Tartun hetkeen

Olen väsynyt.

Poikkean autoja virtaavalta tieltä pellon reunaan ja siitä lähemmäksi metsää.
Niityllä kirmailevat syksyn viimeiset kultasiivet ja lanttuperhoset.

Haluan paeta metsän syliin.

Antautua yksinkertaisten asioiden kauneudelle.

 

Imen voimaa syksyyn hiljentyvän metsän tuoksusta. Annan livertelevien tiaisten  kerääntyä ympärilleni. Nautin niiden levollisesta seurasta. Kerään voimia kärpässienen pirteistä väreistä ja pihlajanmarjan punasta vihreää sammalta vasten.

Haluaisin olla kevyt höyhen, joka lepää vahvalla kivellä, antaen tuulen ottaa mukaansa, jos tuuli vie.