Jotta en unohtaisi

Oppia voi monella tapaa. Kasvion kerääminen on yksi työläs tapa oppia muistamaan erilaisia kasveja. Ehkä olisi syytä kerrata nuo kasvit, jotta en unohtaisi niitä.

Lisää "Jotta en unohtaisi" -aiheisia kuvia Valokuvatorstaissa.

Kirppislöytöjä

Alkoi eteisen pöydällä jatkuvasti lojuva pikkurompe tympiä. Kirppikseltä löytyi sopiva kori, johon väsäsin kangassisuksen. Aikomus olisi laittaa seinälle. Jos ne pikkuroinat pysyisivät tästä eteenpäin pois silmistä.

Taidan olla hurahtanut näihin emaliastioihin, kun kaiken lisäksi vielä niin halpoja ovat... En niitä kyllä mihinkään muuhun tarvitse kuin silmieni iloksi. Elän siinä toivossa, että ovat tulevaisuuden antiikkia ja hinnat vielä joskus nousevat. Sitten voin ne myydä pois... enhän niitä muuten ostaisi, enhän? :D Lintu löytyi kirppikseltä kesällä ja vartioi pakastimen päällä keittiön touhuja. Se on vakiovieras blogin somistuskuvissa näköjään.

Kaksi lyhtyä (epäkäytännöllistä sorttia, siksi kai olleet myynnissä) somistavat nyt olkkarin ikkunaa iltojen iloksi.



Ja viimeisenä löytönä tiukuketju. Lisäilin siihen pitsinauhoja ja tein tuollaisia jouluisempia tähtiäkin.

Pianomusiikki on nyt lähellä sydäntä.
Esimerkiksi tällaisia ihania kappaleita:
Kipale 1 Kipale 2

Syysilta satamassa

Mikäpä sen mukavampaa kuin viettää marraskuinen iltapäivä turistina mukavassa kaupungissa, sataman tienoilla. Arvaatko mikä kaupunki on kyseessä?

Siellä sijaitsee suosikkikahvilani Kariranta, jossa on ihania vanhoja huoneita, missä hörppiä kahvia ja syödä makoisia leivonnaisia. Pidän tuosta kahvilasta varsinkin näin syysiltoina, kun sataman valot kuvastuvat tunnelmallisesti järveen. Olipa makoisat korvapuustit taas.

Ulpukka-käsityöläispuodista kävin hommaamassa pari tuppoa jouluisen värisiä huovutusvilloja, joista kissa sekosi täysin kotona. Se olisi vanuttanut ne heti, pyöriskeli villoissa ja kanteli tuppoa suussa. Voimakas lampaanvillan tuoksu taisi olla sen mieleen. Hmm, siinäpä vihje joululahjaksi kissalle...



Sibeliustalokin Vesijärven satamassa näytti iltavaloissaan mahtavalta. Jos lähettäisi tuon kuvan appivanhemmille ja laittaisi perään terveiset Brysselistä, uudesta työpaikasta. Joo, ei varmasti uskottaisi, ainakaan tuon työpaikan suhteen.

No, joko arvaat missä kävin, -en ainakaan siellä Brysselissä. Vielä yksi vihje...

Kaksi tornia.
Joo, ei kyllä Taru sormusten herrasta elokuvasta, vaan ihan muita radiotorneja.
Hyvä on! Kerrotaan sitten niillekkin jotka eivät vieläkään arvaa. Terveisiä Lahesta, niinkuin sielläpäin sanotaan!

Sumun valo

Sumuisena sunnuntaina.
Kaunis, kirkas valo sumun keskellä.
Aurinkoa ei kuitenkaan näy.
Pidän tästä säästä, se on erilainen.
Ei raskas, ei synkkä.
Kevyt.

Marrasmaan ilotulitus

Valokuvatorstain aiheena RÄISKYVÄ.

Viikonlopputurinoita

Tulipa taas aurinko pitkästä aikaa tervehtimään. Lauantaina kävelyllä katselin oranssin hehkuisia pikkupiviä, jotka hurjaa vauhtia kiitäen kulkivat jonnekkin. Kauniita olivat. Jos olisin ollut lapsi, olisin käynyt maahan makaamaan ja pilvien kulkua katselemaan,vaikka keskelle katua. Mutta en ole lapsi, vaan aikuinen, joka kantaa lasta omassa sisimmässään. Ihmisen omaa sisäistä lasta. Olen kuollut, jos kadotan sen jonnekkin, unohdan.

Ja nyt olen kuollut, kuollut väsymyksestä. Viikkojen huonosta yöunesta, mutta en valita, olen tyytyväinen, mieleni on hyvä.

Tämä oli leffaviikonloppu.

