Tuli tarkasteltua maailmaa kameralla hiukan alavinkkelistä ylöspäin tänään. Aurinko sai ruskan värit jo hehkumaan mustikan varvuissa. Viljapellon uumenista löytyi myös aurinkoista tunnelmaa. Leppäkerttujen highway harmaantuneessa kannossa näytti rankalta urakalta kiivetä. En tiedä minne olivat matkalla, kuusi leppistä. Ihana paratiisi...
Olin myös puolukkametsässä. Polvillani mättäällä mietin, että vaikka olen syvällä metsässä (niin syvällä kuin uusimaalaisessa metsässä vaan voi olla!), ei vastaani juuri voi muita eläimiä kävellä kuin peuroja ja ilveksiä, joita alueella on nähty aika usein. Olin juuri ehtinyt ajatella tuon ajatuksen, kun käänsin päätäni ja huomasin tuijottavani suoraan korkealle kohottautuneen, kieltään lipovan mustan otuksen silmiin. Kyllä säikähdin! Olin kai esteenä Herra tai Rouva matelijan päivämatelupolulla. Olihan lämmin, aurinkoinen päivä ulkoiluun. Säikähdyksestä ja tärinästä sekä kameran taskusta kaivamisesta johtuen emme ehtineet tarkemmin esittäytyä (siksi Herra tai Rouva). Hetken minua tuumattuaan musta otus jätti tuijottamisen ja mateli arvokkaasti koloonsa. Olin hiukan häkeltynyt, mutta jatkoin poimimista, kylläkin vähän kauempana, etten häiritsisi uuden tuttavani mahdollisia päiväunia. Käärme näytti kyllä ihan ystävälliseltä, mutta silti... Viimeksi tuossa metsässä vieraillessani tutustuin rohkeaan oravaan, jonka kanssa vaihdoimme silmäkkäin päivän kuulumiset. Ei näyttänyt kurrella olevan kiire minnekkään. Onpa mukava mennä taas joskus tuonne metsään, kun noita hyvän päivän tuttuja alkaa sinne kertyä! Tosin, täytyy kai tästä lähtien varautua tapaamisiin kyypakkauksen kanssa.
En tiedä oliko tuo käärme musta kyy vai rantakäärme. Rantaa ei tiettävästi lähellä ole. Paikka oli kuiva kangasmetsä. Hyvää kuvaakaan en ehtinyt tärinältäni nappaamaan.
Tulee ihan haikea mieli,
VastaaPoistakun syksy hiippailee
maisemiin!
Onkohan Pohjolassa
käärmevuosi, täällä
niitä on harvinaisen
paljon tänävuonna?
Leppäkertut ovat
söpöjä, norjalaiset
lapsenlapseni ovat
niihin erikoisen
ihastuneita;
'Bille' se on norjaksi,
kansan keskuudessa!
(Marihöne kirjakielellä)
Herne,
VastaaPoistakäärmiden määrästä en tiedä, itse en ole niitä nähnyt paljon elämäni aikana muutenkaan. Tuo yksilö oli tavattoman kaunis, oikeastaan en ole niin kaunista koskaan luonnossa nähnyt (jos nyt kärmeitä voi kauniiksi sanoa). Ehkä se johtui siitä, että se oli harvinaisen pikimusta.
Leppäkertut ovat söpöstelyn mestareita :)
Bille, kuulostaa kivalta!
Jopa oli osuma, että vielä kamera oli käsillä käärmeen tavatessa! Yleensä kun jotain tuollaista tapahtuu, niin joutuu vaan harmittelemaan kameran puuttumista.
VastaaPoistaOuti,
VastaaPoistasiksi pidän aina kameraa mukana,kun olen todennut sen niin monta kertaa, että juuri silloin kun olisi kuvattavaa, niin kamera ei ole mukana. Onneksi mun kamera mahtuu taskuun...
Hui, mikä kohtaaminen kiemustelevan metsänasukin kanssa...Mutta onpa sinulla täällä upeita valokuvia :)
VastaaPoistaRantakärmeheltä näyttää mielestäni.Onhan niitä mustia kyitäkin mutta sahalaitaraitoja ei näy.
VastaaPoistaParempi kuitenkin väistellä näitä pakkauksia.Meidän kulmilla asustelee herra joka kuvailee käämeitä ja tietää niistä kaiken.
Välillä kameran ja nenän välistä luikerteleva kaveri kiemurtelee kuulemma ohitse. Ei mulla pitäisi hermo siinä tilanteessa.Hattua täytyy nostaa Koposelle.
Tervetuloa blogini lukijaksi. On kiva saada uusia tuttavuuksia.
Terveisin Pajupirtin Kaisa
Millan,
VastaaPoistakohtaamisia on välillä myös tällaisia kylmiä väreitä aiheuttavia... kiitos sinulle, tervetuloa mukaan!
Pajupirtti,
kylmähermoinen kuvaaja on naapurissasi! Taisin pujahtaa blogisi lukijaksi joku aika sitten, kas kun huomasit! Tervetuloa myös sinulle tänne!