Olin jo riittävän kauan (puoli päivää) makoillut sohvalla, ahminut karkkeja ja potenut kipeää selkää lääkehuuruissa, kun päätin, että luontokokemuksilla ja liikunnalla on tervehdyttävä ja ainakin virkistävä vaikutus. Niinpä hyppäsin Helkaman satulaan ja lähdin kamerareppu selässä ajelemaan päämäärättömästi, kuitenkin mielessä mennä jonnekkin metsään. Metsän löysin, ainakin sievän koivikon. Löysin myös lammen, polun ja pitkospuut. Ohitin savuntuoksuisen nuotiopaikan ja vastustin houkutusta kiivetä vuorelle ja poiketa sivupoluille. Retken lopuksi selkäkin tuntui paremmalta, ei ainakaan yhtään huonommalta. Ehkä palaan pian eväiden kanssa katsomaan maisemia kukkulan laelta.
Ihanat kuvat. Meikä makoilee nytkin täkin, kun jalka ei kestä yhtikäs mitään...Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaSatu, voi kunpa sun jalka tulis paremmaks. On ikävä sairastaa.
VastaaPoistaVoi miten kauniit kuvat!
VastaaPoistaOmpa kaunista! Ja kyllä, luonnolla on ihmeellinen parantava voima.
VastaaPoistaMukavia syyskuun päiviä sinulle:)
Irmastiina ja Mustakissa, kiitos. Luonto tekee hyvää mielelle ja keholle aina.
VastaaPoista