Elokuu puutarhassa

Tuoksumiekkalilja ´Murielae´ on ihastuttanut kauan kotona ruukkuistutuksessa. Koko takapiha tuoksuu ihanalle, kun nämä kukkivat.

 

Loppukesälla kukkivien liljojen kukintojen avautumisen seuraamisessa on jotain samaa viehätystä kuin keväällä tulppaanin kukinnan alkamisessa. Tätä oriental-liljaa en ole onnistunut koskaan näkemään täysin avautuneena, kun sen kukinta on alkanut aina liian myöhään syksyllä. Nytkin sain kuvan osittain avautuneesta kukasta juuri ennen mökiltä pois lähtöä. Taitaa täyden kukan näkeminen jäädä väliin tänäkin vuonna.

Keväällä kylvetyt kosmoskukatkin ovat myöhäisiä kukkijoita. Kovasti ne ovat kasvattaneet rehevää vartta ja haaroja, mutta kukkanuppuja ei ole kuin kaksi, yli kymmenessä taimessa. Mitenhän aikaisin näiden esikasvatus pitäisi aloittaa, että ehtivät kukkia kunnolla ennen pakkasia.

 

Punatähkän pitäisi olla hyvä perhoskasvi, mutta meillä eivät perhoset piittaa näistä ollenkaan. 

 

Yrtti-iisoa en lakkaa varmaan koskaan kehumasta. Se on niin mainio loppukesän koristekasvi. Yrttinä en ole osannut tätä käyttää, hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Näitä meinaan laittaa joskus ruukkuistutukseen kanervien kanssa. 

 

Lyhtykoiso on siitä hassu kasvi, että se on kauneimmillaan kukinnan jälkeen. Tosin ei sen kukkakaan hassumman näköinen ole, varsinkaan näin läheltä katsottuna.

Suopayrtin tuoksusta tulee mieleen lapsuus. Tätä kasvoi kotipihalla laakean kiven juurella.

Tarhapäivänlilja 'Gentle shepherd' yllätti kukinnallaan. En muistanut yhtään, että olin keväällä istuttanut tämän kukkapenkkiin. Tällaisista ylläreistä pidän :)

Ukonhattu on kasvi, josta en ole ihmeemmin piitannut koskaan. En tiedä johtuuko välinpitämättömyyteni siitä, että kasvia saa joka kesä ruiskuttaa mäntysuopaliuoksella, kun kirvat aina valtaavat sen.

Ukonhatun kukka on kuitenkin oikeastaan aika hieno, kun sitä katsoo tarkemmin auringon valoa vasten. Ehkä tykkään tästä kasvista jatkossa enemmän.

Lopuksi yksi omasta puutarhasta bongattu kukkatukivinkki. Pitkät kasvit, kuten harmaamalvikki, kaatuvat ja repsottavat maata vasten sateen jälkeen. Narulla keppiin tukeminen tai muiden tukien käyttö ei useinkaan näytä hyvältä, kun kasvit ovat silloin luonnottomasti sumpussa. Olen huomannut, että paras tuki pitkille kasveille ovat hiukan lyhyemmät, tanakat kasvit. Harmaamalvikkikin pysyy hyvin pystyssä esim.syysleimujen keskellä.