Mamma mia!-musikaali lauantai-iltaan. Hurlum hei, iloista meininkiä, värikkäitä ja kirkkaita Kreikan maisemia pimeään marraskuun iltaan, iki-ihana Meryl Streep, Abbaa. No, siinäpä sen leffan anti. Ehkäpä kymmenen vuoden päästä leffa kolahtaisi paremmin. Toisena leffana tunnelmaltaan täysin erilainen Klaus Härön ohjaama Postia pappi Jaakobille. Karun kaunista, pelkistettyä, hidasta tunnelmaa. Äänettömyyttä. Sanoja ei aina tarvita. Yksi pianokappale soi taustalla. Henkilöhahmoja ja tapahtumapaikkoja on vähän. Kaunis tarina. Yksinkertainen on kaunista! Sisältöä tarinassa on kuitenkin paljon. Enkä usko, että ketään kristillistä uskoa vieroksuvaa häiritsevät sympaattisen ja vanhan papin Raamattua siteeravat lohdulliset sanat. Ilmapiiri on lämmin, armollinen, rakkaudellinen ja inhimillinen. Pidin tästä, niinkuin aina Härön ohjaamista leffoista.

Jos aurinko vielä näkyisi tänään, edes vähän kirkkaampi päivä. Toivon niin.
Kaunista marraskuuta sinullekkin! Viikon päästä on jo ensimmäinen adventtisunnuntai!

Kissaterveiset

Leikkaustoipilas on saanut poikkeusluvan päästä vaatekaapin sukkahyllylle koisaamaan. Eikö olekkin ihanan tyttömäisen värinen kauluri :)

Kun ei pääse omaa turkkia nuolemaan, täytyy putsata ihmisolentoa puhtaaksi. Tuossa peukussa maistuu jokin herkku...

Vihdoin ilman kauluria. Niin on kiire saada turkki taas edustuskuntoon, että kielikin unohtuu näytille.

Ja sitten kerälle nukkumaan. Ihanaa, kun ei ole kauluri painamassa niskaa!

Kaipaus

Sumuun eksyneet päivät.

Selkeys?
Tuulen sekoittama kuva vedessä.

Tie.
Ristiin rastiin hapuilevia risuja kysyvää katsetta vastassa.

Taivas tasavärinen.
Luottavaiset elämän oksat odottaa.

Made in Finland

Tummansininen

Inkiväärin Värikollaasihaasteen tämänviikoinen väri.

Tummansiniseen väriin minulla on viha-rakkaussuhde. Inhoan tummansinisiä vaatteita, ainoastaan tietynlaisen tumman petrolin sinisen voin hyväksyä. Muutenkaan esineissä väri ei herätä suurempia intohimoja. Sisustuksessa käytän tummansinistä somistuslisukkeena ainoastaan sinivalkoisessa makuuhuoneessamme. Sinisistä kotimaassa tehdyistä astioista kyllä pidän, varsinkin lasissa väri näyttää kauniilta. Eikä Suomen talven sinistä hetkeä, tummansinistä veden selkää ja sinistä taivasta kauniimpaa ole.

Kollaasien kaikkien kuvien "tuotteet" ovat tietääkseni suomalasia. Sitä en tiedä kuinka moni on sitten oikeasti valmistettu Suomessa.

Väriläiskiä, uhmaa, teinikarkottimia

Tämmöinen kyltti roikkui yhdessä puussa, jonka ohi satuin kulkemaan!

Lehtikuusen hento kerkkä syysasussa.

Lumi tuli lumi suli...

Etelän talvi on epävarmaa sorttia. Mutta ei masennuta! Luonto ei ole pelkästään harmaan ja ruskean sävyjä täynnä, vaan monta pientä väriläiskää vielä löytyy, jos oikein tarkkaan katsoo. Yksi koivukin tien varrella näytti kapinoivan lehtien pudottamista vastaan. Kun muut ympärillä seisoivat alastomina kauniita oksakäsivarsiaan esitellen, lehtensä pitänyt koivu näytti tosiaan aika uhmakkaalta.
***
Oletko muuten koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin TEINIKARKOTIN?
En minäkään ennenkuin minua valistettiin lukemaan tämä juttu. Kaikenlaisia ongelmia sitä nykymaailmassa piisaa!

Viherkasvikimara Osa 2

Anopinkieli viihtyy täysvarjossakin.

Aasinkorva sopii myös vesikasviksi.

Anopinhampaat asuvat jukan juurella.

Somistussöpötyksiä.

Vanha kliivia.

