keskiviikko 19. elokuuta 2009

Mieluummin







Mieluummin katselen kesän kuihtumista luonnossa kuin valojen syttymistä kaupungissa.

Mieluummin kastun vesisateessa metsässä kuin katselen veden kuivumista asfaltilla.

Mieluummin väistelen puunoksia polulla kuin vastaantulevia kadulla.

Mieluummin kärsin nuotion savun kirvelystä silmissä kuin autojen pakokaasusta ruuhkassa.

Mieluummin kuuntelen pihakuusen oksien rahinaa peltikatolla kuin naapurin musiikkia kerrostalossa.

Mieluummin valvon yöllä kuunnellen sisimpääni kuin elän olematta yhteydessä itseeni.

4 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Minäkin olen aina ollut enempi luonto- kuin kaupunki-ihminen. Vaikkakin asun kaupungissa ja kerrostalossa, mutta tämä on tällä hetkellä, unelmissa siintää jotain muuta... siihen pääsen ehkä vielä joskus :)

Nuorena sitä ei osannut kuunnella itseään, en minä ainakaan. Se oppi on karttunut kokemuksen myötä ja olen huomannut että sisintään kannattaakin tutkiskella, koska sieltä löytyy oman elämän tärkein ihminen.

trina kirjoitti...

Marika,
niin se vain on, että kaikki ei voi elää unelmiensa paikassa. Samoin täällä, ehkä vielä joskus...siihen saakka tyydyn vain unelmoimaan.

Itsensä kadottaa niin helposti. Mulla on nyt ollut aikaa tavallista enemmän kuunnella sisintäni. "...Oman elämän tärkein ihminen", hienosti sanottu!

Herne kirjoitti...

-Kuin vene olisi juuri
tullut rantaan...
Voiko sitä elää niin,
ettei sisintä kuuntelis?

Metsäpolulla on monet
kerrat sisintä kuunneltu
ja öiseen hiljaiseen aikaan,
kun Jumala aukaisee sydämen
korvat.

trina kirjoitti...

Herneen kanssa ajatuksen jälleen jaan, samaa mieltä ollaan vaan...