Kirjoittajan helmi -haaste

Tähän alkuun on pakko kertoa, että tämä haaste sai aikaan minussa suuren muistojen vyöryn. Olin nuorena likkana oikea runotyttö, joten kaivoin nyt vanhat runovihkoni esille tätä haastetta varten. En ole viimeaikoina (pariin kymmeneen vuoteen) juurikaan runoja rustaillut ja kun luin noita vanhoja tekeleitäni, aloin ihmetellä, että mihin ihminen voi vuosien aikana kadottaa runosuonensa. Tännekkin blogiin olen enimmäkseen lainannut muiden kirjoituksia, kun omia tuotoksia ei ole pulpunnut. Tässä kuitenkin kaksi runoa (en osannut valita, joten laitoin molemmat), jostain 80-90-luvulta, kun olin tuskin vielä edes parikymppinen tyttönen. Runojen hyvyydestä tai onnistuneisuudesta en tiedä, mutta minulle itselle ne ovat tärkeitä, osa minua, persoonaani ja menneisyyttäni.

Auringon läpinäkyväksi tekevä valo hiuksissasi,
hauraat kasvosi,
kuulaat syysomenat poskillasi,
marraskuun jäätymättömät avannot silmissäsi.
Sinua ei ole elämä vielä koskettanut,
tuska repäissyt ihoasi rikki,
lapsi.

* * *
Sävellä minulle laulu,
minä kuuntelen.
Sävellä laulu meren kohinasta,
kaipauksesta, odotuksesta.
Sävellä ystävästä, kädestä, joka
tarttuu käteen.
Sävellä onnesta ja muistoista,
unelmista ja kaikesta kauniista.
Sävellä herkkyydestä, ikävästä,
surusta.
Sävellä kaikki se mitä tunnet.
Näen laulun silmistäsi.


1. Tämä haaste sai alkunsa Herne- blogista.
Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti,
josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo,
novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku,
eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä
onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin
monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Laitan haasteen eteenpäin Mirjalle Valoisa huone-blogiin ja Unalle Hallatar-blogiin.

* * *
Haasteen lisäksi Herne lähetti minulle tämän blogitunnustuksen. Lämmin kiitos siitä!

Vähempikin riittäisi

Herätä omaan elämäänsä,
laskeutua kokonaan tähän hetkeen
-kyllä sen täytyy olla pelottavaa,
kun tarvitsen tällaisen viihteen ja puuhailun
armeijan välttyäkseni joutumasta siihen.

Joutumasta minäksi oman elämäni keskukseen.

Kun lakkaan viihdyttämästä itseni hengiltä,
kun uskallan pysähtyä ja kuunnella hiljaisuutta,
huomaan etten sittenkään tarvitse kaikkea sitä
mitä minun väitetään tarvitsevan.
Päinvastoin: paljon vähemmän tarvitsen.
Vähemmän kaikkea sitä mitä mainokset väittävät.

Ja paljon enemmän jotain muuta: kykyä nähdä
että jokaisella elämällä on merkitystä.
Niin minun elämälläni kuin jokaisen toisen ihmisen.
Ja vielä enemmän: jokaisen elollisen olennon, puun,
kukan, eläimen. Elämän kunnioitus -mihin se on
kadonnut?

Ei riitä että herään omaan elämääni. Koko
maailma ympärilläni odottaa että minä heräisin,
että me kaikki heräisimme js tekisimme tästä
pallosta paremman paikan elää -kaikille.

Millainen se maailma olisi? Ei ainakaan
sellainen jossa juomme enemmän cocacolaa ja
syömme suurempia hampurilaisia.
Jossa pesemme hiuksemme joka viikko entistä
ihmeitätekevämmällä sampoolla ja vaihdamme
vaatevarastomme uusiksi joka vuosi.

Millainen on se maailma joka on edes vähän
parempi paikka elää kuin tämä?
Luettelolla ei varmasti ole loppua, mutta sen ei pidä
estää minua aloittamasta edes tänään.

-Heli Karjalainen-

* * *
Pieni aiheeseen liittyvä linkkivinkki:

Kierrätetään-blogi -Siellä on mahdollista lahjoittaa/hommata tavaraa postimaksujen hinnalla tai vaihtaa johonkin toiseen tavaraan. Systeemi toimii hyvin (oma kokemukseni). On kiva, jos joku etsii jotain tiettyä tavaraa ja sellainen löytyy ylimääräisenä itseltätai päinvastoin.

