tiistai 23. tammikuuta 2018

Virkistystä luonnosta

Talvi on kaunista aikaa, mutta pimeys ja kylmyys meinaavat välillä viedä voimat. Koska ulkoilu ja luonnossa oleilu tunnetusti virkistävät, olen pyrkinyt ulkoilemaan mahdollisimman paljon myös talvella. Usein ulkoilu on vain pieni lenkki sivutiellä ja postin hakeminen postilaatikosta tai pihan lumityöt. Joskus lähden kuitenkin pidemmälle lenkille lähimetsään tai jos miehelläni on aikaa, lähdemme yhdessä autolla jonnekkin luontopolulle.

Viimeksi kävimme kauppamatkan yhteydessä katsomassa Tahkovuorta. Pakkasta oli reilusti yli -20 astetta, joten suunnitelmissa ei ollut paljon kävellä, lähinnä vain käydä tutustumassa Tahkovuoreen. Paikka oli minulle tavallaan ennestään tuttu, sillä nuorena, 80-luvulla kävin siellä joitain kertoja laskettelemassa. Alueella taisi olla silloin vain jokunen rinne ja ravintola yöpymispaikkoineen. Nyt paikasta oli kasvanut suuri kylä lukuisine majoittumis- ja ruokapaikkoineen. Jopa muutama ruokakauppa kylästä löytyi ja lukuisia harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia niinkuin laskettelukeskuksissa tuppaa olemaan. Meitä ei nämä palvelut kiinnostaneet, vaan halusimme nähdä rinteet ja maisemia.

Löysimme tien laskettelurinteiden takaa, josta pääsi vuoren huipulle katsomaan maisemia. Valitettavasti lumitykit olivat päällä, joten huippu oli lumisumussa ja näkyvyys rinteiden suuntaan huono. Minulla unohtui kameran muistikortti kotiin, mutta onneksi oli kännykkä mukana. Kaunista luontoa tuolla kuitenkin oli.