Olen ajatellut, että viherkasveja voisi istuttaa ryppäiksi. Jotain minulla jo niin kasvaakin; anopinhampaita olen tökkinyt vähän jokaisen isomman kasvin juurelle kasvamaan. Katetta silloin ei tarvita ja kosteustasapaino pysyy parempana. Juurella kasvavat matalammat kasvit ehkäisevät liiallisen märkyyden haitat imemällä juurillaan vettä mullan pinnasta ja toisaalta ne ehkäisevät liiallista veden haihtumista toimimalla katteena. Kasvit viihtyvät muutenkin enemmän porukoissa. Silloin ilmankosteus on varmaan sopivampi ja helpompi taistella parttereista huokuvaa kuivaa, kuumaa ilmaa vastaan. Lisäksi suuret ruukut, joissa on sekotelma erilaisia kasveja, ovat kauniimpia kuin yksittäisistä pienistä ruukuista koostetut rivistöt. Ellei idea ole juuri kauniissa ruukuissa :)

Tiedätkö muuten mikä tämä on?

Idea!

"Taskupuutarha on aikuisten tamagotchi, joka seuraa matkoilla mukana ja jota voi hoitaa silloin, kun tuntee vastustamatonta puutarhakutsumusta. Laita pieneen metallirasiaan sammalta, istuta muutama mehitähden rönsytaimi ja joku tärkeä pikkukivi vielä koristeeksi. Monivuotinen taskupuutarha viihtyy myös sisällä, ja kannen voit sulkea siirtymien ajaksi. Kostuta vain kitsastellen"! (Kuva ja teksti lainattu Suomelan sivuilta)

Muita hyödyllisiä ja koukuttavia linkkejä ja vinkkejä:

Puutarhanetin keskustelupalsta (Suosittelen ehdottomasti tutustumaan!!!)


Paras suomalainen viherkasvikirja:
Kodin kukoistavat kasvit/Visa Lipponen, Seppo Hilpo

Löysin itse tuon kirjan kirppikseltä muutamalla eurolla!

Viherkasvikimara

Aloe

Herttalyhty

Hopeaköynnös

Hatiora salicornioides

Rionjuoru

Anopinhammas

Edellisen postauksen inspiroimana aloin tutkailla meidän viherkasvivalikoimaa tarkemmin (huomasin kuvia otettuani, että kasvit ovat aikamoisen pölyisiä ja suihkupäivää vailla). Kotoamme löytyy reilu parikymmentä eri lajin viherkasvia. Vaihtuvuutta on tapahtunut vuosien varrella yllättävän vähän, vaikka jokainen muutto on verottanut aina jonkun kasvin, eli joskus kasvimäärä on ollut suurempikin. Osa kasveista on vuosikymmeniä vanhoja. Joihinkin liitty tarinoita ja muistoja. Esimerkiksi rionjuoru on kuolleen mummini peruja Kainuusta. Olemme asuneet aina melko niukan luonnonvalon asunnoissa, joten kasvivalikoima on muotoutunut kestävistä, helppohoitoisista ja vähään tyytyvistä kasveista. Nirsoilijat ovat jääneet matkan varrelle. Vaikka murattia oli hääkukkakimpussamme leikkovihreänä, sitä en ole saanut koskaan kotonani menestymään. Posliinikukan veivät villakilpikirvat ja kultaköynnöksestä en pitänyt, kun se takertui seiniin.

Koska kasvini ovat suht isokokoisia, hoitokin on aika helppoa. Multaa ei tarvitse vaihtaa kokonaan joka vuosi ja kastelen vain 2-4 kertaa kuussa. Käyn kaikki kasvit läpi pikaisesti kerran viikossa, katson silloin mitkä tarvitsevat vettä ja talvella saatan suihkutella sumupullolla lehtiä. Amppelikasvitkin rehottavat vuosikausia samassa amppelissa, kun vaan leikkaan usein ja paljon sekä annan lannoitetta. Vesipurkeissakin asustelevat muutamat köynnökset odottelemassa vuoroaan päästä joskus multaan. Hyvin näyttävät kuitenkin pelkässä vedessäkin kasvavan, joten mitään kiirettä ei ole noita amppeleita uusia.

Enemmänkin kuvia vihreästä kodistamme löytyy. Jos teitä aihe kiinnostaa, voin uuden postauksen noista laittaa.

...Leikkivät viherkasvit kuningasta

Viherkasvit lienevät tämän vuodenajan kuninkaita vehreyden saralla. Todellisuudessahan useimmat niistä ovat rikkakasveihin verrattavia kasveja alkuperämaissaan.

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
(Kiinalainen sananlasku)

Tämä lause on Valokuvatorstain haastelauseena tällä viikolla.

Lohdun helmiä

Tämä kappale on soinut mielessäni pitkään.