tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kirjavinkkejä kesäpäiviin



Jos olet kiinnostunut tosielämästä kertovista kirjoista, mutta historialliset romaanit eivät välttämättä sytytä, tässä muutama vinkki lähemmäksi nykypäivää sijoittuvista, ihmiselämää kuvaavista kertomuksista.

Eija Wager:
Tupaantuliaiset Italiassa
(myös muita kirjoja)

Suomalainen toimittaja muuttaa pieneen italialaiskylään, alkaa rakentaa sinne taloa ja vähitellen tila kasvaa myös eläimillä. Elämänmakuista kuvausta Italian maaseudusta, eläimistä, ihmisistä ja EU:n byrokratiasta. Kirjalle on jatkoa. En ole vielä lukenut muita Wagerin kirjoja, mutta kovasti houkuttaa. Tässä linkki sivuille, missä kerrotaan näistä kirjoista.

Sabine Kuegler:
Viidakkolapsi
Paluu viidakkoon

Saksalainen Sabine Kuegler saapuu viisivuotiaana Länsi-Papuaan Indonesiaan. Hän asettuu asumaan perheensä kanssa aarniometsään vastikään löydetyn fayu-heimon pariin, joka on jäänyt kulttuuriltaan kivikautiselle tasolle. Heimosta tulee Sabinelle kuin toinen perhe, viidakosta hänen elämänsä rakkaus. Sabine lähtee 17-vuotiaana Sveitsiin opiskelemaan ja kokee vaikean kulttuurisokin. "Vasta täällä minä opin pelkäämään", hän sanoo. (Teksti kirjan esittelystä)

Tykkäsin 1972 syntyneen Sabinan kirjoista paljon. Viidakkokuvaus on rikasta ja tapahtumia täynnä. Myös viidakossa eläneen kokemus länsimaisesta kulttuurista on kiehtovaa. Kirjassa "Paluu viidakkoon" kerrotaan myös Länsi-Papuan poliittisista ja yhteiskunnallisista ongelmista alkuperäiskansojen, viidakon ihmisten kannalta.

2 kommenttia:

Kirsi H. kirjoitti...

Myös minä olen lukenut ja voin suositella tuota Eija Wagerin kirjaa. Olin kerran sellaisessa tilaisuudessakin, missä Wager oli kertomassa kirjan synnystä.

Toinen, äärimmäisen hyvä ja vähän samansuuntaisen lukukokemuksen antava kirja on Andalusialaiset sitruunat. Siinä Chris Stewart puolisoineen muuttaa pientä viinitilaa viljelemään. Tositarina se on, ja näin pienviljelijänä on tosi kiinnostavaa luettavaa. Myös draamaa kirjassa on riittämiin.

trina kirjoitti...

Täytyypä Kirsi minunkin joskus lukea tuo Andalusialaiset sitruunat, kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Itse en asu maalla (vaikka haluaisinkin), mutta olen maanviljelijän tytär ja viljelyelämä siten tuttua.