Vanhat talot ja vintit ovat sormia syyhyttävän ja mieltä kutkuttavan herkullisia paikkoja. Vaikkakin kaikki on pölyn peitossa, valo hämärää, tuuli humisee hajonneesta ikkunasta sisään ja jalka meinaa tippua lattian läpi. Katossa on vesiläikkiä, verhotanko repsottaa ja oravat ovat myllänneet vyllit. Aarteet ovat juuri siksi vähän enemmän AARTEITA. Mies innostui ikivanhoista autolehdistä, minä vanhoista Kotiliesistä. Ja jokaikinen kerta kun olen lähelläkään tätä vinttiä, sinne on pakko päästä. PAKKO! Vaikka vieläkin pelkään samaa pimeää käytävää kuin kolmekymmentä vuotta sitten.
Tuo ovi on ihan juuri sellainen¨kuin pitääkin, ja lukkokin on
VastaaPoistakäynyt käsittelyn...
Tuttuja tavaroita on
teidänkin vintillä!
Meidän Äiti säästi kaiken,
mitään ei saanu heittää pois.
Meilläkin oli noita emalisia
Ihania kippoja ja mukejakin
kaapissa vintillä.
Veljeni teki täysremontin
syntymäkodissa,
ja oli hävittänyt
kaikki vanhat tavarat,
kun vanhempiemme
kuoleman jälkeen
otti talon hoitoonsa.
Onneksi ehdin pelastaa
valokuvat ja kirjoja.
Ihmettelin ettei ketään
kiinnostanut vanhat tavarat,
meitä on monta sisarusta
ja heistä kolme siskoakin.
Kun sitä pähkäilin, niin
veli sanoi, että vuosien
mittaan oli hävinnyt
yhtä ja toista, ja
Äiti oli ihmetellyt, kun
vanhat kukkavaasitkin olivat
hävinneet!
Herne,
VastaaPoistaharmi, että kaikki eivät osaa arvostaa vanhaa. Kuinkahan monessa suomalaisessa kodissa on pistetty roskiin oikeita aarteita. Ja kun jokin mitättömältä tuntuva esine voi olla jollekkin toiselle oikea aarre.
Trina
VastaaPoistaNiitä aarteita juuri olisi kaivannut;
viilipunkit ja
kukalliset maitokannutkin,
joita jo pienenä piti omia,
kun aikuisena muutamme kotoa!
Isän ja mummon nuottivihkoja onneksi löysin, vanhojen
lehtien joukosta.
Herne,
VastaaPoistavoi harmi mitä olet joutunut kokemaan. Kun niillä TUTUILLA vanhoilla tavaroilla on vielä erilainen merkitys kuin jostain ostetuilla vanhoilla tavaroilla.