Jos teillä on muita vastaavia sivuja tiedossa, kertokaapa minulle.

Jääkakkuja

Kovilla pakkasilla jäädyttelin parvekkeen somistukseksi jääkakkuja. Kakkukoristeiksi päätyivät poisheitettävän esikon rupsahtaneet kukkaset.

Kakkuvuoat ennen jäätymistä. Kisuliini ihmetteli, että onpa hänelle katettu parvekkeelle kauniita juomakippoja, joten vettä joutui hieman lisäämään, kunhan mirri oli ensin maistellut tarjoiluja.


Jääkakut irtosivat hyvin, kun vähän kuumalla vedellä valeli vuokia ulkopuolelta.




Osa pikkukakuista lohkesi reunoilta, kun en ensin tajunnut valella niitä kuumalla vedellä ennen irroittamista.

Kesähaaveita

Klikkaa isommaks...

Tämän viikon Värikollaasihaasteessa on värinä:
"Valkoista ja jotain muuta, vapaan valinnan mukaan".

Niinpä kollaasistani tuli näköjään kesäisen kirjava. Vaihtelua tähän yksiväriseen talveen.

Raikasta kesän odotusta lumen keskelle!

Päiväkävelyllä

Pakkasta -17 astetta. Sunnuntai-iltapäivä. Hiljainen kaupunki. Saan ottaa rauhassa kuvia. Ihmisiä ei näy, pelkäävät kai pakkasta ja tuulta.


Matkanvarrella näen vanhaa ja vähän uudempaa mökkimuotia. Bongaatko minut päiväkodin ikkunasta?



Näitä alikulkutunneleita on monen muotoisia. Tykkään näistä. Vähän pelottaa, kun autot ja junat kaahaavat pään yli... Onhan se vähän hassua kävellä tien alla.

Kangastusta? Puut kasvavat kahdessa kerroksessa. Enkö jo kulkenut tästä...

Olipa kiva, kun ihmiset kerrankin pysyivät seinien sisällä ja sain ihmetellä rauhassa...

Lunta ja asennetta

Entäpä jos tässä hetkessä ei olekaan niin paljon vikaa.
Vain minun ajatukseni siitä on nurinkurinen.

Entäpä jos tuo ihminen ei olekaan niin vastenmielinen.
vain minun ajatukseni hänestä on väärinpäin.

Suurin vallankumous on ajatuksen vallankumous.
Itseasiassa ainoa tarvittava vallankumous.
Rakkauden vallankumous.

Ajatuksillani minä luon maailman jossa elän.
Haluan nähdä tämän maailman ikävänä. Se on ikävä.
Haluan nähdä ihmisen pahana. Hän on paha.
Haluan tuntea itseni riittämättömäksi.
Olen riittämätön.

Voiko elämä olla näin yksinkertaista?

Mikä monimutkaisuudessa on niin ylivertaista
että se voisi selittää elämää paremmin?

Kuva on vain kuva. Eihän ole kuvan vika,
jos minä pidän sitä kädessäni ylösalaisin
ja näen sen väärinpäin.

Elämä on mitä on.
Minä ratkaisen sen miten sitä katson.

Ehkä juuri siksi maapallo on pyöreä.
Olet missä olet, aina maapallo on kuitenkin
oikeinpäin. Kuten sinäkin.

Jos et halua sitä muuksi nähdä.

-Heli Karjalainen: Odota minua elämä-

Häivähdyksiä ja piirtoja

Talven pelkistetty ja karu kauneus lumoaa.



En voi lakata ihastelemasta valon ja varjojen muotoja, niiden piirtoja hangella. Yksinkertainen on kaunista.

Näitä vanhoja talvikuvia Helsingistä 30-70-luvuilta on myös kiva katsella.

14.2.

Ajattelen sinua tänään

Ajattelen sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla.
Vaikka kaukana -
mutta ajatus ei matkaa mittaa
ei myrskyä pelkää

Ei esteet erota
ei vuodet vieroita
kun ystävä ainutkertainen
ajatuksenkantaman päässä

Ajattelen sinua tänään
juhlassa ja arjessa
ajattelen ilossa ja kivussa
pettymyksessä ja täyttymyksessä.
Ajattelen sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla

-Maaria Leinonen-

Ajattelen tänään ystäviä, jotka ovat kaukana, läheisiä, jotka ovat kaukana. Ja jos voisin, tarjoisin heille, jotka ovat mielessäni ja teille, jotka tämän luette, jokaiselle palasen mansikka-suklaamoussekakkua ystävänpäivän kunniaksi.

