Elämää pihlajan juurella Osa 1

 

Jotkut teistä saattavat muistaa, että rakastan suuria puita ja varsinkin pihapuita. Olen onnekas, sillä meillä on mökkipihalla monta suurta ja vanhaa puuta. Iso pihlaja on ehdottomasti pihamme sielu.

Sillä on varmasti paljon ikää, koosta ja kunnosta päätellen. Oikeastaan on ihme ettei se ole jo kaatunut, sillä joku on aikoinaan laittanut puun rungon ympärille pyykkinarun. Naru on kasvanut rungon sisään ja melkeinpä halkaissut koko puun poikki.

 

Pihlajavanhus ei ole enää vuosiin jaksanut  kukkia kovin paljon, mutta tänä keväänä se teki poikkeuksen. Puu on ollut suuri suriseva ihme, kun miljoonat pörriäiset ovat parveilleet sen lukuisissa kukkatertuissa.
Pihlajan alla on osittain varjoisaa ja rehevää. Sen ympärille mahtuu monenlaista kasvia ja olosuhdetta. Valkoiset narsissit ja puna-ailakit kukkivat tässä kohtaa.

 

Monessa kohtaa kasvaa luonnonkasveja. Olen ihaillut tätä sattumoisin syntynyttä yhdistelmää; puna-ailakkien, metsäkurjenpolvien ja lemmikkien sävyt sointuvat kauniisti yhteen.

Kieloja kasvaa tontilla paljon. Pihlajan alle olen istuttanut myös kalliokieloja varjopenkin valkoiseen osioon.

Kasvikierroksen ja huilitauon jälkeen takaisin pihahommien pariin =)

Huomenna lisää mm. eläinmaailmasta pihlajan juurelta.