lauantai 18. heinäkuuta 2009

Sisältöä elämään



Kun valitset oikean tien:
valtatieltä maantielle
asfalttitieltä kylätielle
hiekkatieltä metsäpolulle
aina kapeammalle
aina pehmeämmälle
nauhanohuelle neulaspolulle,
sitten ovatkin jäljellä
enää muurahaispolut.
Mutta siellä sellainen tungos
ettei askeleen sijaa

Pitää istua mättäälle
odottaa metsän liikennevaloja
Odottaa
että tähdet syttyvät.
Että kuu kiipeää
naavakuusen latvaan.
Ja pöllön huhuilu
antaa luvan lähteä

Maaria Leinonen


Olen viimeaikoina törmännyt usein ajatukseen, että ihminen etsii sisältöä elämäänsä hankkimalla yhä enemmän tavaraa, kuluttamalla, juoksemalla paikasta toiseen, pakenemalla viihteeseen jne. tulematta yhtään sen onnellisemmaksi. Hetkellistä mielihyvää kaikesta tästä voi tulla, mutta loppujen lopuksi ihminen kärsii elämän tyhjyydestä. Nämä ajatukset ovat saaneet minut huomaamaan kaikkialla aihetta käsitteleviä kirjoja, lehtiartikkeleita, nettisivuja ja TV-ohjelmia. On kai niin, että siitä mistä on kiinnostunut, sitä näkee kaikkialla. Samaan tyyliin kuin jos on itse raskaana, näkee kaikkialla muita raskaana olevia.

Viimeksi kirjastossa käydessä löysin tällaisen uutuuskirjan:
John Naish: Riittää jo -irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Yleensä en suosittele kirjaa ennenkuin olen sen itse lukenut, mutta nyt teen poikkeuksen. Kirja ei voi olla kovin huono, jos siinä käsitellään juuri tätä ihmisen suurta ongelmaa "kahmia ja kuluttaa yhä kiihkeämmin...tavoittelemalla aina vain enemmän informaatiota, ruokaa, tavaraa, työtä, onnea ja kasvua...Meillä on kaikkea jo yllin kyllin -paitsi ehkä kykyä iloita siitä. Koska olemme saaneet kaiken tarvitsemamme, voimme alkaa pyrkiä kiitollisuuteen, anteliaisuuteen ja toisten ihmisten yhteyteen" (katkelmia kirjan takakannen tekstistä).

Ehkäpä ihmisen itsekkyys ja oman navan ympärillä pyöriminen on väärä tie löytää elämäänsä syvempää sisältöä. Täytyy tunnustaa, että olen itse aika itsekeskeinen ja laiska tekemään hyvää ja auttamaan, vaikka haluaisinkin. Yksi pieni hyvä tekoni on kuitenkin jäänyt minulle mieleen vuosien takaa. Autoin nyyhkyttävää pikkupoikaa kantamaan itsensä kokoista jääkiekkovarustekassia noin kilometrin matkan verran kotiin. Poika oli niin uupunut, ettei olisi selvinnyt urakasta yksin. Jälkeenpäin olen usein miettinyt pojan kohtaloa talvipakkasessa syrjäisellä kadulla, jos en olisi sattunut paikalle. Minulla on ollut tästä teosta hyvä mieli vuosien ajan. Ehkä olin sille pojalle sillä hetkellä se auttava enkeli. Kunpa osaisin ja uskaltaisen olla auttava enkeli useamminkin. Jokin totuus siinä piilee, että tekemällä hyvää muille, saa itsekkin jotain, 'antaessaan saa'.

Aiheeseen liittyviä nettisivuja Syvempi mielihyvä -liikkellä ja Pelastamaailma -sivuilla. Eihän niiden tekojen tarvitse olla aina suuria; riittää että on tahtoa, oikeaa asennetta ja että päättää lähteä sille oikealle polulle edes yrittämään. Toisten ihmisten ja oman hyvinvoinnin tähden. Ja aina silloin, kun ei itse jaksa, voi mennä sille pienelle polulle, missä muurahaiset kulkevat ja levätä.

2 kommenttia:

Nan kirjoitti...

Luin juuri viikonloppuna loppuun tuon Naishin kirjan. Pidin siitä erityisesti sen vuoksi, että mielestäni hän kirjoittaa asiaa. Juuri tuota riittävyyden filosofiaa olen viime ajat pyöritellyt mielessäni ja katsellut ihmeissäni ihmisten jatkuvaa onnen etsintää uudesta materiasta, viihteestä ja hetken hurmiosta ja uusista ihmisistä, aivan kuin se onni tosiaan löytyisi juuri sen seuraavan ostoksen, ihmisen, tms myötä.

Niinhän se taitaa olla, että odotamme paremman ajan koittavan *tulevaisuudessa* (kun olemme valmistuneet/tehneet tuota/ostaneet tätä), vaikka elämä on tässä ja nyt sisältäen todennäköisesti paljon hyvää jo nytkin. Eikä materia ihmeitä tee enää siinä vaiheessa, kun perustarpeet on täytetty, vaan kyllä se onneksi kutsuttu juttu taitaa lähteä sittenkin ihan kunkin korvien välistä ja muista kuin materiaalisista arvoista.

Juoskoon ne oravanpyörässä ja ostoskeskuksissa onneaan etsien, jotka haluavat. Minä yritän löytää itseni ja onneni jotenkin muuten, vaikka jossain määrin oravanpyörässä joudunkin juoksemaan. Tuntuu hienolta ja vapauttavalta oivallus siitä, että ei ole tarvetta juosta minkään uuden hankinnan, uran, tms merkittömän asian perässä, vaan elämähän on tässä ja nyt, näine eväineen. Ei tämä filosofia silti tarkoita sitä, että mitään ei tarvitsisi tai kannattaisi tavoitella, koska onhan tosi motivoivaa omaan tahtiin pyrkiä kulkemaan siihen suuntaan kuin haluaakin ja yrittää samalla karistaa elämästään epämiellyttäviä osasia vähemmälle.

Mukavaa, että näistä riittävyyden filosofiaan liittyviä asioita tulee yhä enemmän esille, vaikka onkin vaikea kuvitella, että se aiheuttaisi suurempaa muutosta suuressa joukossa.

trina kirjoitti...

Nan, olen juuri itsekkin lukemassa tuota kirjaa. Siinä on tosiaan paljon asiaa ja erilainen näkökulma kuin yleensä elämäntaito-oppaissa, joissa yritetään normaalisti neuvoa ihmistä löytämään enemmän menestystä ja onnea elämään kuin tuota riittävyyden filosofiaa.

Paljon on jo se, kun tiedostaa noita asioita ja alkaa ymmärtämään oman toimintansa taustalla olevia vaikuttimia. Ja on tosiaan vapauttavaa, kun voi itselleen antaa luvan, että minun ei tarvitse elää niin kuin muut ja voin lopettaa sen kaiken höösäämisen.