sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Unelmista



Viikon ajatelmaksi pätkä Tommy Hellstenin kirjasta "Matkalle pääsee jos pysähtyy":

"Unelmien ja haaveiden vakava kuuntelu on viisasta järjettömyyttä. Ei ole sattumaa, että kullakin meistä on tietynlaiset haaveet. Haaveet ja unelmat ovat meissä olevaa minuutta, joka tahtoisi syntyä. Ne eivät siis ole mitään vierasta ainesta, vaan ne ovat meidän syvintä itseämme.

Kun suhtaudun unelmiini riittävän vakavasti, ne alkavat toteutua. Huomaan yllättäen eläväni keskellä asioita, joista kerran uneksin. Unelmat ja haaveet siis kertovat meille, keitä me olemme tulevaisuudessa. Muuta ei tarvita kuin annos hulluutta ja rohkeutta.

Joka uskoo siihen, että on rakastettu, uskoo sisimpänsä olevan jotain sellaista, joka koko ajan kurkottaa kohti valoa. Unelmissa ja haaveissa kurkotamme kohti oman rakastetun sisimpämme syntymistä."

6 kommenttia:

Mirja kirjoitti...

Hienosti sanottu. Unelmat ovat vähän kuin palapelin palasia, jotka ovat odottamassa paikoilleen laittamista.

Itse en kyllä enää tavoittele suuria unelmia, olen huomannut, että pienet haaveet toteutuu paremmin, varsinkin kun ne kirjaa ylös.

trina kirjoitti...

Mirja,
niin ehkä unelmissa ei olekkaan tärkeintä itse unelmien tavoittelu, vaan kuunnella mitä ne kertovat sisimmästämme, meistä itsestämme.

Anonyymi kirjoitti...

Ai kun ihanasti sattuikin, juuri tuollaista viisautta tähän hetkeen tarvitsinkin!

Nan kirjoitti...

Kivasti sanottu tuossa viisaudessa :) Olen samaa mieltä, että unelmat kertovat ihmisestä.

Mielestäni ei kannata liiaksi hylätä unelmiaan, vaan ennemmin ponnistella niitä kohti. Minusta ainakin tuntuu, että vanhempana harmittelen, jos en tiettyjä asioita toteutakaan.

Herne kirjoitti...

Niin,
haaveet ovat
sitä sisäistä
ihmistä!

Joskus voi pysähtyä
muistelemaan, mitä sitä
nuoruudessa haaveili
ja mitä nyt.

Katsoin argentinalaista
elämäkerta ohjelmaa,
siinä oli lopussa
kaikkien kuvattujen
persoonien haaveet.

Yksi vanha nainen oli
pähkinänmyyjä. Joka
säällä hän oli myymässä
pieniä paperirullia
joissa pähkinät oli.

Hänellä ei ollu enää
haaveita.

Ajattelin, että haaveeton
ihminen on luopunut
otteesta itseensä, elämäänsä,
rutiinit vielä toimivat.

Kun sielu pannaan umpeen
onko rutiineilla väliä,
kun lamppu ei enää valaise,
vaikka virtaa on?

trina kirjoitti...

Olen aivan ihastuksissani kuinka sydämeltään viisaita ihmisiä olettekaan! Itse olen huono ilmaisemaan asioita ja siksi lainaan muiden tekstejä ja tietysti parasta on, jos ne herättävät muissakin ihmisissä ajatuksia ja pohtimaan.

Minulle unelmat ja haaveet ovat osa oman minuuden ja tahdon syntymisprosessia; opettelen tuntemaan itseäni. Kuka minä olen? Mitä minä tahdon? Helposti elää ulkoapäin ohjautuvasti ja kadottaa itsensä. Joskus voi kadottaa unelmansa, jos pettyy. Unelmilla on oma tärkeä tehtävänsä, ainakin minunlaisilleni kilteille ihmisille, jotka ovat ehkä oppineet elämään liikaa muiden tahdon mukaan, omat tarpeet sivuuttaen.

Anonyymi lukija,
hienoa, jos teksti osui sopivasti päivääsi!

Nan,
toivon, että unelmasi toteutuvat!

Herne,
sinulla on todellista sydämen viisautta ja taitoa ilmaista asiat hyvin! Olen samaa mieltä kanssasi.