sunnuntai 2. elokuuta 2009

Outo blues



Olen aina pitänyt kesäkuukausista eniten elokuusta. Nyt kuitenkin on mieltä jäytänyt outo blues. Sen surumielinen sävel on vetänyt kohti korpea ja jonkinmoiseen metsään tänään päädyinkin. Se hyvä puoli geokätköilyssä on, että voi valita helpon tai hankalan paikan, kaupungista tai metsän syvyyksistä.



Oudon bluesin vetämänä ja gps-laitteen ohjaamana kulkuni kävi salaperäisen autiotalon pihan poikki.



Pusikoituneelta pihalta löytyi kaikkea jännittävää. Menneen ajan kaihoisia kaikuja.



Janoisia perhosia oli niitty tulvillaan. Vielä hetki ennen syksyä liihotella.



Vanha kuparikaivos 1500- ja 1600-luvuilta. Kätkö sijaitsi vasemmalla näkyvän männyjuurakon alla. Pudotusta veteen parisen metriä. Oli vähän vaikeuksia, kun tuo kiipeily ei oikeen oo mun laji, mutta onnistuin hilaamaan purkin kätösiini turvallisesti.



Lopuksi perinteisesti eväiden syöntiä ja rauhassa mustikoiden poimintaa. Eiköhän noista piirakka tule. Taisi jäädä tuo blues jatkamaan soitteluaan metsän syvyyksiin. Ja sinne vielä kaipaan minäkin...

10 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Voi kun niin tekisi mieli metsään! Metsän rauhaan, hiljaisuuteen pois hälystä. Sieltä saa sellaista rauhaa sielulle. Toiveissa olisi päästä mustikoita ja vadelmia keräämään, mutta saattaa jäädä haaveeksi tänä kesänä. Mutta jospa sitten puolukkametsään, onhan sekin jotain vaikken niin paljon puolukoita syökään :)

Ja aivan ihanat kuvat! :)

trina kirjoitti...

Marika, syksyllähän metsässä vasta onkin aivan ihanaa, varsinkin joku kuulas, kirkas päivä. Ja puolukoistahan saa hyvää vispipuuroa ja puolukkapiirakkaa (mulla on hyvä ohje).

Marika kirjoitti...

Totta, kuulaan kirpeä aurinkoinen syyspäivä metsässä... siinä sielu lepää. Saiskohan sulta sen hyvän puolukkapiirakan ohjeen? :)

trina kirjoitti...

PUOLIKKAPIIRAKKA:
(iso, reunallinen uunipellillinen)

- 4 juomalasillista vehnäjauhoja
- 2 lasillista sokeria
- 200g sulatettua rasvaa
- 2 tl soodaa

Sekoita ainekset keskenään (sooda jauhoihin sekoitettuna)ja ota yksi lasillinen seosta eroon (tulee lopuksi päälle muruseokseksi).

Lisää vielä taikinaan:
- 1 lasi piimää
- 1 kananmuna

Laita taikina pellille, lisää puolukat (määrä maun mukaan).
Lopuksi ripottele muruseos päälle.

200/~½ tuntia

Tosi helppo ja nopea tehdä. Ohje saatu joltain tutulta, joten tarkempia mittoja ei ole tiedossa, mutta hyvää tulee!

Hanne kirjoitti...

Ihania kuvia sinulla tuossa edellisessä postauksessa.

Kirjoitit, että ikävää, kun kaikki paikat rakennetaan täyteen eikä jää tilaa ihmisille hengähtää kaiken rakennetun keskellä. Samaa olen harmitellut minäkin täällä, jossa tehorakentaminen lähestyy meidänkin vihreitä metsiä...

Ymmärrän miehesi kommentin Utsjoelle muutosta. Sama on ollut itsellä mielessä. Ei ehkä ihan Utsjoelle...

Killisilmä kirjoitti...

Löytyipä kauniita asioita... Ihanalta näyttävät punaiset marjat harmaita lautoja vasten.

trina kirjoitti...

Hanne:
Voi meitä etelän asukkeja, mutta minkäs tälle touhulle voit. On vaan nautittava siitäkin vähästä vihreästä, mitä vielä toistaiseksi jäljellä on. Itse asun onneksi suht pienellä paikkakunnalla niin luontoa on vielä melko lähellä kotia (toistaiseksi).

Killisilmä:
Olipa hyvä, että vierailit täällä, sillä kävin nyt ihmettelemässä sun blogissa, että ei ole uusimmat postauksesi tulleet mulle, vaikka olen tilaaja!

herne kirjoitti...

Onkos mitään niin
hyvää lääkettä
kaikenlaisiin
rasituksiin ja
stressiin, kuin
metsässä kävely!

Ah, tuoksut
ja rauhantihkusade!
Autiotalojen kertomukset
ohikulkijoille ovat
jännittäviä.

Oikein kauniita kuvia,
kaikki muutkin kuvasi,
että osaat kuvata juuri
sen hetken...tunnelman!

trina kirjoitti...

Kiitos sinulle, herne!
Metsäkuume on saanut minussa nyt vallan. Voisin suorastaan asua siellä ja mitä syrjemmässä ja mitä hiljaisempi, sen parempi!

Marika kirjoitti...

Kiitos puolukkapiirakan ohjeesta Trina! Menee kokeiluun heti kun saan puolukoita! :)