Yks hyvä kirja

Olen vuosikymmenen tauon jälkeen löytänyt uudestaan kirjaston runohyllyt. Yksi runohyllyjen uusista löydöistäni on Aino Suholan kirja "Rakasta minut vahvaksi". Kirja oli minulle mieletön elämys. Tuo kirja on täynnä juttuja ja runonpätkiä tavallisten ihmisten tavallisesta elämästä, roisisti, huumorilla ja osuvan syvällisesti kuvattuna. Tässä muutama pätkä (sanojen ja lauseiden sijoittelut eivät ole kirjan mukaisia, kun en saanut niitä näkymään tässä oikein):

"Elämästä en muuta tiedä kuin suorituksen.
Ja se suoritus on kenellä mitäkin,
ja kun ne kaikki kenellä mitäkin sotketaan,
arki on sitä, että se,
joka sekoilee memonsa ja mikronsa ja mobiransa kanssa,
sanoo, että voi, kun sais olla päivän kotona.

Ja se, joka on päivän kotona, sanoo, että voi,
kun joskus pääsis täältä päiväksi ulos,
kun pullat palaa ja puuro kuivuu ja sukat kastuu,
kun pissaa tulee ja kakkaa tulee, mutta uni ei tule.

Ja mummu sanoo, että voi, jos tänään tulis kakka,
kyllä olis hyvä päivä!"

* * *

"Timantit hioutuvat
vain kovassa
puristuksessa.
Yksinäisten öiden
kuumuudessa."
-
"Huomisen ovella pyydän edes yhden pisteen vihjettä.
Mutta elämää ei eletä kirjojen, kalvojen,
ranskalaisten viivojen kautta, vaan ihon, silmien ja korvien.
Niin, että antautuu nahattomaksi.
Tuskan, pelon, toivon vereslihalle.

Säntäilemme sudentarhoissamme kuin pelästyneet eläimet uskoen,
että elämä on hyvää, kun se on helppoa.
Mutta niin ei elämä ole. Se on syvempi.

Vasta, kun pelkoni, tuskani ja kaikki haavojeni
visvat purkautuvat surun sakeana laavana,
voi ilo solista ja itkun ääni.
Ja kipu ja kirkkaus vaihtelevat niin kuin
ahdistuksen ja toivon vuoksi ja luode, enkä enää pelkää.

Minun on käytävä kivun silmään.
Uskallettava pimeään.
Ja kun uskallan särkymisen pimeään, tajuan, että
mustassa on kaikki värit."