lauantai 5. syyskuuta 2009

Reissu Osa 3/7 Wanhaa











Mikä vanhassa tunnelmassa ihmistä kiehtoo?
Onko yhtenä syynä nykypäivän huima muutostahti elämänmenossa. Kokoajan kehitetään uutta. Jatkuvasti pitää olla perehtymässä uuteen teknologiaan, tietoyhteiskunta pursuaa jatkuvasti uutta tietoa, ihmistä kaiken hallinnan pakko ahdistaa. Vanha tuo kauneuden lisäksi tunteen pysyvyydestä, turvallisuudesta, rauhasta, maanläheisyydestä, yksinkertaisuudesta.

Kun voisi hetkeksi pistää elämännauhan pauselle ja kelata kasettia vaikka vuosisadan verran taaksepäin. Se olisi mielenkiintoista ja opettavaista. Vanha kuiskii tarinoita meneestä elämästä.

Nämä ajatelmat saivat mielessäni pyörimään suosikkiartistini Jonna Tervomaan "Keskeneräinen" -kappaleen sanat:

"Kuvittelin vaan
Ei musta ehkä koskaan tulisikaan yhtään valmiimpaa
Mä luulin oppineeni kaiken,
mutta mun on turha luullakaan
Kaikki edessä muuttuu paljon nopeampaa
Enkä mä ehdi mukaan

Ei musta ikinä saa valmiimpaa
Ei musta ikinä saa yhtään tämän valmiimpaa

Kuvittelin vaan.
Mä tein kaikki suunnitelmat ihan turhaan,
niitä muutetaan
Eikä mitään, minkä tiesin
todella oo koskaan ollutkaan
Kaiki edessä muuttuu paljon nopeampaa,
Enkä mä ehdi mukaan

Ei musta ikinä saa valmiimpaa
Ei musta ikinä saa yhtään tämän valmiimpaa
Mä kuvittelin vaan
Kaikki edessä muuttuu
Enkä mä ehdi mukaan
Mä en tiedäkään mitään

Ei musta ikinä saa
Yhtään tämän valmiimpaa"

8 kommenttia:

  1. Vanhoissa tavaroissa viehättää niihin sisältyvä tarina. Uusissa ei tarinaa ole.

    VastaaPoista
  2. Kaunista! Itsekin kuvaan usein vanhoja lukkoja (jos vain jossain näen ja on kamera mukana) ja pelkkä seinäkin voi olla halkeamineen upea.

    VastaaPoista
  3. Kuinka voisi edes
    sanoiksi pukea sen,
    mitä kamera on osannut
    tavoittaa, juuri ne
    ajan ihanat rypyt
    vanhoissa esineissä!

    Ne aivankuin elävät ja
    hengittävät ja kosketus
    jää mieleen, kuin ikävä...

    VastaaPoista
  4. Hanne,
    kun vaan tietäisi niitä tarinoita. Valitettavan usein käy niin, että aikanaan eläneet ihmiset ovat vieneet tarinat mukanaan, eikä jälkipolvilla ole niistä tietoa.

    Satu,
    vanhaa kannattaa tallentaa kameralla talteen ennenkuin nykyajan abloyt valtaavat kaikki paikat.

    Herne,
    murehdin jo sitä, että kaikki se itselle vanha rakas kerran katoaa...kun vanhat rakennukset alkavat rapistua ja ovat pian vain muistoissa, niinkuin ihmisetkin.

    VastaaPoista
  5. Ps.
    Kiitos Runosta!
    Eihän täällä
    kukaan valmiiksi tule,
    keskeneräiseksi jää!

    Ilo! vajavaisuudesta
    tässä ja nyt!

    VastaaPoista
  6. Trina

    Sehän se,
    IKÄVÄ jo nyt,
    katoavaisuuden
    tuskaa kannetaan.

    VastaaPoista
  7. Herne,
    vajavaisia ollaan ja sellaisina pysytään. Kaikki materia katoaa ja meistä jokaisesta aika joskus jättää, mutta taivaassa toivon tapaavani monta läheistä ja ystävääni.

    VastaaPoista
  8. Voi Trina,

    minäkin toivon
    ja toivon, siltikin,
    vaikka toivo joskus
    katoaisikin, kun
    erhdyksessä katselee
    näillä tavallisilla
    silmillä!

    VastaaPoista