Kakkureseptin nappasin Suklaamarengin blogista.

Vihreä-musta

Tällä viikolla on tehty värikollaasihaasteessa vihreä-mustia kollaaseja. Meinasi jäädä kollaasin teko puolitiehen, kun kone alkoi taas kerran temppuilemaan. Jotain sain kuitenkin väsättyä kokoon.

Ylärivissä: Portti Porvoosta, Jack Londonin kirjasarja ja kieloja
Keskellä: Helmiä ja lasikiviä
Alhaalla: Lankoja, lapaset ja huivi (viime vuoden tekeleitä)

Pahnan pohjimmaisesta prinsessakissaksi

Meidän pieni harmaa kissatyttö on kuulemma ollut aikoinaan se pahnan pohjimmainen, pentueen kaikkein surkein rääpäle. Siksi se varmaan on edelleenkin todella pienikokoinen ja hentoinen. Nyt tuo pahnan pohjimmainen saa viettää kissaprinsessapäiviä sanan mukaisesti sängyssä "pahnojen" tai vällyjen pohjalla. Kissa on saanut luvan päästä makuuhuoneeseen, ihan vain käytännön syistä. Kovilla pakkasilla makuuhuoneen lämpötila lähenteli 16 astetta, kun ovea jouduttiin kissan vuoksi pitämään kiinni. Nyt lämpötila pääsee huoneissa tasaantumaan ja välillä saadaan nauttia sängyssä myös kissalämmityksestä. Mukavampaa kylmien varpaiden lämmittäjää ei voi olla olemassa!

Miten sitten uskalletaan pitää kissaa makuhuoneessa, jos sängyssä nukkuu myös kissalle allerginen ihminen? Allergiaoireita ei ole ollut, mikä on todellinen ihme. Osaltaan asiaa ovat saattaneet auttaa kotimaiset omenat tai luomuomenat. Niitä on allergikko joka päivä muistanut mutustaa. Omenissa on hyviä flavonoideja, mm. kversetiiniä, jolla on myös antihistamiinisiä vaikutuksia. Lisäksi alkuun pidimme olohuoneessa ilmanputsaria päällä ja imuroimme kaksi kertaa viikossa. Nyt ilmanputsari ei ole enää päällä ja siivouksetkin ovat harventuneet. Omenien mutustaminen on kyllä jatkunut edelleen. Joku on väittänyt, että omalle kissalle voi mahdollisesti myös siedättyä. Oli syy mikä hyvänsä, olemme onnellisia, että kissa voi jäädä meille pysyvästi viettämään prinsessapäiviään.

Pieni kissaprinsessa (mieheni kuvaamana).


Hiphoppari-kissatyttö "huppu" silmillä:

* * *

Tämä kansa
silmät täynnä metsää
sydän jäätä ja nietosta
miten se voisi nähdä
tuntea oikein?

Puhe mykkää
kysymystä
huutoa pimeään korpeen
sanat jäiset hauraat
hukkuvat hankeen
sirpaleina putoilevat.
Jäähileinä.

Mutta
kevääseen uskoo
leskenlehteen rentukkaan
Kiurun lauluun
Juhannusyöhön
Silti
silti sielussa kevät

-Maaria Leinonen-

Kuvat Nukarinkoskelta.
Täällä sama joki syksyllä kuvattuna.

Runebergin(torttu)päivänä

En ole koskaan viettänyt mitenkään erityisesti Runebergin päivää, niinkuin ei varmaan suurin osa muistakaan suomalaisista. Lähinnä olen vaan todennut kaupoissa käydessä, että jahas, runebergintorttuja on näköjään taas myynnissä. Kun mies aina noita torttuja halajaa, olen viimevuosina leiponut niitä itse. Netistä kun löytyy niihinkin niin hyviä ohjeita.

