ottavat tuollaisia hulluja riskejä. Minä kun en uskalla hiihtää tuolla paljon virtapaikkoja sisältävällä joella juuri ollenkaan.
Kiitos Hanna ja Herne tästä lämpimänpunaisesta tunnustuksesta. Hanna on uusi tuttavuus ja Herneen olen tuntenut jo aika kauan. Olen todella kiitollinen teille kaikille ahkerille blogini lukijoille, jotka jaksatte kommentoida ja jaella näitä tunnustuksia. Minua niin harmittaa oma passiivisuuteni ja laiskuuteni olla ylläpitämässä yhteyksiä teihin, jotka olette aktiivisia kommentoijia. Voimani kuitenkaan eivät riitä seuraamaan kaikkien lukijoitteni blogeja ja aktiivisesti olen itse oikeastaan läsnä vain muutamissa blogeissa, joiden seuraamisen olen aloittanut jo vuosia sitten. Olette niin sydäntäraastavan ihania, varsinkin te, jotka päivästä ja viikosta toiseen jätätte jonkin viestin. Arvostan sellaista läsnäoloa todella paljon.

9 kommenttia:

  1. Voi että. Ompa kyllä ihania nuo kielokortit. Tykkään molemmista.. Eka meinasin sanoa, että mustavalkonen on kivempi.. muttamutta... Tuo värillinekin on vallan ihana. Just sopivasti tuota väriä, ei liikaa. Mustavalkosessa viehättää tuo säröinen reuna. Lisää näitä!

    VastaaPoista
  2. Marionella, kiitos ajatuksistasi. Ajattelin tehdä vielä ainakin villiruusuaiheisen.

    VastaaPoista
  3. Kaunis ja dramaattinen jokikuva, lumihuurteiset puut ja tumma vesi. Aika hurja tilanne tosiaan, onneksi hiihtäjä oli pystynyt kääntymään takaisin, oli varjelusta matkassa.

    Kielokuvat ovat molemmat kauniita omalla tavallaan, joten tosi vaikea sanoa kumpi se olisi, mutta tykkään värillisen keväänvihreistä, herkistä väreistä tosi paljon, sopivat hyvin aiheeseen.

    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  4. Mirja, en tiedä miksi hiihtäjä on mennyt noin lähelle veden reunaa, mutta hyvä kun selvisi tilanteesta.

    Tuon värillisen kielon suuntaan olen itsekkin kallellaan.

    Mukavaa viikonloppua myös sinulle.

    VastaaPoista
  5. Kuniit kielot!
    Keväisen vihreä
    on varsinkin nyt
    ilo silmille!

    Joku joen uhmaaja.
    Kuvaajakin uhmasi
    upeilla kuvauksillaan ☺!

    VastaaPoista
  6. Herne, taitaa tuo joki koskineen viedä voiton kaikkien uhmasta :)

    VastaaPoista
  7. Aika karmaiseva tuo latukuva, jolle voisi antaa vaikka nimen 'viimeiset sivallukset' tai 'ladun loppu'.

    Värillinen kielo näyttää kivalta.

    VastaaPoista
  8. Pekka, onneksi tuossa näkyy, että hiihtäjä on todellakin kääntynyt takaisin, muutoin voisi tulla katsojalle huoli. Kiitos kielo-mielipiteestäsi :)

    VastaaPoista
  9. Hui mikä näky tuossa latukuvassa. Varmasti säikäytti! Kauniita tauluja. Vaikka värit on mun mieleen, tuo mustavalkoinen taulu on jotenki kiva!

    VastaaPoista