torstai 13. elokuuta 2009

Arkipäivän höpinöitä





Elo rauhaisa jatkuu. Olo ihan hyvä näin. Tienristeyksiä, valintoja takana, 'sapattivuosi' jatkukoon vielä toistaiseksi. Aina on ovi jostain auennut aikanaan.

Kummasti ne päivät näinkin kuluvat. Oikeastaan ihmettelen miten sitä joskus ehti. Ja muistankin, kuinka viikon sotkujen purkaminen vei lauantaipäivät, kun töissä ensin viikon ahersi. Nytkin päivä täyttyy puuhista kotosalla; aina riittää pyykkiä ja muuta huushollaamista. Vaikka meitä on vain kaksi, tuntuu, että aina on ruuan laittamista, tiskien hoitamista, kaupassa käyntiä, keittiön siistimistä. Ruuan ympärillä kuluu aika paljon muuten aikaa päivässä! Oletko huomannut? Olen niitä ihmisiä joille välillä kelpaisi se ruokapilleri, millä voisi koko ruokarumban välillä sivuuttaa. Pääsisi välillä pois arjen tylsistä rutiineista.

Eipä valittamiseen syytä olisi. Vesi tulee hanasta ja kaupat on ruokaa pullollaan. Ei tarvitse kantaa vettä kaukaa kaivosta ja miettiä mistä päivän aterian saisi. Tekisi hyvää meikäläiselle välillä mennä Afrikkaan tai Intiaan, kun arkeen jaksaa kyllästyä.

Kaapissa muuten odottaa ikisuosikkini tonnikalalasagne ja herkullinen salaatti sekä jäisen raikasta vettä!

4 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Nykyelämässä on ainainen kiire, pitää suunnitella ja suunnitella, olla aina tavoitettavissa. Töissä on ainaisessa oravanpyörässä, ei ehdi pysähtyä miettimään onko sillä kaikella mitään järkeä.

Itse olen haikaillut sitä lapsuuden aikaa, aikaa ennen kiireitä, ilman kännyköitä. Vaikkapa vieraisille mentiin tuosta noin vain, ei tarvinnut ilmoitella päiväkausia etukäteen, katsella kalentereista milloin olisi kaikille sopiva aika.

Minusta kotitöistä juuri ruuanlaitto on se huippu-juttu :) Siivous taas... no, sitä ehtii tehdä aina joskus toiste :)

trina kirjoitti...

Marika,
on tämä nykymeno sellaista. Ja kun töitäkin on pakko tehdä jos meinaa hengissä pysyä.

Niin me ihmiset ollaan erilaisia; mulle tuo ruuan laitto on aina ollut myrkkyä :< Mutta siksi juuri on kiva tutustua erilaisten ihmisten elämään :)

Herne kirjoitti...

Hm...
olisikohan k i i r e
elämänasenne?
Jos sille antaa vallan,
se vie!
Silloinkin, kun
ei ole pakko
minnekään, eikä mitään..
mietin...

trina kirjoitti...

Se on totta, että jotkut ihmiset näyttävät elävän sillä asenteella, että vasta sitten ELÄÄ, kun on koko ajan menossa ja kalenteri täynnä. Asiasta kirjoittaa mielestäni hyvin Tommy Hellsten kirjoissaan. Tosin onhan niitäkin ihmisiä, jotka nauttivat jatkuvasta tohinasta, mutta en tiedä voiko se mitenkään olla tervettä, jos ei KOSKAAN osaa pysähtyä.