Viimeksi kirjastossa käydessä, osui silmiini sattumalta runohyllyssä pieni kirjanen, "Idyllejä ja epigrammeja". Selailin vähän kirjaa ja kiinnostuin. Runebergin kirjoittamassa kirjasessa oli aivan ihastuttavia runosia, herttaisella tavalla vanhanaikaisia, mutta kuitenkin niin tähänkin päivään sopivia. Ihminen on pohjimmiltaan samanlainen kuin tuolloin 1830-luvulla, milloin kirjan runot on julkaistu.

Tässä muutama näyte:

Villiruusu

Villiruusu, sinä, sisareni,
talven jäissä ei nähdä sinua,
piikkien peittämä olet ja sinua vihataan.
Mutta ajattelen: Kun kevät tulee,
puhkeat lehtiin ja ruusunkukkiin,
eikä maan päällä ole yhtään kasvia
niin suloista ja rakastettua.

Kuinka monta onkaan alastonta ruusupensasta,
jotka eivät muuta kaipaa kuin rakkautta,
vain sydämen valonsäteen,
puhjetakseen kukkimaan koko maailman iloksi.

***

Kaltaisuus

Kuinka monta aaltoa asuu salmensuussa,
kuinka monta ajatusta sydämessä?
Ne pakenevat - ja silti viipyvät,
ne kuolevat - ja syntyvät taas,
uusina ja kuitenkin niin samoina,
erilaisina ja kuitenkin niin toistaan muistuttavina!
- Sama meri, samat tuulet niitä nostavat,
samasta rinnasta ne kohoavat,
saman rakkauden nostamina.

-J.L.Runeberg-

Somisteluja

Tässä pieni kurkistus makuuhuoneemme seinille. Siellä ei raskaita tauluja pahemmin majaile. Makkarin seinä on kova kuin kivi ja kun vuokrakämppä on kyseessä, ei viitsi tehdä suuria määriä porauskoloja seinään (kaksi lukulamppuja varten tehtyä reikää saa riittää yhdelle pienelle seinälle). Ruskeasta pakkauspaperista väsäsin kerran tuollaisen kevyen, muutaman metrin mittaisen "taulun" sängyn yläpuolelle. On mukavampi kuin pelkkä puhtaan valkoinen seinä. Muutenkin makkarista on tainnut tulla satumaisia unikuvia heijasteleva, askartelutuotteiden somistama paikka (jonkun mielestä varmaan aika lapsellista, mutta tykkään olla lapsenmielinen!). -Siksiköhän näen niin mielikuvituksellisia unia!

Musta-oranssi

Pitkästä aikaa pääsin osallistumaan Inkiväärin ylläpitämään Värikollaasihaasteeseen. Menossa ovat mielenkiintoiset väriparit.

Minulla on vielä uuden kuvankäsittelyohjelman käyttö hakusessa, joten kollaasista ei tullut ihan sellaista, kun olisin halunnut (täytyy tyytyä tämmöisiin yksinkertaisiin versioihin kollaaseista toistaiseksi :)). Eikä oranssiin vivahtavia kuviakaan tai kuvauskohteita kovin helposti löydy, kun tuo oranssi ei ole ollut koskaan mikään suosikkivärini. Oikeastaan olen aina inhonnut oranssia, kun lapsuudessa 70-luvulla sitä oli kaikkialla, varsinkin sisustuksessa. Vasta ihan viimevuosina olen alkanut vähitellen löytää oranssin takaisin elämääni. Oranssi tuntuu esiintyvän usein enemmän ruskean kuin mustan värin kanssa, ainakin luonnossa, tai siltä ainakin luontokuvissa näyttää.

Lisään vielä tähän toisen kollaasin. Innostuin ensimmäisestä :) Aloin nähdä kotona paljonkin musta-oranssia!!! Klikkaa isommaksi.

Helmikuun helmeilyä

Hitaasti mataa
kaamos ohi
ja yhtäkkiä helmikuu heläyttää
säteilevät hankensa häikäisemään.
Pitkä
pitkä pimeä
ja yhtäkkiä vain valoa
kirkkautta.

Kuulostan kevättä tulevaksi
yön pitkältä tieltä.

-Maaria Leinonen-

Valon määrä on selvästi lisääntynyt, tai sitten tämä lumen paljous vaan saa päivät näyttämään valoisemmilta. Lunta ja nietoksia on jo ihan riittävästi, mutta silti tuota valkoista hahtuvaa pukkaa taivaalta yhtenään lisää. Ainakin ainekset kimalteleville helmikuun hangille on koossa.

Häikäisevien hankien helmikuuta sinulle!