Erehdyin lenkkipolulle väärään aikaan. Ei minun siellä pitänyt kulkea. Minä metsien koluaja. Kipeä polvi vaatii tasaista maata, ei metsää, ei muhkuraisia polkuja, ei kiipeämistä. Siksi olin lenkkipolulla.
Outo kulkija. Kamera kädessä. Hanhia lentää yli. Ojassa osmankäämit ilta-auringossa. Ei mitään outoa, jos olisi eläkeläisten, kotiäitien ja työttömien aika. Aamulla, päivällä? Ei, erehdyin illalla. Kauhtuneissa housuissa, nuhruisessa hupparissa reikä. Ohi kulkevat lenkkeilijät; tuoksuvat parfyymeille, uutuuttaan kirkkaat urheilumerkkivaatteet, iPod:it. Eivät kuule napit korvissaan hanhien laulua, eivät näe kuin sykemittarin ranteessaan. Minä outo, leijailen ilta-auringon sokaisemana muissa sfääreissä. Outo hiippailija väärään aikaan, väärillä poluilla. Ihmisten aikaan, ihan toinen maailma. Seuraavan kerran menen aamulla. Samoissa kauhtuneissa ja reikäisissä. Leijailen muissa maailmoissa. Ilman ihmisiä.
Onneksi asun ihmisten ilmoilla, enkä korvessa yksikseni. Olisin kai pian outo kylähullu, oikeasti outo, puidenhalailija. Kasvaisi pian hiuksista naava ja varpaiden väleissä sammalet. Nyt pakko välillä palata maanpinnalle, näyttää ihmiseltä, ihmisten joukossa, ihmisten aikaan.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlet ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lenkkipoluille riittää sokeaa massaa, joka hät´hätää erottaa kuusen männystä.
VastaaPoistaNoita trendikkäitä hajuvesilenkkeilijöitä
VastaaPoistaon näilläkin nurkilla.
Joskus ihmetys valtaa,
niinkuin sinulla nyt.
Ostin armeijan
yljäämämyymälästä
oikein kunnon
sadetakin, jota
sain pestä ja
tuulettaa pihalla
monta päivää,
ettei naftaliinin
haju tyrmäisi
ohikulkijoita
metsäpolulla.
Sanat ovat kuin omasta suustani! Juuri näin minäkin tämän asian koen.
VastaaPoistaKristella,
VastaaPoistaen tiedä oletko poistanut kommentin, vai onko taas kerran ollut Bloggerissa häikkää. On ennenkin kommentteja hävinnyt jonnekkin!
Piri,
ehkä on hyvä, että joskus joku erottuu joukosta, olkoon se sitten vaikka minä!
Herne,
liikun joskus itsekkin lenkkivaatteissa polulla (tosin en niin kovin trendikkäänä), mutta yllätyin tällä kertaa. Tänä syksynä näyttää olevan jokin himoliikkujien kunnonkohotusvimma menossa, kun otsa ryppyssä porukkaa lappaa vastaan kuin pipoa! Hyvä kun kansa harrastaa liikuntaa...
Hanne,
kiva kuulla, että on muita samoin kokevia, niin ei tunne itseään aivan pöpeliksi :)