Myöhään syksyllä, kun kuura ja kylmä runtelevat maata ja puutarhoissaan möyrivät ihmiset käpertyvät sisätiloihin, kuljen viljelypalstojen ohi, enkä voi vastustaa kiusausta poiketa hiukan katselemaan. Kun palstat ovat tyhjentyneet viljelijöistä, jäljellä on vain muistoja kesän tohinasta: kasvimaan viereen unohtuneita ämpäreitä ja lapioita, korjaamattomia salaattirivistöjä ja vielä kukintaansa jatkavia krassimaita. Joku yksinäinen karmiininpunainen daalia loistaa kauas ja viimeiset auringonkukat vartioivat palstan reunamia yhdessä variksenpelättimen kanssa. Hassua, mutta mielestäni kasvimaat ovat nyt melkeinpä kiehtovimmillaan. Siellä näkyvistä merkeistä voi lukea pois korjattuja ja unohdettuja kesän unelmia.
P.S. Kuvat otettu sunnuntaina. Nyt sataa lunta ja maa on aivan valkea.
P.S. Kuvat otettu sunnuntaina. Nyt sataa lunta ja maa on aivan valkea.
Mukana haasteessa:
Aiheena:
KELTAINEN
Minäkin kävelen usein viljelypalstojen ohi ja kurkkailen paikalle jätettyjä tavaroita, mielenkiintoista.
VastaaPoistaKuvissasi auringonkukan elämänkaari!
Niin tosiaan unohdettuja puutarhaunelmia. Tykkään myös katsella kukkapalstoja, ihastella ja päivitellä.. Ne ovat kesäisin kuin tilkkutäkki. Kauniita keltaisia on jäänyt vielä mullan keskelle. Aina mietin olisipa kiva jos olisi tuommoinen ihan oma.
VastaaPoistaEletyn elämän näkyminen on kaunista ja kiehtovaa.
VastaaPoistaKaunis on auringonkukka elämänsä syksyssäkin.
Kaikissa vuodenajoissa on omat hienoutensa. Kivasti kuvailit ja kuvasit tuota syksyisten viljelysten näkyä. Tänään mieleni hetkeksi synkkeni, kun naapuri käänsi tuon viereisen pellon mustalle mullalle, oli kuin maisema olisi pimentynyt. Mutta sitten satoi räntää, joka peitti hetkeksi näkymää ja kohtahan sitä lunta sitten tulee maisemaa valaisemaan enemmänkin:)
VastaaPoistaMukavaa viikkoa!
Ajattelin "Unelmankauniita kuvia ja yksi hassu" ja huomasin, että muutkin olivat nähneet näissä kuvissa unelmia... toivottavasti ei kokonaan unohdettuja. :)
VastaaPoistaLumisin terveisin!
Kauniita kuvia. Lunta on meilläkin tullut tänään.
VastaaPoistaNiin kaunista! Luonto valmistautuu lepoon mutta nykyajan ihminen ei lepää vaan päivät ovat ohjelmoituja minuuttiaikatauluun. Lohdullista, että lakastuminen kätkee uuden kasvun ihmeen.
VastaaPoistaJuuri tänään katselin auringonkukan kuihtuneita kukkia pellolla, harmi, kun ei ollut kameraa mukanani.
VastaaPoistaOikeestaan ne olivat kauniita kuihtuneinakin, se koko pelto oli kaunis!
Hianot kuvat! Keltaanen on syksyn färi.
VastaaPoistaUpeat kukat!
VastaaPoistaSurulliselta näyttää monesti syksyisin - mutta sieltä se uusi kevät taas tulee!
VastaaPoistaEka kuva on todella upea!
Hyvät kuvat ja vielä parempi teksti. Inspiroiva ! Taidankin mennä kävelylle meidän lähellä olevalle
VastaaPoistaviljelypalstalle ja ajatella siellä filosofisia ajatuksia, ehkä ottaa kuviakin :)
Kuihtuvakin voi olla kiinnostava ja kaunis. Ja kun lehdet yms. on poissa, tulee muuta mielenkiintoista esiin. Mainiot otokset sinulla:)
VastaaPoistaKyllä syksyinen maa on kaunis.
VastaaPoistaKaunis postaus.
VastaaPoistaKeltainen piristää harmaata maisemaa!
VastaaPoistaIhania kuvakohteita ja upeita kuvia olet postannut:)
VastaaPoistaKivoja kuvia. Vai on teilläkin jo saatu ensilumi. Täällä ei ole vielä näkynyt.
VastaaPoistaKauniit kuvat auringonkukista, joista toiset vielä kukkivatkin.
VastaaPoistaIhanat auringonkukat!
VastaaPoistaJos olisi aikaa ja rahaa, mä varmaan haaveilisin enemmänkin pienestä puutarhapalstasta tai siirtolapuutarhasta. Ne ovat niin symppiksiä! :)
Ihastuttavia kuvia, tykkäsin hullun aivan tavoin ränsistyneestä auringonkukasta, siinä oli taikaa jopa enemmän kuin kukkivassa. Näit sen kauniisti kameran kautta. Lumme, ruusu ja auringonkukka olivat ykköstilalla kun mietin postaustani:)
VastaaPoistaOnpa kaunis tuo viimeinen lause <3
VastaaPoista