Sadepäivän ajatuksia

 

Käännän selkäni sateelle ja tuulelle.

 

Pysähdyn veden äärelle. Mietin, miten ohuen langan varassa lehdet kestävät. Läpi kevään, kesän ja syksyn. Kaikki sateet, paahteet ja tuulen ne kestävät. Päivästä toiseen, läpi öiden, viikko viikon jälkeen, monien kuukauden ajan ne lepattavat ja kieppuvat ohuen kantansa varassa, kiinnittyneinä oksaan.

Ja sitten ne irtoavat. Aivan hetkessä niiden elämä osana suurta puuta on ohi. Mietin, mikä saa ne lopulta irtoamaan.

Mietin myös tuulta. Miten sitä ei näy. Ja kuitenkaan korsi ei liikkuisi, jos tuuli ei siihen tarttuisi. Ja ajattelen, että samanlainen on ihmisen vaikutus toiseen ihmiseen. Se, miten jokainen ihminen olemassaolollaan vaikuttaa toiseen ihmiseen, on huomaamatonta, mutta kuitenkin todellista, koettua, kuin tuulen liikahdus ruohonkorressa.

Näitä mietin tänään, sadepäivän ajatuksia, joen varrella.