Keväällä istutetut hennot keijuängelmien taimet nousivat reippaasti akileijojen joukosta ja kukkivat nyt sievästi. Pienenpienet kukat ovat herkän kauniita, mutta hukkuvat kyllä pahasti mökkiviidakon sekamelskaan, vaikka korkeutta kasvilla onkin metrin verran.
Mykeröneilikoita olen kylvänyt muistaakseni jo muutama vuosi sitten ja uudestaan myöhemmin, kun näytti etteivät idä. Nyt yllättäen huomasin ketoneilikoiden vieressä outoja neilikoita, jotka tunnistin mykeröneilikoiksi. Kiva, että kylvö viimein onnistui ja nämä neilikat koristavat nyt rinnepuutarhaa.
Mantsuriankärhö on myös hento ja siro, mutta kukkii ahkerasti näin keskikesällä.
Sinisiipi tuli puutarhakengän koristeeksi ja istuskeli myös sääressäni pitkiä aikoja. Ihmettelin, mitä se pyörii jaloissani ja on kiinnostunut muovikengistä. Säärestäkin se näytty imeskelevän jotain imukärsällään :)
Nelivyöjäärä lenteli innoissaan kukkien joukossa. Tässä on lepohetki menossa.
Lopuksi kukkaperhosen kesäonnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti