Jotta en unohtaisi

Oppia voi monella tapaa. Kasvion kerääminen on yksi työläs tapa oppia muistamaan erilaisia kasveja. Ehkä olisi syytä kerrata nuo kasvit, jotta en unohtaisi niitä.

Lisää "Jotta en unohtaisi" -aiheisia kuvia Valokuvatorstaissa.

Kirppislöytöjä

Alkoi eteisen pöydällä jatkuvasti lojuva pikkurompe tympiä. Kirppikseltä löytyi sopiva kori, johon väsäsin kangassisuksen. Aikomus olisi laittaa seinälle. Jos ne pikkuroinat pysyisivät tästä eteenpäin pois silmistä.

Taidan olla hurahtanut näihin emaliastioihin, kun kaiken lisäksi vielä niin halpoja ovat... En niitä kyllä mihinkään muuhun tarvitse kuin silmieni iloksi. Elän siinä toivossa, että ovat tulevaisuuden antiikkia ja hinnat vielä joskus nousevat. Sitten voin ne myydä pois... enhän niitä muuten ostaisi, enhän? :D Lintu löytyi kirppikseltä kesällä ja vartioi pakastimen päällä keittiön touhuja. Se on vakiovieras blogin somistuskuvissa näköjään.

Kaksi lyhtyä (epäkäytännöllistä sorttia, siksi kai olleet myynnissä) somistavat nyt olkkarin ikkunaa iltojen iloksi.



Ja viimeisenä löytönä tiukuketju. Lisäilin siihen pitsinauhoja ja tein tuollaisia jouluisempia tähtiäkin.

Pianomusiikki on nyt lähellä sydäntä.
Esimerkiksi tällaisia ihania kappaleita:
Kipale 1 Kipale 2

Syysilta satamassa

Mikäpä sen mukavampaa kuin viettää marraskuinen iltapäivä turistina mukavassa kaupungissa, sataman tienoilla. Arvaatko mikä kaupunki on kyseessä?

Siellä sijaitsee suosikkikahvilani Kariranta, jossa on ihania vanhoja huoneita, missä hörppiä kahvia ja syödä makoisia leivonnaisia. Pidän tuosta kahvilasta varsinkin näin syysiltoina, kun sataman valot kuvastuvat tunnelmallisesti järveen. Olipa makoisat korvapuustit taas.

Ulpukka-käsityöläispuodista kävin hommaamassa pari tuppoa jouluisen värisiä huovutusvilloja, joista kissa sekosi täysin kotona. Se olisi vanuttanut ne heti, pyöriskeli villoissa ja kanteli tuppoa suussa. Voimakas lampaanvillan tuoksu taisi olla sen mieleen. Hmm, siinäpä vihje joululahjaksi kissalle...



Sibeliustalokin Vesijärven satamassa näytti iltavaloissaan mahtavalta. Jos lähettäisi tuon kuvan appivanhemmille ja laittaisi perään terveiset Brysselistä, uudesta työpaikasta. Joo, ei varmasti uskottaisi, ainakaan tuon työpaikan suhteen.

No, joko arvaat missä kävin, -en ainakaan siellä Brysselissä. Vielä yksi vihje...

Kaksi tornia.
Joo, ei kyllä Taru sormusten herrasta elokuvasta, vaan ihan muita radiotorneja.
Hyvä on! Kerrotaan sitten niillekkin jotka eivät vieläkään arvaa. Terveisiä Lahesta, niinkuin sielläpäin sanotaan!

Sumun valo

Sumuisena sunnuntaina.
Kaunis, kirkas valo sumun keskellä.
Aurinkoa ei kuitenkaan näy.
Pidän tästä säästä, se on erilainen.
Ei raskas, ei synkkä.
Kevyt.