Mennyttä aikaa

Sain mummolle kuuluneen matkalaukun. Äiti oli sen sisällön tutkinut ja sanonut ettei laukussa ole mitään arvokasta. Laukun avaaminen oli kuitenkin jännittävä hetki, kuuluihan se rakkaalle mummolleni, joka on nyt taivaan kodissa lepäämässä. Tiesin ennalta, että sisältö olisi pääosin käsitöihin liittyvää, sillä mummo oli taitava käsistään. Suvun ainoalle elossa olevalle käsityöihmiselle matkalaukku sitten kuulemma kuului päätyä, eli minulle.

Laukun sisältö oli kyllä pääosin roskaa. Muovikassillisen verran tuli käyttökelvotonta paperiroskaa, kun kävin materiaalia läpi. Mielenkiintoisinta oli nähdä mummon pientä sievää käsialaa ja palasia lehdistä 60-70-luvuilta. Mummo oli opettaja ja materiaalissa olikin jonkin verran ilmeisesti muistiinpanoja ja luonnoksia käsityötunteja varten. Käsin kirjoitettu lukujärjestyskin oli mukana ja lasten piirustuksia, joissa ei ollut nimeä. Tuntui jotenkin oudolta kurkistaa mummon ammatilliseen puoleen, mikä ei koskaan meille lastenlapsille mitenkään näkynyt. Mummo oli meille mummo eikä opettaja. Hauskinta oli, kun löysin lukemattoman määrän askarteluun liittyviä kaavoja, osa eläinhahmoista nimittäin näytti tutulta, sillä mummo antoi meille lapsille paljon omatekoisia lahjoja. Talteen otin myös liinojen aplikointimallit, jotka oli piirretty paperille. Lanka- ja neulavarastoni sai myös täydennystä. Vanhat napitkin kuluvat mukavasti askartelussa. Mummo tuntui jotenkin tavaroiden ja papereiden kautta läheiseltä ja löysin sieltä myös osan itsestäni, sillä samanlaisia epämääräisiä paperinippuja ja kuviomalleja yms. itsellänikin on. Kauas ei ole omana puusta pudonnut.